– En ikinä kuvitellut kohtaavani Irakissa ihmisiä, jotka muistuttavat sukulaisiani ja ystäviäni kotona Buffalossa, Basraan sijoitettu Yhdysvaltain merivoimin kersantti William Collins myöntää.
Hän saapui alueelle neljä kuukautta sitten ja kertoo, ettei kukaan hänen pataljoonassaan tiennyt ennalta Basran afrikkalais-arabialaisesta väestöstä.
– Jos pukeutuisin täkäläisten miesten käyttämään arabihuiviin, kukaan ei pitäisi minua ulkomaalaisena, Collins uskoo. Hän arvelee, että huivi voisi tehdä olon turvallisemmaksi kuin nyt yllä olevat kypärä ja luotiliivi.
Basra on Irakin toiseksi suurin kaupunki. Mustia asuu varsinkin laajan Zubeirin alueen savitiilitölleissä. Heidän esi-isiään alettiin tuoda Afrikasta orjiksi satoja vuosia sitten.
– Arabit kutsuvat meitä yhä nimellä ”abd” (orja), Amin Tarik, 46, sanoo.
– Emme onneksi ole joutuneet väkivallan kohteeksi, mutta syrjintää esiintyy lähes kaikilla elämänalueilla.
Seka-avioliitot harvinaisia
Irakin mustat puhuvat arabiaa, ja useimmat heistä ovat muslimeja, kuten muutkin irakilaiset. Orjuus kiellettiin alueella 1800-luvulla, mutta ihonväri sulkee yhä monia ovia.
– Rakastuin valkoiseen naiseen ja onnistuin jopa avioitumaan hänen kanssaan. Lopulta kuitenkin erosimme, koska hän ei kestänyt perheensä painostusta, Jihad Hail, 25, kertoo.
Hän sanoo oppineensa läksynsä ja seurustelee nyt mustan naisen kanssa.
Seka-avioliitot ovat harvinaisia, ja niissä mies on tyypillisesti musta ja nainen valkoinen.
– Minä tunnen sekaparin. Vaimo peittää aina kasvonsa liikkuessaan miehensä kanssa. Naisen perhe on hylännyt hänet, mikä on tavallista, Basran messuilla esittelijänä työskentelevä musta Doha Abdulreda, 20, kertoo.
Ei virallinen vähemmistö
Basran mustat kutsuvat yhä valkoihoisia ”vapaiksi miehiksi”. Valkoisten käsitykset syrjinnästä vaihtelevat
– Mustat on aina otettu osaksi yhteisöämme. Isoisäni neljäs vaimo oli musta, ja tapasin tervehtiä häntä käsisuudelmalla, Said al-Mehdi, 72, kertoo.
Vähemmistökysymyksiin erikoistuneen Masarat-lehden toimittaja Saad Sallum on eri mieltä.
– Näitä ihmisiä on syrjitty siitä päivästä, jolloin heidän esi-isänsä tuotiin Afrikasta rakentamaan kanavia ja muuttamaan suot puuvilla- ja viljapelloiksi, hän vakuuttaa.
– Mustia ei kuitenkaan ole vainottu uskontonsa takia, kuten kristittyjä, bahaita ja muita uskonnollisia vähemmistöjä.
Sallumin mukaan mustia ei tunnusteta vähemmistöksi, koska ne määritellään uskonnon pohjalta.
Obaman valinta rohkaisi
Barack Obaman valinta Yhdysvaltain presidentiksi 2009 oli tärkeä Irakin mustille.
– Juhlimme voittoa kaduilla, ja se rohkaisi meitä taistelemaan oikeuksistamme, mustien perustaman puolueen varapuheenjohtaja Salah Ruhais Salman, 50, kertoo.
Puolue ajaa mustille kansallisen vähemmistön asemaa, joka toisi myös kiintiön parlamenttipaikoista.
– Meitä on noin 1,5 miljoonaa, mutta edustus hallinnossa puuttuu. Vuoden 2009 aluevaaleissa meitä oli kahdeksan ehdolla Basrassa, mutta kukaan ei tullut valituksi, Salman sanoo. Hän epäilee syyksi vaalivilppiä.
Moni Irakin musta ansaitsee leipänsä muusikkona. Basralaisiin häihin kutsutaan ilman muuta rummunsoittaja Zubeirista.
– Ei ole helppoa olla musta nainen Irakissa, mutta emme voi tyytyä vain katselemaan, kun puolisomme soittavat bongorumpuja, sanoo Wafa Majid, joka johtaa vuoden alussa perustettua Zubeirin naisten toimintakeskusta. Siellä opetetaan käsitöitä sekä lukemista ja tietotekniikan alkeita alueen naisille, joista 90 prosenttia on lukutaidottomia.
uutiskirje 