Ruotsin ympäristöpuolueen entinen europarlamentaarikko Per Gahrton on pitkään perehtynyt Georgian tilanteeseen. Nyt Gahrton on kirjoittanut aiheesta kirjan Georgia – pelinappula uudessa suuressa pelissä, jonka suomenkielistä laitosta hän esitteli maanantaina Helsingissä.
Georgian 20-vuotinen taival itsenäisenä valtiona on ollut vaikea. Yksi hallitsevista tekijöistä on ollut kireä suhde Venäjään, mikä huipentui elokuun 2008 lyhyeen sotaan.
Nyt Georgian talous on kuralla, vaikka se on saanut Yhdysvalloista ja EU:lta huomattavaa talousapua. Gahrton huomautti, että Georgiassa elintaso on paljon alhaisempi kuin Venäjällä.
Saakashvili luuli Yhdysvaltain näyttävän hänelle vihreää valoa hyökkäykselle Etelä-Ossetiaan.
Gahrtonin mielestä georgialaisten olisi otettava oppia Suomesta ja ymmärrettävä, että jokaisen maan, jolla on pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa, on otettava todellisuus vakavasti ja tultava Venäjän kanssa toimeen käyttäen järkeä eikä tunteita.
Tämä ei tarkoita – toteaa Gahrton kirjassaan – että Georgian olisi järjestettävä suhteensa Venäjään juuri samalla tavalla kuin Suomen. Mutta se tarkoittaa lähestymistapaa.
– Näistä asioista pitäisi puhua paljon enemmän kuin esimerkiksi Naton jäseneksi liittymisestä, mikä todellisuudessa tekisi asiat vain entistäkin vaikeammiksi, sanoi Gahrton maanantaina.
Saakashvili laski väärin
Vuoden 2003 ruusuvallankumouksessa Georgian johtoon noussut Mihail Saakashvili on pitänyt valtaa jo kahdeksan vuotta.
Vallankumous nostatti suuria odotuksia. Jotain Gahrtonin mukaan muuttuikin, esimerkiksi poliisien hurjaa korruptiota saatiin hillittyä.
– Mutta todellista, perustavaa laatua olevaa muutosta ei tapahtunut. Tämä johtuu siitä, että Saakashvilin politiikassa ylitsekäyvä, ensisijainen tavoite on ollut Abhasian ja Etelä-Ossetian palauttaminen Georgian yhteyteen.
Alueet irtautuivat käytännössä, joskaan ei muodollisesti, Georgiasta 1990-luvun alkuvuosina.
Gahrton pitää selvänä, että EU:n rahoittaman selonteon päätelmät ovat oikeita: elokuussa 2008 Georgia ampui ensimmäiset laukaukset.
– Uskon, että Saakashvili luuli Yhdysvaltain näyttävän vihreää valoa Georgian hyökkäykselle Etelä-Ossetiaan. Saakashvilille kävi samalla tavalla kuin Saddam Husseinille ennen Irakin hyökkäystä Kuwaitiin vuonna 1990: hän tulkitsi väärin.
Kosovon ennakkotapaus
Gahrton ei kiistä sitä, etteikö jo ennen sotaa esiintynyt provokaatioita puolin ja toisin tai etteikö Venäjä mennyt sodan aikana liian pitkälle ylittäessään Etelä-Ossetian rajan ja tunkeutuessaan Georgian puolelle. Mutta hän ei hyväksy sitä yksisilmäisesti Venäjää syyllistävää näkemystä, jonka monet länsipoliitikot omaksuivat varsinkin ensireaktioissaan ja jossa toiset ovat pysyneet.
– Sodan suurin häviäjä oli joka tapauksessa Georgia. Abhasian ja Etelä-Ossetian irtautumisesta tuli entistä selvempää, kun Venäjä tunnusti ne itsenäisiksi.
Samalla länsi joutui Gahrtonin mukaan miettimään, oliko Kosovon tunnustaminen ollut niin viisasta.
– Mitkään puheet Kosovon tilanteen erityislaatuisuudesta eivät muuta sitä tosiasiaa, että siitä tuli ennakkotapaus. Ei ole loogista väittää, ettei Abhasialla tai Etelä-Ossetialla olisi yhtäläistä oikeutta itsenäistymiseen kuin Kosovolla, sanoi Gahrton.
lehti 