Espanjan pääministeri Mariano Rajoy pamputti itsensä sunnuntaina historiaan. Harvemmin vuonna 2017 länsieurooppalaisessa maassa hallitus ratkoo poliittisia kiistoja pieksemällä joukoittain siviilejä.
Rajoy johtaa keskustaoikeistolaisen kansanpuolueen (PP) vähemmistöhallitusta, jolla on takanaan vain 137 Espanjan parlamentin 350 paikasta.
Rajoy istuu pääministerinä lähinnä siksi, ettei joulukuun 2015 ja kesäkuun 2016 vaalien jälkeen saatu muodostettua enemmistöhallitusta. Lopulta viime lokakuussa suurin osa sosialistipuolue PSOE:n (eli sosiaalidemokraattien) ryhmästä äänesti luottamuslauseäänestyksessä tyhjää mahdollistaen Rajoyn hallituksen.
Rajoyn puoluetta on viime vuosina ravistellut laaja korruptioskandaali.
PP:tä on viime vuosina ravistellut laaja korruptioskandaali. Rajoy itse on toistaiseksi selvinnyt siitä, vaikka harva hänen tietämättömyyteensä puolueen raha-asioista uskookaan.
PP:tä yhdistääkin yksi piirre Katalonian itsenäisyysliikettä johtavan keskustaoikeistolaisen pääpuolueen kanssa. Myös tämä, nykyiseltä nimeltään PDeCAT-puolue (Partit Demòcrata Europeu Català) – viime vuoteen asti Convergència Democràtica de Catalunya eli CDC – on vuodesta 2014 ollut korruptioskandaalin kourissa.
Nationalismin lietsonta
Miksi Rajoy turvautui brutaaliin poliisiväkivaltaan maan omia kansalaisia kohtaan? Eikö olisi riittänyt todeta, että Katalonian vastoin Espanjan perustuslakituomioistuimen päätöstä järjestämä itsenäisyyskansanäänestys on vailla oikeudellista merkitystä? Ainakin tällaisesta linjasta olisi koitunut vähemmän kielteistä huomiota ulkomailla ja Kataloniassa.
Yksi selittäjä voi olla juuri Rajoyn hallituksen heikko asema. Suuria tunteita herättävän nationalismin lietsominen on tunnetusti vanha keino kääntää huomio pois muista ongelmista.
Kylvö onkin kantanut hedelmää. Katalonialaispelaaja Gerard Piquelle on buuattu, kun hän harjoitteli Espanjan maajoukkueen kanssa. Joillakin Espanjan paikkakunnilla juhlittiin Kataloniaan lähetettyjä poliisiosastoja kuin sotaan lähtijöitä. Espanjan liput liehuvat siellä ja täällä.
Totta kai myös Kataloniassa on lietsottu katalonialaista nationalismia. Mutta äänestyspaikoille saapuneet tavalliset ihmiset eivät käyttäneet väkivaltaa.
Kuningaskin estradille
Diktaattori Francisco Francon ajat mieleen tuova brutaali poliisiväkivalta kärjisti ristiriitoja edelleen. Myös sunnuntain jälkeen on näyttänyt siltä, ettei Rajoyn hallituksella ole ollut mitään haluja liennyttää tilannetta, vaan pikemminkin päinvastoin.
Espanjan kansallinen tuomioistuin määräsi keskiviikkona, että Katalonian itsehallinnollisten poliisivoimien päällikön Josep Luis Traperon on tultava kuulusteltavaksi epäiltyinä kapinan lietsomisesta. Traperon johtama Mossos d’Esquadra ei tuomioistuimen mukaan täyttänyt velvollisuuksiaan turvatakseen viranomaisten toimet äänestyksen estämiseksi.
Hallitus marssitti tiistaina myös Espanjan kuninkaan Felipen televisioon tuomitsemaan Katalonian johdon, joka on asettanut itsensä ”demokratian ja lain ulkopuolelle”, yrittänyt ”rikkoa Espanjan yhtenäisyyden” ja ”espanjalaisten oikeuden päättää demokraattisesti yhdessä elämästään”.
Kuningas ei sanallakaan paheksunut väkivaltaa eikä vedonnut liennytyksen ja vuoropuhelun puolesta.
Autonomian lakkauttaminen?
Torstaina perustuslakituomioistuin kielsi Katalonian alueparlamentin ensi maanantain istunnon. Alueparlamentti on aikonut siinä antaa itsenäisyysjulistuksen.
Kieltovaatimuksen vei perustuslakituomioistuimeen sosialistipuolueen Katalonian haara PSC-PSOE. Sosiaalidemokraatit ovat perinteisesti suhtautuneet alueelliseen separatismiin yhtä kielteisesti kuin PP:kin.
Myös korruptionvastaisilla teemoilla Espanjan politiikkaan noussut keskustaoikeistolainen Ciudadanos puolustaa Rajoyn hallituksen linjaa.
Vuonna 2006 perustetun Ciudadanosin juuret ovat juuri Kataloniassa ja se on tiukasti itsenäisyyshankkeiden vastainen. Valtakunnan tasolla se nousi parlamenttiin vasta vuoden 2015 vaaleissa.
Enää ei tunnu mahdottomalta se raju vaihtoehto, että Espanjan keskusvalta lakkauttaisi toistaiseksi Katalonian autonomian. Tällöin Kataloniasta tulisi ainoa suoraan keskusvallan hallitsema maakunta, koska kaikilla maakunnilla on jonkinasteinen autonomia.
Tämä tietysti veisi konfliktin aivan uusille kierroksille ja arvaamattomille vesille.
Viikko sitten KU:ssa kirjoitettiin, että on vaikea kuvitella tankkeja Barcelonan kaduilla. Enää sitä ei ole täysin mahdoton kuvitella.
uutiskirje 
