Vanhukset tarvitsevat tukea erityisesti turvattomuuteen
Kun yhdessä kunnassa vanhus voi saada palvelua kotiinsa vain virka-aikana, toisessa kunnassa kotihoito onnistuu ympärivuorokautisesti ja tarjolla on monipuolista virikkeellistä toimintaa.
Näin suurta vaihtelua ei kuitenkaan kuntien välillä tarvitsisi olla. Palveluita koordinoimalla vanhusten hyvinvointia voitaisiin parantaa huomattavasti. Koordinointi ja sen kautta asiakaslähtöisten kokonaisuuksien luominen on yksi osa hyvän kotihoidon mallia, jonka terveystieteiden maisteri Merja Tepponen kehitti terveyshallintotieteen väitöksessään.
– Palvelut tulisi viedä kotiin, eikä niin, että asiakas joutuu siirtymään palveluiden perässä paikasta toiseen. Asiakkaan, omaisten ja ammattilaisen yhteydenpito tuovat turvaa vanhukselle.
Neuvontaa
kaivataan
Palveluiden koordinoimisella voidaan estää se, etteivät vanhuksen saamat palvelut tule kaikki samana viikonpäivänä ja vanhus jää loppuviikoksi yksin. Useimmiten kotihoitoa koordinoi omahoitaja.
Tepponen korostaa, että avun tulisi olla monipuolista ja saatavissa vuorokauden ympäri. Kun vanhusten elämänlaatua parannetaan ja vahvistetaan heidän jäljellä olevia voimavarojaan, voidaan vähentää laitoshoitoa tarvitsevien määrää. Myös kansalais-, liikunta-, ja kulttuurijärjestöjen tarjoamat mahdollisuudet tulisi koordinoida osaksi palvelukokonaisuutta.
Tutkimuksen vanhukset kokivat, etteivät he saa riittävästi neuvontaa. He olivat tyytyväisiä palveluiden laatuun, mutta heidän mielestään kodin hoitamiseen liittyvää palvelua ei ollut riittävästi saatavilla.
Tepposen mukaan on tärkeää, että vanhuksen kanssa kartoitetaan, millaista apua hänen on mahdollista saada, aina ennaltaehkäisevää toimeentulotukea myöten. Kaikki vanhukset eivät myöskään tiedä Kelan hoito- tai asumistuesta.
Kotihoitoon tarvitaan yhteistä johtajaa, mutta ongelmana ovat kotipalvelun ja kotisairaanhoidon ammattiryhmien väliset pelot. Tutkimuksessa selvisi, että kuitenkin niissä kunnissa, joissa ammattiryhmien toiminta oli yhdistetty, työntekijät eivät enää halunneet palata aikaisempaan malliin. Tepponen toivoo, että kotihoidon johtajat pitäisivät mielessä valtakunnallisten vanhuspoliittisten tavoitteiden toteutumisen unohtamatta paikallisia olosuhteita ja kotihoidon erilaisia tuottajia. Täysin samaa kaavaa ei kannata viedä jokaisessa kunnassa läpi.
Turvallisuutta
kuvayhteyden avulla
Tutkimus osoitti, että teknologisia sovelluksia käytetään vanhustyössä toistaiseksi varsin vähän. Tepponen uskoo, että tulevaisuudessa vanhusten turvallisuuden tunnetta voidaan lisätä esimerkiksi kuvayhteydellä, jolla vanhus voi olla yhteydessä omaisten, vaikkapa kirjaston tai tutun lääkärin ja omahoitajan kanssa.
– Alkuinvestointeja voidaan tarvita, mutta uskon, että ne maksavat itse itsensä takaisin.
Tepponen haastatteli tutkimustaan varten niin kotihoidon johtajia kuin asiakkaitakin, ja vanhusten omaisille ja työntekijöille tehtiin kyselytutkimus. Tepponen on työskennellyt yli kymmenen vuotta Lappeenrannan kaupungin ylihoitajana, johtavana ylihoitajana ja vanhusten palvelujen johtajana. Tämän vuoden alusta hän on toiminut myös Etelä-Karjalan sosiaali-ja terveyspiirin palvelujohtajana vastuualueenaan vanhusten palvelut. Tepposen väitös tarkastetaan 17. kesäkuuta Kuopion yliopistossa.
lehti 