Christian Wulff taipui vihdoin viime perjantaina eroamaan liittopresidentin paikalta. Ratkaisu Joachim Gauckin valinnasta hänen seuraajakseen syntyi myöhään sunnuntaina neuvotteluissa, joihin liittokansleri Angela Merkel ei kelpuuttanut Linken johtoa.
Joachim Gauck, 72, on toiminut evankelis-luterilaisen kirkon pappina Rostockissa. Hän oli näkyvä hahmo DDR:n aikaisessa kansalaisoikeusliikkeessä. Saksojen yhdistymisen jälkeen hän toimi pitkään Stasin arkistoja hallinnoivan viraston johtajana.
Edellisessä presidentinvaalissa vajaat kaksi vuotta sitten Gauck oli sosialidemokraattien ja vihreiden ehdokkaana ja hävisi valinnasta päättävän liittokokouksen äänestyksessä niukasti Wulffille.
Pärjäisi suorassa vaalissakin
Laajaa kannatusta nauttivan ehdokkaan löytäminen ei ollut helppoa. Pari kolme mahdollista kandidaattia kieltäytyi.
Demarit ja vihreät pitivät Gauckin valintaa esillä jo ennen Wulffin eroa. Merkelille se näytti mahdottomalta, koska hän näin tulisi myöntäneeksi erehtyneensä Wulffin henkilöstä, olihan tämä nimenomaan Merkelin valinta.
Unionipuolueiden hallituskumppani FDP uhmasi isompiaan ja tavoitteli presidentintekijän roolia asettumalla Gauckin taakse.
Mikäli kristillisdemokraatit olisivat tässä tilanteessa joko jääneet vastustamaan Gauckin valintaa tai sopineet jostakin toisesta ehdokkaasta yhdessä demarien ja vihreiden kanssa, liittohallitus olisi mitä todennäköisimmin ollut tiensä päässä.
Sunnuntai-iltana CDU päätyikin tukemaan Gauckia. Ratkaisua helpotti se, että Gauckilla on myös kristillisdemokraattien äänestäjien tuki takanaan. Tuoreen gallupin mukaan hän saisi puolet äänistä, jos presidentti valittaisiin suoralla vaalilla.
Joachim Gauck on kaikille liittopäiväpuolueille vaikea henkilö. Hänessä on konservatiivia ja sosiaaliradikaalia, liberaalia ja kristittyä samassa henkilössä. Hän on esittänyt näkemyksiä, jotka ovat hankalia milloin yhdelle, milloin useammalle puolueelle.
Vaali on suoritettava kuukauden kuluessa tehtävän vapautumisesta.
Wulff: ”Olin aina vilpitön”
Christian Wulff kaatui lopulta Hannoverin yleisen syyttäjän pyyntöön kumota presidentin immuniteetti, jotta hänen toimistaan Niedersachsenin pääministerinä vuosina 2003–2010 voidaan aloittaa esitutkinta.
Wulffia epäillään muun muassa lahjusten vastaanottamisesta sikäläiseltä elokuvatuottajalta, jonka yritykselle myönnettiin miljoonaluokan avustus. Wulff on muutoinkin halukkaasti ottanut vastaan erilaisia taloudellisia etuja elinkeinoelämältä.
Eroilmoituksessaan Wulff yhä vakuutti toimineensa viroissaan oikeudellisesti moitteettomasti. Hän myönsi tehneensä virheitä, mutta sanoi olleensa aina vilpitön.
Linke sivussa
Linken puheenjohtaja Gesine Lötzsch ilmoitti jo perjantaina, ettei puolue tue Gauckin valintaa näkemyserojen vuoksi. Lisäksi Gauck on antanut tukensa sikäläisen ”supon” Linkeen ja sen edustajiin kohdistamalle seurannalle.
Jos Linken edustajat liittokokouksessa olisivat kesäkuussa 2010 antaneet tukensa Gauckille, hänet olisi valittu presidentiksi. Demarit ja vihreät yrittivät taivutella Linkeä Gauckin taakse perustellen sitä nimenomaan yleispoliittisin, Merkelin oikeistohallitusta vastaan kohdistuvin argumentein. Osa Linken edustajista oli tähän valmis.
Linken ryhmä kuitenkin kieltäytyi vedoten näkemyseroihin Gauckin kanssa muun muassa talous- ja sosiaalipolitiikassa.
Ratkaisu oli ilmeinen taktinen virhe. Puolue olisi voinut presidentintekijänä vahvistaa asemaansa liittovaltion tasolla, mutta ratkaisu päinvastoin edisti ajautumista marginaaliin. Myös edellisen puoluekokouksen epäonnistuneet henkilövalinnat ovat vieneet samaan suuntaan.
Linkellä on puoluekokous muutaman kuukauden kuluttua. Ennen sen ratkaisuja puolueen kannatus mitataan Saarlandin ennenaikaisissa maapäivävaaleissa.
uutiskirje 