Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) nosti maanantaina vuosittaisilla Suurlähettiläspäivillä esiin Saksan poliittisen myllerryksen. Purra kuvaili sitä koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan pahimmaksi poliittiseksi myllerrykseksi.
Purra on oikeassa. Suomessa ei vielä täysin ymmärretä, kuinka jättimäinen muutos Euroopan väkirikkaimmassa maassa on käynnissä.
Syyskuun alussa turvallisuusviranomaisten äärioikeistolaiseksi määrittelemä AfD-puolue voi nousta valtaan itäisessä Saksi-Anhaltin osavaltiossa. Samalla AfD on noussut mielipidemittauksissa koko maan suosituimmaksi puolueeksi.
Purra on oikeassa myös siinä, että AfD:n suosio ei perustu sen Venäjä-mielisyyteen. Saksi-Anhaltissa moni kannattaa AfD:tä puolueen maahanmuuttovastaisuuden vuoksi. Sillä, että maahanmuutto ei monilla Saksi-Anhaltin pienillä paikkakunnilla juuri näy, ei ole merkitystä.
KU on käsittelyt Saksan ongelmia useammassa jutussa. Saksan autoteollisuus on vakavissa ongelmissa, samoin kemianteollisuus. Yhteiskunta ei kykene enää täyttämään lupaustaan vakaudesta. Siksi vanhat valtapuolueet ovat pahoissa ongelmissa ja niiden kannatus romahtanut.
Murtumien syyt
Akatemiatutkija Timo Miettinen jakoi KU:n haastattelussa lupauksen murtumisen syyt taloudellisiin ja poliittisiin. Taloudellinen vakauspuhe ei ole uskottavaa kriisien keskellä.
– Poliittisen keskustan menestys on nojannut jatkuvaan kasvuun, vakauteen ja asiantuntijahallintoon, joka ratkoo ongelmia ilman draamaa. Viimeisen 15 vuoden kriisit – finanssikriisistä sotaan – ovat kuitenkin syöneet uskon tähän malliin. Maltillinen hallinnointi näyttää nyt voimattomalta. Perinteinen vastuullisuuspuhe ei pure, Miettinen tiivisti.
Poliittisen puolen ongelmat kietoutuvat puolestaan siihen, että toisen maailmansodan jälkeen poliittista tilaa lähdettiin Miettisen mukaan tietoisesti rajaamaan ja kaventamaan. Tämä tehtiin muun muassa perustuslaeilla, jotta historian kauhut eivät toistuisi.
– Nyt tämä ajattelutapa on kriisiytynyt – neutraliteettiin ei enää uskota. Poliittinen keskusta on ankkuroitunut järjestelmään, joka ei salli irtiottoja aikana, jona äänestäjät kaipaavat muutosta.
– Järjestelmän vartijan rooli on vaikea aikana, jolloin usko järjestelmään on koetuksella.
Saksa ei ole yksin
Saksa ei ole yksin näiden ongelmien kanssa. Poliittinen keskusta on pulassa melkeinpä ympäri länsimaailman. Pohjoismaat voidaan vielä nähdä jonkinlaisina poikkeuksina, mutta äärioikeiston nousulle ne eivät ole olleet immuuneja.
Saksan liittokansleri Friedrich Merz on hallituksineen todella epäsuosittu, Britanniassa työväenpuolue labour vaihtoi johtajaa ja pääministeriä. Syy? Edeltäjä Keir Starmer voitti vaalit ja menetti melkeinpä heti suosionsa.
Poliittisen kentän kriisi ei näy pelkästään äärioikeiston suosion kasvuna. Myös vasemmisto kasvaa. Saksassa vasemmistopuolue Linke on noussut tukevasti yli kymmenen prosentin.
Ja samoin kuin AfD, Linke ei ole Saksassa enää pelkästään idän varassa. Mutta suosio on kaukana äärioikeistosta – ainakin vielä.
– Viime vuosikymmeninä oikeistopopulismi tai radikaalioikeisto on onnistunut kehystämään tyytymättömyyttä ennen kaikkea hallinnan, aseman, rajojen ja kansallisen yhteisön kriisinä. Vasemmiston protestikieli taas on liittynyt eriarvoisuuteen, työhön, julkisiin palveluihin ja niin edelleen.
– Jostain syystä oikeiston tarina puhuttelee tällä hetkellä enemmän, Miettinen muotoili KU:n haastattelussa.
Äärioikeiston nousuun kytkeytyy myös ympäri länsimaailmaa nähtävä demografinen muutos. Syntyvyys laskee, ja väestö keskittyy entistä enemmän isompiin kaupunkeihin ja niiden ympäristöön. Tämä on tuonut myös Purran perussuomalaisille nostetta.
– Kun nuoret muuttavat suuriin kaupunkeihin tai länteen ja syntyvyys laskee, paikkakunnat alkavat nopeasti näyttää ikääntyviltä. Kylästä tai pikkukaupungista katoaa vähitellen elämän jatkuvuuden merkkejä: lapsia, koululuokkia, palveluja, työpaikkoja. Tämä on sitä tulevaisuuden katoamista konkreettisimmillaan.
– Radikaalioikeisto usein ammentaa kannatustaan näiltä alueilta. Se antaa tälle katoamisen kokemukselle poliittisen ilmaisun. Se sanoo: maa ei ole enää entisensä ja joku on vienyt sen. Järjestys voidaan vielä palauttaa, Miettinen sanoi.
Oikeassa Purra oli puheessaan myös siinä, että maahanmuutto on kaikissa Euroopan maissa tällä hetkellä vaikea aihe.
Euroopan harha
Kärjistetysti Euroopassa eletään pahassa harhassa. Valtaosa tarkastelee poliittisen kentän järistystä kauhulla ja miettii, että pahan unen on pakko joskus loppua.
Ongelma on, että tässä jutussa mainitut muutoksen ajurit eivät ole muuttumassa mihinkään. Saksa ja Ranska eivät tule järistyksineen jäämään yksin. Euroopassa on päästävä eroon ajatuksesta, että nykyinen järjestelmä on jonkinlainen päätepiste.
– Demokratia perustuu ajatukseen avoimesta tulevaisuudesta: siihen, että yhteiskuntaa voidaan muuttaa, korjata ja suunnata uudelleen. Lopullisuuden narratiivi kaventaa tämän mahdollisuuden. Se esittää nykyisen järjestyksen päätepisteenä, jonka ulkopuolella ei ole enää uskottavaa poliittista horisonttia.
– Kriisien aikakausi tekee tämän ristiriidan näkyväksi. Jos poliittinen järjestelmä nojaa jatkuvuuden ja lopullisuuden mielikuvaan, sen on vaikea käsitellä tilanteita, joissa itse järjestelmän perusta joutuu paineen alle. Kriisit muistuttavat, että mikään poliittinen järjestys ei ole valmis tai lopullinen, Miettinen sanoi.
Saksan infrastruktuuri on romahtamassa, Itä-Saksa on edelleen länttä jäljessä ja äärioikeisto nousee – KU kävi etsimässä syitä maan nykytilalle (22.5.2025)







