Perheväkivaltaan puuttuminen on yhä tabu

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

– Äiti katsoo tietyllä tavalla, ja lapset tietävät, että nyt pitää juosta naapuriin, kertoo Mikkelissä toimivan Viola – Väkivallasta vapaaksi ry:n lapsi- ja nuorisotyötä tekevä psykologi Pia Marttala perheiden hiljaisista koodeista.

Väkivalta on jatkuvasti läsnä suomalaiskodeissa. Perheiden sisäisiin asioihin on myös hankala puuttua. Yleensä joku tietää, tai aavistaa ongelmista, mutta asioihin ei puututa. Ei, vaikka juuri ulkopuolinen on lähes ainoa, joka voi tilanteen ratkaista ennen sen kärjistymistä äärimmilleen tavalla tai toisella.

Turha hienotunteisuus on syytä unohtaa. Esimerkiksi naapurit tietävät usein toistensa asiat hyvinkin, mutta asioihin ei kehdata puuttua, vaikka pitäisi.

– Naapuri voi sanoa lapsille, että meille voi tulla, jos siltä tuntuu. Ja lapselta voi kysyä, onko hänen olonsa kotona turvallinen, sanoo Marttala.

Lapsi elää koko ajan pelossa

Vaikka puuttuminen on vaikeaa, ehkä juuri se olisi todellinen lähimmäisenrakkauden teko.

– Ehkä se on helpompaa, jos perheessä on lapsia. Tällöin voi tehdä ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille, sanoo Keski-Suomen ensi- ja turvakodin toiminnanjohtaja Eija Paloheimo.

– Jos (väkivaltaista) naapuria tuntee, voi asian ottaa puheeksi.

– Ymmärrän myös vaikeuden ottaa yhteyttä viranomaisiin, kun ajatellaan mitä siitä seuraa, mutta ei se ole ilmoittajan vastuulla.

– Kaikista pahinta on, että suhtautuu välinpitämättömästi, ettei puutu asiaan, että ajattelee sen olevan perheen asia pelkästään.

Väkivallan uhri on usein niin voipunut, ettei aina jaksa lähteä suhteesta mihinkään, ja hänkin nöyrtyy uskomaan, että asiat kääntyvät parempaan.

Usein varsinkin lapset pelkäävät koko ajan ja ennakkoon tulevia tilanteita. He tietävät pienistä merkeistä, mitä tuleman pitää. Lapset elävät konkreettisessa pelon tunteessa.

Laajemmin asiaa käsiteltiin torstaina 5.4. ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä.