– Aikaisemmin toimin aktiivisesti politiikassa, mutta nykyään keskityn ympäristöasioihin. Jos nykyinen sukupolvi ei saa kurdeille heidän oikeuksiaan, tulevat sukupolvet jatkavat työtä. Mutta jos Etelä-Irakin ja Saudi-Arabian aavikot leviävät Kurdistanin tasangoille, sitä ei voi korjata enää koskaan, selittää Mostafa Morandi, Kurdistanin ympäristöministeriön jätehuoltoasioita hoitava osastopäällikkö. Kurdistanin autonominen alue sijaitsee Pohjois-Irakissa.
Morandi on pessimistinen tulevaisuuden suhteen ja pitää Pohjois-Irakin tasankojen muuttumista autiomaaksi seuraavan sadan vuoden aikana todennäköisenä.
– Vain kurdien täydellinen ajattelutavan muuttuminen voi estää katastrofin. Nyt täällä ei ole minkäänlaista ympäristötietoisuutta, hän sanoo ja jatkaa:
– Kun liikut kaupungilla, huomaatko kuinka kaikkialla tuhlataan vettä?
Vettä tuhlataan
katujen pesemiseen
Keskustelun jälkeen katson kurdien elämää uudesta näkökulmasta. Kun siivoojat tulevat yliopiston asuntolaan, he avaavat vesihanat täysille ja kastavat niissä rättejään silloin tällöin. Kaikki tiskaavat juoksevalla vedellä. Kotien päivittäiseen siivoukseen kuuluu se, että betonilattialle kaadetaan kymmeniä litroja vettä ja vedetään se kumilastalla ulos.
– Näetkö miten ihmiset pesevät jatkuvasti autojaan ja katuja? Mostafa Morandi kysyy.
Tosiaan! Aamusiivoukseen kuuluu se, että kurdiemännät työntävät vesisuihkulla pihaltaan roskat katujen varsilla oleviin avoviemäreihin ja huuhtovat talonsa edustalla olevan katuosuuden.
Saksassa pitkään asunut Morandi kertoo, että saksalaiset käyttävät vettä keskimäärin 250 litraa henkeä kohden päivässä. Suomessa vastaava luku on vain 165 litraa.
– Autiomaan laidalla asuvat Irakin kurdit käyttävät vettä päivässä keskimäärin 700 litraa, kertoo Morandi. Se on jopa enemmän kuin mitä amerikkalaiset käyttävät.
– Suuri osa tästä on pohjavettä, joka on kertynyt alueelle miljoonan vuoden aikana. Se ei ole uusiutuva luonnonvara, Morandi kertoo.
Hiekkamyrskyt
yleistyneet
Kurdien ei luulisi voivan olla huomaamatta heitä uhkaavaa ympäristökatastrofia. Nyt on neljäs peräkkäinen vuosi, jolloin Pohjois-Irakissa sataa huomattavasti aiempaa vähemmän. Aiemmin talvisin satoi paljon, ja sade varastoitui pohjavedeksi, jota käytettiin kesäisin.
Kuivuuden mukana ovat tulleet aiemmin tuntematon ilmiö, hiekkamyrskyt. Niitä on nykyään pari kertaa viikossa. Kun keltainen hiekkasumu täyttää taivaan, asukkaita kehotetaan käyttämään hengityssuojaimia sekä ulkona että huonon eristyksen takia myös sisätiloissa. Näinä päivinä lentokentät on suljettu.
Hiekkamyrskyjä on eniten kurdialueen etelälaidalla. Tilanne on erityisen vaikea autiomaan keskellä sijaitsevassa Kirkukissa, jossa hengitystiesairauksien määrä on lisääntynyt voimakkaasti.
– Ilmastomuutoksen takia lämpötila on noussut ja ilman kosteus on vähentynyt. Kun etelästä tulee hiekkamyrskyjä, ilma on niin kuivaa, ettei se sido hiekkaa laskeutumaan maahan kuten ennen, vaan hiekka jatkaa kulkuaan kohti pohjoista, selittää Mostafa Morandi.
Sodat pahentaneet
ympäristöongelmia
Ympäristökatastrofi ei johdu pelkästään ilmastonmuutoksesta vaan on usean tekijän summa.
Hiekkamyrskyt yleistyivät Etelä- ja Keski-Irakissa ensimmäisen Persianlahdensodan eli vuoden 1990 jälkeen. Monet uskovat syynä olevan sen, että aavikoita jyränneet raskaat sotilasajoneuvot hajottivat vuosisatoja koskemattomana olleen hiekan pintakerroksen niin, että myrskytuulet saavat sen liikkeelle.
Juuri sitä ennen Saddam Hussein oli tuhonnut lähes kaikki Pohjois-Irakin kurdikylät ja asukkaat olivat pakkautuneet kaupunkeihin.
Nyt veden kulutus niissä on lisääntynyt räjähdysmäisesti kun taloudellinen tilanne on parantunut ja rakentaminen lisääntynyt Saddamin hallinnon kaaduttua vuonna 2003.
Jälleenrakentaminen on tapahtunut nopeasti ilman kokonaisvaltaista suunnittelua. Lähes kaikki Irakin kurdit asuvat kaupungeissakin omakotitaloissa eikä elämäntapa ole mitenkään urbaani. Sähkökatkojen takia joka talossa on oma sähköaggregaatti ja viemäriverkoston puuttumisen takia oma likakaivo. Viime aikoina monet perheet ovat rakentaneet vedenpuutteen takia myös oman porakaivon.
– Porakaivot tehdään 50-100 metrin syvyisiksi, sillä matalat kaivot ovat kuivuneet, kertoo Mostafa Morandi. Irakissa toimii syyrialaisia rakennusfirmoja, jotka pystyvät tekemään 300 metriä syviä porakaivoja.
– Veden ylikäyttö tekee maaperän kuivaksi ja hiekka pääsee vapaasti liikkeelle tuulessa, Morandi selittää.
– Kaiken peittäminen betonilla pahentaa tilannetta. Sadevedellä ei ole kaupunkialueilla väylää valua pohjaveteen. Euroopassa tämä otetaan huomioon suunnittelussa, täällä ei. Kurdistanissa ei ole myöskään minkäänlaista vedenpuhdistusjärjestelmää eikä veden kierrätystä. Hyvälaatuisetkin jätevedet valuvat suorinta tietä Persianlahteen, kertoo Morandi.
Puiden istutuskampanja
pääkaupungissa
Päinvastoin kuin asukkaat, kurdipoliitikot ovat heränneet ongelmaan. Kurdistaniin on perustettu ympäristöministeriö kaksi vuotta sitten. Sen tehtävä on vaikea.
Irak oli kansainvälisesti eristetty viime vuosikymmenen alusta lähtien vuoteen 2006 asti, pitkään kestäneen Saddamin politiikasta johtuneen eristäytymisen jatkeeksi. Siksi Irakissa ei edelleenkään olla tietoisia ilmastonmuutoksesta ja ympäristökysymyksistä. Ihmiset ovat passiivisia diktatuurin jälkivaiheessa olevassa maassa, jossa on ollut sotatila yhtäjaksoisesti kolmekymmentä vuotta.
Kaupungeissa ilman omaa kaivoa olevat taloudet saavat vettä vesijohtoverkosta tiettyyn aikaan vuorokaudesta, jolloin sitä pumpataan talojen katoilla oleviin säiliöihin. Viime kesänä vesipula oli niin vakava, että vettä jaettiin esimerkiksi Sulaymaniassa vain parina päivänä viikossa. Tämä ei synnyttänyt ympäristöliikettä. Ainoa, mitä turhautuneet asukkaat osasivat tehdä, oli vihaiset puhelinsoitot vesilaitokselle.
Sähkökatkot ovat yleisiä, mutta kun sähköä tulee valtakunnan verkosta, se on ilmaista. Sähkön säästäminen on yhtä tuntematon asia kuin veden säästäminen. Samoin aurinkoenergia, vaikka alueella on kirkas auringonpaiste lähes aina paitsi hiekkamyrskypäivinä. Euroopassa käytettyä keinoa, eli ihmisten omatoimisuuden lisäämistä ympäristöasioissa veroilla, on vaikea soveltaa maassa, jossa ei kerätä veroja.
Irakissa jaetaan edelleen peruselintarvikkeet maksutta YK:n ”Oil for food” -ohjelman puitteissa. Tätä hyödykkeiden ilmaiseksi jakamisen periaatetta noudattaen ympäristöviranomaiset toteuttavat laajan puiden istutusoperaation Kurdistanin pääkaupungissa Erbilissä. He ovat määränneet, että jokaisen talon edessä on oltava kaksi puuta. Asukkaiden ei kuitenkaan tarvitse ostaa niitä, vaan puut tuodaan heille ilmaiseksi. Viranomaiset valvovat, että betonisiin jalkakäytäviin tehdään aukot puita varten ja puut päätyvät niihin.
uutiskirje 