Sota varjostaa yhä lasten tulevaisuutta Kongossa

Kongon demokraattinen tasavalta siirtyi viisi vuotta sitten demokratiaan, jonka toivotaan juurtuvan lähestyvissä vaaleissa. Lasten tulevaisuutta varjostaa kuitenkin yhä sota.

Varsinkin Kongon itäosissa 1990-luvun puolivälistä lähtien riehunut sota vaati 3-4 miljoonaa uhria ja vaikutti arviolta 50 miljoonan ihmisen elämään. Köyhyys koettelee erityisesti lapsia, joista tuhansia on joutunut elämään kadulle.

YK:n lastenrahaston Unicefin mukaan 80 prosenttia Kongon lapsista elää heikolla ravinnolla ja jää vaille koulutusta sekä terveydenhoitoa.

– Tilanne on huolestuttava. Vain noin kolmannes peruskouluikäisistä käy koulua, Bert Gbayoro Unicefista sanoo.

Sotaleski päätyi slummiin

Naino Riziki istuu laudoista ja ruostuneista bensakanistereista kyhätyn kotinsa ainoalla tuolilla Kabutembun slummissa. Se sijaitsee Pohjois-Kivun maakunnan pääkaupungissa Gomassa Kongon itärajalla.

Riziki on kamppailut pitääkseen viisi lastaan leivässä sen jälkeen, kun hänen miehensä kuoli ristitulessa kymmenen vuotta sitten. Elättäjän mukana perheeltä meni koti ja pellot.

Riziki pesee naapureiden pyykkiä. Ansiot riittävät tuskin ruokaan, joten koulumaksuista ei ole puhettakaan.

– Sota tuhosi perheeni, lapsilta katosi toivo, Riziki sanoo.

Pojat karkasivat kadulle

Kaksi vanhinta poikaa, Passion ja Elia, karkasivat kotoa 10- ja 12-vuotiaina. Parempaa elämää etsiessään he päätyivät nukkumaan Goman kaduille, ryhtyivät varkaiksi ja hakivat lohtua viinasta ja huumeista.

– Varastimme, mitä pystyimme. Olimme vihaisia ja väkivaltaisia. Teimme paljon pahaa, myöntää nyt 13-vuotias Passion, joka jäi pienikasvuiseksi aliravitsemuksen vuoksi.

Diakonie-järjestö pelasti pojat kadulta, palautti heidät kotiin ja maksaa koulumaksut.

Koulutus on ainoa tie ylös köyhyydestä ja kärsimyksestä, Diakonien työtä johtava Désire Safari muistuttaa.

– Vaikka Kongon sota alkaa olla ohi, ongelmat jatkuvat. Katulapsista on tullut uhka koko yhteiskunnalle, hän jatkaa.

Vaikea sopeutuminen

Katulasten määrästä Kongossa ei ole tietoa, mutta Safarin mukaan heitä on tuhansittain pelkästään kahden miljoonan asukkaan Gomassa. Diakonie on onnistunut pelastamaan heistä muutamia satoja.

Mont-Goman peruskoulun johtaja Katsuva Siluhwere tietää, että katulasten paluu yhteiskuntaan on vaikeaa eikä aina onnistu.

– Heillä ei ole kuria. He voivat lyödä toisia lapsia ja varastaa näiltä. Sopeutuminen vie parhaimmillaan kuukausia, Siluhwere sanoo.

Hänen mielestään yhdenkin katulapsen pelastuminen on kuitenkin vaivan arvoista.

Safari valittaa, ettei hänen järjestönsä pysty maksamaan kaikkien katulasten koulumaksuja.

– Ohjelmamme tueksi tarvitaan tulonhankintakeinoja köyhille, hän vetoaa.