Caj Sandbergin mukaan suutarin tärkein työkalu on aina ollut vasara. Tällä hetkellä vasara ei tosin erotu enää muista työkaluista yhtä selkeästi kuin vielä 1970-luvulla.
– Silloin vasara oli ilman muuta tärkein veitsen ohella.
On Sandbergilla toki muitakin työkaluja, joita ilman hän ei tulisi toimeen.
– Ompelukone, prässit ja pohjaneulomakone, suutari luettelee.
Myös putsikone on Sandbergin mukaan tärkeä, koska sillä viimeistellään työ.
– Sillä saadaan pohjat ja korot samannäköisiksi kuin kaupasta ostettavissa kengissä. Niiden pitää olla yhtä sileät ja tasaiset.
Suutarin kesä- ja talvityökaluilla ei kuulemma ole eroa.
– Kesällä ja talvella ero on vain kenkien materiaalissa.
Piikkikorko
kuluu nopeasti
Tänä päivänä suutariliikkeet ovat Sandbergin mukaan erikoistuneet ”kaiken maailman hommiin”. Päähomma on kuitenkin edelleen kenkien korjaus.
– Niissäkin enimmäkseen korkolaput. Korot kuluvat, koska ihminen on kanta-astuja
Paljon riippuu kuulemma myös kulloisestakin muodista.
– Tällä hetkellä muoti on sellainen, että naisten kengissä on piikkikorot. Ne kuluvat äkkiä ja niitä saa olla vaihtamassa jatkuvasti.
Sandbergin repertuaariin kuuluvat myös vyöt, laukut ja nahkatakit. Ja tietenkin avainpalvelu.
Käsityö vähentynyt
kengänteossa
Caj Sandberg katselee työkseen ihmisten kenkiä. Joko ihmiset ovat oppineet ostamaan laatujalkineita lipokkaiden sijaan?
– Nykyisin ei ole enää niin väliä, minkä maalaisia kenkiä ostaa tai ovatko ne halpoja vai kalliita, koska kone on ne tehnyt, Sandberg kertoo.
– Ennen vanhaan kun kenkää tehtiin, kenkätehtaissa 70 prosenttia tehtiin käsin. Loppu oli koneiden työtä. Nyt se on kääntynyt nurinpäin ja koneet tekevät suurimman osan.
Nyt kenkätehtaat voivat kilpailla enää vain sillä, mistä materiaalista kenkä tehdään.
Koneiden tekemien kenkien laatu ei Sanbergin mukaan ole välttämättä huonompaa kuin ennenkään.
– Mutta kengän kasassa pysyminen on huonompaa, koska kone ei ole niin tarkka kuin ihmisen.
Suutariksi
ihan sattumalta
Oli sattuman kauppa, että aiemmin autoalalla työskennelleestä Sandbergista tuli suutari.
– Vaimon veljellä oli suutariliike ja hän kysyi piruuttaan, tuletko mulle hommiin. Sanoin, että miksen voisi tullakin, kunhan palkoista sovitaan.
Palkoista sovittiin ja siitä alkoi suutarin ura.
– Aluksi hoitelin lähinnä juoksevia asioita tiskin takana ja annoin korjattavina olleita kenkiä pois. Suutari alkoi kuitenkin opettaa minua ja siitä se lähti.
Myöhemmin vapautui suutarinliike, jota tarjottiin Sandbergille ja hän päätti kokeilla.
– Oppiliikkeelleni sopi, että jos tulee vaikeita hommia, saan tuoda sinne. Siitä se sitten alkoi. Vuonna 1980 aloitin ja tässä vielä ollaan.
Brasilialaiset
saappaat kuntoon
Sandberg on viihtynyt työssään. Käsityöläinen tykkää siitä, että näkee työnsä jäljen saman tien.
– Puhumattakaan siitä, että asiakkaat ovat tyytyväisiä. Silloin tällöin sattuu niinkin, että asiakas kehuu, että onpa hyvin tehty. Se antaa motivaatiota tehdä tätä hommaa.
Sutari kehuu myös hommansa itsenäisyyttä.
– Huono puoli tietysti on, että jos haluaa pitää lomia, tulot loppuu siihen.
Joskus suutari saattaa joutua pulaankin. Hankalin työ kannettiin eteen ”joskus 90-luvulla”.
– Nuori tyttö tuli tänne aivan räjähtäneiden saappaiden kanssa Niihin piti uusia melkein kaikki.
Sandberg koetti selittää, että ei ehkä kannata korjata. Kannattaisi ostaa kaupasta uudet, niin pääsisi halvemmalla.
– Tyttö sanoi saappaiden olevan Brasiliasta ja uusia olisi aika hankala hakea. Sanoi vielä että saapaspari oli ainoa laatuaan Suomessa.
Keskustelussa asiakas totesi Sandbergille, että laita nyt vain ne kuntoon, maksoi mitä maksoi.
– Pari viikkoa ne olivat täällä. Hänellä ei ollut kiire. Pääasia oli, että tulivat kuntoon. Kun pari viikkoa ähersin, sain ne kuntoon.
Asiakas oli lopulta tyytyväinen eikä purnannut hinnastakaan.
– Jälkeenpäin se pani ajattelemaan, että kun olisi ollut henkselit päällä, olisin voinut paukutella niitä.
uutiskirje 
