Yhdeksänvuotiaana Murhulan elämä muuttui ikiajoiksi. Silloin hän oppi tappamaan, kiduttamaan ja raiskaamaan.
Tuona vuonna asejoukot tunkeutuivat Murhulan kotikylään lähellä Bukavua Kongon demokraattisessa tasavallassa. Sissit pakottivat nuoria mukaansa metsäleiriin, jossa heistä koulutettiin sotilaita.
– Tapahtui paljon pahoja asioita, joista en voi puhua. Ihmisyyteni karisi, nyt 25-vuotias Murhula kertoo. Hän kävi sotaa yhdeksän vuoden ajan, ensin eri sissijoukoissa ja lopulta Kongon armeijassa.
Arviolta 30 000 kongolaista nuorta – joista kolmannes on tyttöjä – pakotettiin sotilaiksi. 1990-luvun puolivälistä lähtien riehunut sota vaati 3–4 miljoonaa uhria.
Vuoden 2008 rauhansopimus suitsi väkivaltaa, ja useat kansainväliset järjestöt ovat tulleet avuksi lapsisotilaiden kuntouttamiseen.
Vanhemmatkin pelkäävät
Välttämätöntä psykologista terapiaa on kuitenkin niukalti tarjolla, ja monista lapsisotilaista on tullut pelättyjä väkivaltaisia rikollisia ja narkomaaneja. Vanhemmatkaan eivät aina uskalla ottaa sodan kovettamaa jälkikasvuaan takaisin.
Murhula kertoo, että vuosien aivopesu ja ankara kuri opettivat hänet nauttimaan tuskan tuottamisesta toisille. Hän koki sen ”normaaliksi osaksi sotaa”.
– Minä tykkäsin olla sotilas. En tiedä, montako ihmistä tapoin, noudatin vain määräyksiä, Murhula sanoo.
Murhula on samaan aikaan sekä sodan traumatisoima uhri että julmuuksien toteuttaja. Saksalaiset psykologit Tobias Hecker ja Katharin Hermenau yrittävät auttaa hänen kaltaisiaan itäisen Kongon Gomassa.
– Väkivallasta nauttineet kärsivät trauman jälkeisestä stressistä muita vähemmän. Heitä on kuitenkin vaikeinta sopeuttaa yhteiskuntaan, koska he ovat yhä valmiita voimankäyttöön, Hermenau selittää.
Tutkijoiden haastattelemista 200 nuoresta jopa 75 prosenttia oli kokenut väkivallan myönteisenä.
– Vastaan tuli paljon ylpeyttä sekä koston- ja vallanhalua. Moni tunnustautui verenhimoiseksi, Hermenau jatkaa.
Ammatin kautta elämään
Etelä-Kivun pääkaupungissa Bukavussa toimiva Capa-järjestö kuntouttaa entisiä lapsisotilaita opettamalla käden taitoja, kuten muurausta, puusepän- ja nahkatöitä sekä verhoilua.
Capan johtaja Vital Mukuza on selvillä tehtävän vaikeudesta.
– He ovat hyökkääviä, ärsyyntyviä sekä taipuvaisia väkivaltaan ja vandalismiin. Se muodostaa jatkuvan uhan muille.
Mukuzan mukaan entisten lapsisotilaiden sopeuttaminen normaaliin elämään vie kuukausia.
Murhula opiskelee kurssilla kitaranrakennusta ja haaveilee omasta työpajasta sekä perheen perustamisesta.
– Haluan unohtaa menneet, hän sanoo.
Useimmilla Kongon tuhansista lapsisotilaista näköalat ovat synkemmät. Mulume, 22, joutui 16-vuotiaana sissien riveihin. Hän on päässyt palaamaan kotikyläänsä, mutta kokee olevansa hukassa ja vailla tulevaisuutta.
– Minun on vain tyydyttävä kohtalooni, Mulume sanoo.
Sukunimet on jätetty pois haastateltavien turvallisuuden vuoksi.
uutiskirje 
