– Vaalit sujuivat hienosti. Minä äänestin yhtä ehdokasta, ja vaimoni äänesti toista. Kaikki olivat tyytyväisiä. Näin kuvailee kolmekymppinen Mohammed Amer kuntavaaleja Libyan Misratassa.
Kaupungilla oli keskeinen rooli Muammar Gaddafin diktatuurin kaatamisessa viime vuonna, ja nyt se lähti ensimmäisenä kohti demokratiaa. Valtakunnalliset vaalit on luvattu vasta kesäkuulle, ja muut kunnat etenevät omaa tahtiaan.
Noin 300 000 asukkaan Misrata on Libyan kolmanneksi suurin kaupunki. Se koki pitkän piirityksen viime lokakuulle jatkuneessa sodassa.
Kadunvarsimuseoon on koottu sotaromua sekä kaatuneiden ja kadonneiden kuvia. Rakennusten seinät ovat täynnä reikiä, ja monen kerrostalon paikalla törröttää pelkkä runko.
Pankkien ja huoltoasemien edustalla on jatkuva jono, sillä käteisen ja polttoaineen jakelua säännöstellään.
Korvaukset vaalien jälkeen
Misrata odottaa koko maan tavoin jälleenrakennusvaroja väliaikaiselta hallitukselta, joten valtaosa korjaustöitä on yhä aloittamatta.
Tienristeyksissä seisoo egyptiläisiä siirtotyöläisiä maalipurkin ja pensselin kanssa toivoen, että joku tarjoaisi töitä.
Mohammed Abdullah Ashabin kirja- ja vaatemyymälät erottuvat edukseen raunioiden keskeltä, sillä omistaja maksoi remontin itse.
– Väliaikaishallinto kävi toteamassa vauriot, mutta emme saa korvauksia ennen kuin uusi hallitus on muodostettu, Ashab selittää.
Misratan kuntavaalien voittaja Atiya al-Dreini esittelee ylpeänä kunnostettua ottomaaniajan rakennusta, joka toimii kaupunginvirastona.
– Koska valtion jälleenrakennusbudjettia ei ole vielä olemassa, rahat viraston kunnostukseen otettiin toimintamenoista, Dreini kertoo.
Hänen mukaansa kaupungin tuhot on pääosin arvioitu, mutta vielä odotetaan joidenkin evakkojen paluuta.
– Tämä vie aikaa. Meillä oli 42 vuotta korruptiota, ja menneeseen on tehtävä pesäero. Koko maan uudistaminen vaatii kosolti rahaa, Dreini pohtii.
Asejoukot uhka vakaudelle
Amnesty International varoitti hiljan, että Libyassa on yhä runsaasti asejoukkoja, joiden toiminta voi horjuttaa maan vakautta.
– Misratassa useimmat kapinallisprikaatien jäsenet haluavat palata omiin ammatteihinsa, tämä on kauppakaupunki, Dreini vakuuttaa.
Hasan al-Homa, 31, jätti viime vuonna työnsä tehtaassa ja liittyi kapinallisiin. Hän kantaa yhä sotilaspukua ja asetta, kuten puoli tusinaa muutakin ryhmänsä jäsentä.
Homa haavoittui sodassa, mutta ehti mukaan loppukahinoihin Sirtessä. Homalla on vaimo ja parikuinen tytär, mutta hän ei aio palata siviiliin ”ennen kuin vaalit on pidetty.”
Mutkikkaita järjestelyjä
– Alueemme noin 200 prikaatia ovat yhä olemassa, vaikka osa kapinallisista on palannut normaaliin elämään, Misratan sotilasneuvoston johtaja Ramadan Ali Zarmuh kertoo.
Hänen mukaansa prikaatit hajotetaan asteittain ja osa jäsenistä siirtyy poliisin tai armeijan palvelukseen.
– Perustamme parhaillaan lyhytaikaisia ryhmiä puolustusministeriön alaisuuteen, Zarmuh sanoo.
International Crisis Groupin tutkija Bill Lawrence suhtautuu epäillen Libyan armeijan nopeaan uudelleenjärjestelyyn.
– Libyan tilanne on poikkeuksellinen, koska maassa ei ole ulkomaisia joukkoja tai rauhanturvaajia. Siksi kouluttajia on pakko kutsua ulkomailta, hän arvioi.
Lawrence ei usko aseryhmien hajottamiseen.
– Valtion laitokset ovat heikkoja, joten sen on elettävä näiden ryhmien kanssa, jotka hoitelevat asioita paikallistasolla, hän ennakoi.
uutiskirje 
