Olo on jälleen epävarma, mutta eri tavalla kuin 30 vuotta sitten. Silloin tulin ensimmäistä kertaa Saksi-Anhaltin pääkaupunkiin Magdeburgiin. En osannut kieltä, enkä tiennyt kaupungista juuri mitään.
Tällä kertaa epävarmuus johtuu tehtävästä. Pitäisi löytää syy, miksi noin 40 prosenttia äänestysikäisistä ihmisistä kannattaa Saksi-Anhaltissa äärioikeistolaista AfD-puoluetta. Samaa kysymystä pohtii Saksassa ja muualla Euroopassa moni muu, onpa aiheesta kirjoitettu monta kirjaakin. Miksi entisen Itä-Saksan alueella demokratiavihamielinen liike voi hyvin?
Reilu vuosi sitten olin Saksassa samalla asialla. Silloin juttu koski yleisemmin Saksan ongelmia, joita riittää. Autoteollisuus sakkaa, infrastruktuuri on pahasti vanhentunutta, ylipäätään talouden perustat ovat hapertuneet. Nämä ongelmat eivät vuodessa ole kadonneet mihinkään, korkeintaan tulleet entistä näkyvämmiksi.
Magdeburgissa rapistuvan infrastruktuurin huomaa siitä, että kaupungissa on suljettu ja itse asiassa myös purettu monta siltaa. Magdeburg ei ole ongelman kanssa yksin, Saksin osavaltion pääkaupungissa Dresdenissä yksi silta romahti. Syy on löydetty, siltojen rakentamisessa on käytetty tietynlaista terästä.
Nyt siltoja on korvattu väliaikaisilla, joiden väliaikaisuutta moni Magdeburgissa epäilee. Toki kymmenen vuottakin voi olla väliaikainen ratkaisu, näkökulma ratkaisee.
Miksi noin 40 prosenttia äänestysikäisistä ihmisistä kannattaa Saksi-Anhaltissa äärioikeistolaista AfD-puoluetta?
Tästä päästään selitykseen numero yksi – taloudellinen takamatka. Kun Saksat yhdistyivät 1990-luvun taitteessa, oli ero idän ja lännen välillä valtava. Itä-Saksan sosialistiseksi kutsuttu sortovaltio oli onnistunut parhaiten omien kansalaistensa vahtimisessa ja ampumisessa.
Saksojen jälleenyhdistyminen jätti arpia, jotka eivät vieläkään ole parantuneet. Itse asiassa ne ovat siirtyneet osin eteenpäin uusille sukupolville. Kuvio menee samoin kuin Suomen laman kanssa, ja sen hoidossa tehtyjen virheiden kanssa. Jos molemmat vanhemmat eivät löytäneet paikkaansa uudessa yhteiskunnassa, näkyy se herkästi myös lapsissa ja heidän lapsissaan.
Kun kyydistä kerran putoaa, ei takaisin pääseminen ole helppoa. Tämä näkyy niin Suomessa kuin Saksassa.
Taloudellinen selitys jää kuitenkin vajaaksi. Saksi-Anhaltissa on paljon ihmisiä, joilla menee kaikin puolin hyvin.
Katastrofiskenario
Saksi-Anhaltissa ja toisessa idän osavaltiossa Mecklenburg-Etu-Pommerissa järjestetään syksyllä osavaltiovaalit. Etenkin Saksi-Anhaltin vaaleja odotetaan jännityksellä ja osin kauhulla.
Syynä on äärioikeistolaisen AfD-puolueen suosio. AfD:n Saksi-Anhaltin osasto on viranomaisten toimesta määritelty äärioikeistolaiseksi. Perussuomalaisiin verrattuna se on monta astetta radikaalimpi kannoissaan.
AfD:ta sanoo mielipidemittauksissa kannattavansa noin 40 prosenttia. Osavaltiota pitkään hallinnut konservatiivinen CDU saa noin 25 prosentin tuen. Kolmanneksi suosituin on vasemmistolainen Linke 11–12 prosentin kannatuksella.
Mitä tästä kaikesta voi seurata? Seuraa paljon jossittelua. Jos osavaltion parlamenttiin päätyy vain kolme puoluetta, voi AfD saada 40 prosentin kannatuksella yksinkertaisen enemmistön. Silloin mikään ei estäisi sitä nousemasta valtaan.
Se on katastrofivaihtoehto, kuten saksalaisen nd-lehden konkaritoimittaja Wolfgang Hübner minulle Berliinissä tiivistää. Vaikka Hübner edustaa saksalaista vasemmistolehteä, on hänen näkemyksensä laajasti jaettu. Äärioikeisto on viimeksi ollut Saksassa vallassa 1930-luvulla, jäljet muistetaan.
Saksassa on käytössä viiden prosentin äänikynnys. Jos puolue jää sen alle, ei se saa edustusta parlamenttiin. Tällä hetkellä sosiaalidemokraattien SPD on äänikynnyksen rajamailla 5–6 prosentissa.
Jos sosiaalidemokraatit pääsevät neljäntenä puolueena parlamenttiin, ei AfD saa yksin muodostettua enemmistöä. Mutta sitten tulee kysymykseksi hallituksen muodostaminen.
Jos CDU ja SPD haluavat muodostaa hallituksen, jää se vähemmistöhallitukseksi. Linken pitäisi tukea sitä, mutta kun CDU ei halua tehdä minkäänlaista yhteistyötä Linken kanssa, eikä Linke CDU:n kanssa. Monimutkaista? Ehdottomasti.
Jos haluaa vielä yhden asteen lisää monimutkaisuutta, voi peliin ottaa Linkestä irronneen BSW:n. Lyhyesti tiivistettynä BSW:n talouspolitiikka on Linkeltä, maahanmuuttolinjaukset AfD:ltä ja identiteettipolitiikka hyvin konservatiivisia. Suomalainen voisi sanoa, että aika äkkiväärää porukkaa.
Thüringenin osavaltiossa CDU on samassa hallituksessa BSW:n kanssa, vaikka puolue korostaa, ettei se tee mitään yhteistyötä Linken kanssa. BSW kelpaa, koska kyse ei ole Linkestä. Pysyttekö kärryillä?
Pihan mies
Pinnalta Magdeburg on kuin moni saksalainen kaupunki. Keskusta on paikoin kaunis, kulkeehan kaupungin läpi Elbe-joki. Historiasta muistuttaa komea tuomiokirkko, jota rakennettiin satojen vuosien ajan. Se on kestänyt niin 30-vuotisen sodan, jolloin Magdeburg tuhottiin perinpohjaisesti, kuin toisen maailmansodan.
Idyllisyyttä löytyy paljon keskustan ulkopuolella sijaitsevilta pientaloalueilta. Niiltä löytyy myös vastaus siihen, miksi taloudellinen selitys äärioikeiston nousussa jää vajaaksi.
Komealla magdeburgilaisella aksentilla puhuva Paul on henkilö, jolla kaiken pitäisi olla kunnossa. Paulilla on perhe, kiva talo halutulla alueella ja työpaikka. Pihan ilmettä pitäisi hieman päivittää. Niin ja tietysti AfD:n pitäisi nousta valtaan.
Paul on yksi monista alueen asukkaista, joka liputtaa AfD:n sinistä väriä. Taloudellisesti kenelläkään ei mene kovin huonosti, mutta jokin kiukuttaa. Yhdellä se on vihreä puolue, joka Saksi-Anhaltissa ei ole merkittävä poliittinen voima, toisella jokin yksittäinen asia kuten talojen lämmittämiseen liittyvä laki. Siinä vaaditaan enemmän uusiutuvien energioiden käyttöä.
Monilta osin keskustelu on Suomesta tuttua. Pienemmillä paikkakunnilla asuvat ovat tyytymättömiä. Samat argumentit ”vihreästä hulluudesta” ovat käytössä niin Suomessa kuin Saksassa.
Pihatiellä ystäväni sormi vain heiluu, kun hän kysyttäessä kertoo, missä omakotitaloissa asuu AfD:n tukijoita. Ja kyllä, viime vuoden tammikuussa KU:n jutussa mainittu naapuri asuu edelleen samalla kadulla. Usko AfD:hen on hänellä vain vahvistunut.
Omakotitalo, auto, talouden molemmilla aikuisilla ihan hyvät työt, minkä lisäksi lisätuloja tulee vielä sijoitusasunnosta. Ja silti kiukuttaa. Vihreät ovat edelleen pahimpia, ja vain Alice Weidel eli AfD:n puheenjohtaja voi Saksi-Anhaltin ja Saksan pelastaa.
Asiantuntijavalta
On aika tehdä perinteinen asia eli kysyä asiantuntijalta. Akatemiatutkija Timo Miettinen on tutkinut ja kirjoittanut eurooppalaisesta aatehistoriasta ja Euroopasta pari kirjaa, ja kolmas on tulossa.
Tällä hetkellä perinteiset keskustavasemmistolaiset ja -oikeistolaiset puolueet ovat pulassa. Saksassa demarien kannatus on enää hieman yli kymmenen prosenttia.
Maassa on tällä hetkellä konservatiivisen CDU:n ja demarien yhteishallitus. Aikoinaan sitä kutsuttiin suureksi koalitioksi, koska sen muodostivat kaksi suurta puoluetta. Ei enää.
Selvää on, että käynnissä on järjestelmämurros. Taloudelliset perustat järkkyvät, mikä on osunut vanhoihin valtapuolueisiin.
– Puolueiden menestys on rakentunut tietyllä tavalla ennakoitavaan ja positiiviseen taloudelliseen kehitykseen. Siinä politiikan peruslupaus on uskottava, kun talous kasvaa ja hyvinvointivaltio laajenee tai ainakin säilyy.
– Siinä asiantuntijahallinto pystyy ratkaisemaan ongelmia tehokkaasti ja puolueet kilpailevat, kuka on kaikkein vastuullisin. Tämähän on keskustalaisen imun ydin, että se ei tarjoa draamaa tai käänteitä vaan lupaa vakautta, Miettinen sanoo.
Vuonna 2007 iski finanssikriisi, pari vuotta myöhemmin eurokriisi, 2020 tuli maailmanlaajuinen pandemia ja 2022 vielä Venäjän täysimittainen hyökkäyssota. Ja päälle tulee vauhdilla etenevä ekologinen kriisi.
– Kun maailma on muutoksessa, maltillinen hallinnointi näyttää erilaiselta. Se on voimattomampaa kuin aiemmin, eivätkä äänestäjät enää usko sitä vastuullisuuden sanomaa.
Vastuullisuus, joka aiemmin on ollut hyve, kääntyy olemassa olevan tilanteen tai aiemmin mainittujen etuoikeuksien puolustamiseksi.
Miettinen tiivistää, että asiantuntijavaltaan ei enää uskota. Siksi politiikan mannerlaatat liikkuvat.
Vasen ja oikea
Magdeburgissa ja Saksi-Anhaltissa virta vie kahteen suuntaan. Pienempi joukko on kääntynyt vasemmalle, entistä suurempi oikealle.
Tässä välissä on hyvä todeta, että Suomesta katsottuna sekä Linke mutta erityisesti AfD ovat huomattavasti suomalaisia verrokkejaan radikaalimpia. Saksi-Anhaltin AfD on Saksan turvallisuusviranomaisten toimesta määritelty äärioikeistolaiseksi.
– Osa sen poliitikoista puhuu kuin [natsi-Saksan propagandapäällikkö] Goebbels, parahtaa vasemmistotoimittaja Hübner.
AfD myös flirttailee jatkuvasti natsien käyttämillä iskulauseilla. Natsit huusivat ”Alles für Deutschland”, AfD mainosti parlamenttivaalien aikaan ”Alice für Deutschland”. Kaikki Saksalle tai Alice Saksalle, eihän se ole yhtään sama asia?
Saksan itäosissa äärioikeiston nousu kehystetään usein pettymyksellä, jota ihmiset Saksojen jälleenyhdistymisen jälkeen kokivat. Sillä on oma paikkansa, ja tarina muistuttaa osin Suomen 1990-luvun lamasta käytävää keskustelua.
Mutta Magdeburgissa on paljon ihmisiä, joilla menee taloudellisesti hyvin. Se ei myöskään kaupunkina ole takapajula. Silti oikeiston seireenit vetoavat enemmän kuin vasemmiston teesit.
Yksi muutos liittyy vaikeasti määriteltävään käsitykseen katukuvasta. Se on monien mielestä muuttunut. Ulkopuolinen ei sitä huomaa, mutta Magdeburgissa paikallinen kertoo, kuinka yhdellä kadulla liiketyypit ovat muuttuneet. Isommat kaupat ovat väistyneet, tilalle tullut ulkomaalaisten pyörittämiä pikkukauppoja ja hyvin halpoja parturiliikkeitä.
Joillekin muutos on hyväksyttävä, koska asioilla on tapana muuttua. Toisille muutos on täyttä myrkkyä, heille Saksa ei ole enää Saksa. Se näkyy sitten nostalgiana, joka ei tietenkään ole rehellistä.
– Viime vuosikymmeninä oikeistopopulismi tai radikaalioikeisto on onnistunut kehystämään tyytymättömyyttä ennen kaikkea hallinnan, aseman, rajojen ja kansallisen yhteisön kriisinä. Kun taas vasemmiston protestikieli on liittynyt eriarvoisuuteen, työhön, julkisiin palveluihin ja niin edelleen.
– Monissa paikoissa oikeiston tarina puhuttelee enemmän. Ajattelen, että kyse ei ole vain teemoista vaan muutoksen lajista. Oikeisto lupaa uudistaa, vasemmisto puolustaa saavutettua. Hyvinvointivaltio ja vaikka kulttuurin tuki on onnistuttu kehystämään vakiintuneiksi eduiksi ja turvatuiksi asemiksi, Miettinen sanoo.
Magdeburgissa kaikkea ei olla säilyttämässä, kaupunkiin rakennetaan uutta, eikä tulevaisuus tilastoissa näytä täysin epätoivoiselta – siis Magdeburgissa. Pienemmillä paikkakunnilla tilanne on toinen. Saksi-Anhaltin väkiluku pienenee, virkamiehet kuvailevat demografista kehitystä tikittäväksi aikapommiksi. Pienemmillä paikkakunnilla syntyvyyden romahdus on ollut todella syvä. Joku voisi sanoa, että pommi on jo lauennut.
– Demografinen muutos on keskeinen osa taloudellista selitystä. Kyse ei ole vain köyhien kapinasta, vaan kyse on statuksen menettäneiden kapinasta. Radikaalioikeisto puuttuu tähän kokemukseen tehokkaammin kuin vasemmisto, koska se on osannut sanoittaa kokemusta nimeämällä erilaisia syyllisiä kuten maahanmuutto, globalisaatio tai EU. Tuo sitoo tietyllä tavalla taloudellisen ja kulttuurisen selityksen, Miettinen sanoo.
Perinteistä
Grillissä paistetaan makkaraa, parsaa ja pihvejä. Omakotitalon puutarhassa on paikalla joukko 40–50-vuotiaita saksalaisia, tätä perinteisempää kuvaa Saksasta on vaikea keksiä. Ikähaarukkakin sopii hyvin osavaltioon. Saksi-Anhaltin väestön keski-ikä on 48,1 vuotta.
Illan isäntä on metsästänyt valtaosan grillituotteista itse. Ja metsästyksellä on olennainen osa siinä, mikä Saksaa myös paljon huolettaa.
Saksassa poliittisessa kielessä on termi palomuuri. Sillä tarkoitetaan äärioikeiston eristämistä. Puolueet kieltäytyvät yhteistyöstä AfD:n kanssa. Tämä muuri on vielä pystyssä, mutta kuten alussa todettiin, sen murtuminen on pian todennäköistä.
Henkilökohtaiselle tasolle vietynä minkäänlaista muuria ei enää ole. Miten voisikaan olla. Jos harrastaa metsästystä, ja metsästysseurueen kuudesta jäsenestä viisi on AfD:n jäseniä, miten pitäisi toimia? Saako naapureita enää tervehtiä, eikö heidän kanssaan saa keskustella? Entä miten suhtautua Pauliin, joka saapuu grillijuhliin, koska haluaa jutella naapurin kanssa.
Pienemmillä paikkakunnilla eläminen olisi käytännössä mahdotonta. Ei ihme, että muurit murtuvat.
Magdeburgissa asuvalla opettajalla on valmis ratkaisu. Jos AfD nousee valtaan, aikoo hän suunnata junalla Berliiniin. Saksassa osavaltioilla on paljon valtaa, vasemmistolaisesti ajattelevalla opettajalla ei ole intoa jäädä katsomaan lopputulosta.
Kaikki yhdessä
Vanha saksalainen vitsi kertoo länsi- ja itäsaksalaisen ihmisen kohtaamisesta vuonna 1989. Itäsaksalainen sanoo ”Wir sind ein Volk” (olemme yksi kansa). Länsisaksalainen vastaa ”Wir auch” (me myös).
Juttumatkan viimeisenä päivänä sunnuntaina magdeburgilaiset ovat yhtä kansaa. On pelipäivä, ja jalkapalloseura 1. FC Magdeburg kamppailee sarjapaikastaan toiseksi ylimmällä sarjatasolla. Magdeburg on tällä kaudella ainoa itäseura tällä sarjatasolla.
Ennen peliä stadionin lähellä sijaitsevassa ravintolassa on vilskettä. Sinne saapuu myös 18-vuotias vasemmistoradikaali. Kun hän saapuu stadionille, marssii hän niin kutsuttuun U-päätyyn. Siellä ovat kovimmat fanit, joista moni on äärioikeistolainen. Sinivalkoiset seuravärit yhdistävät pariksi tunniksi.
Magdeburg voittaa pelin lopulta 1–0. Joukkue ei pelannut erityisen hyvin, voitossa oli aimo annos tuuria, mutta se ei pelin jälkeen kiinnosta ketään.
Vähän samalla tavalla voi pohtia tulevia osavaltiovaaleja. Jos AfD ei nouse valtaan, ei tyylillä ole väliä. Mutta kuinka kauan moisella taktiikalla voi pärjätä, jos peli ei parane?
uutiskirje 
