Paranaítan kaupunki sai alkunsa vuonna 1979, kun sen tieltä alettiin polttaa sademetsää Brasilian Amazonin alueella. Ensin koettiin kulta-, puutavara- ja karjabuumi, niitä seurasivat suuret vesivoimapadot sekä soijan ja maissin kasvatus.
Mato Grosson osavaltioon vuosina 2011–2014 rakennettu Teles Piresin pato työllisti parhaimmillaan liki 6 000 työntekijää. Hiukan pienempi São Manoelin pato on yhä kesken, sillä hanke ajautui konkurssin partaalle viime vuoden korruptiopaljastusten seurauksena.
Patotyömaalta irtisanottiin paljon väkeä, mikä koitui paikallisten yrittäjien tappioksi.
Paranaítan kunta yritetään nyt saada pois Brasilian ympäristöministeriön metsätuhoja koskevalta mustalta listalta.
– Vieraat eivät maksaneet laskujaan, hotelliyrittäjä ja kauppias Ster Seravali Petrofeza, 68, valittaa.
– Garimbon aika oli parasta bisnestä, sanoo Petrofeza viitaten luvattomaan kullanetsintään, joka kiihtyi seudulla 1980-luvulla. Hänen vuonna 1991 kuollut miehensä perusti kultabuumin aikaan kaivajille välineitä myyvän koneliikkeen.
Moottorisaha hittituotteena
Kaupunkiin syntyi tuolloin 11 hotellia ja moni luopui yrityksistä kasvattaa kahvia, kaakaota tai hedelmiä, ”koska työntekijät häipyivät kaivamaan kultaa”, Francisco Karasiaki muistelee. Hän on asunut 53 ikävuodestaan 37 Paranaítassa ja peri isänsä rakentaman hotellin.
Kultakuumetta seurasi 1990-luvulla puutavarabuumi. Se kiihdytti metsätuhoja, ja kaupunki tulvahti täyteen sahalaitoksia.
– Meiltä ostettiin tusina moottorisahaa päivässä, Petrofeza sanoo.
Sahaus hiljeni vuosituhannen vaihteessa kiristyneiden ympäristönormien seurauksena.
Seuraava piristysruiske Paranaítalle olivat patohankkeet.
– Mutta niistä ei jäänyt pysyvää hyötyä paikallisille yrittäjille. Nyt panemme toivomme maatalouteen, sanoo Petrofeza, jonka aikuiset lapset kasvattavat soijaa ja maissia.
Nousun ja tuhon kierre
Paranaíta on tyyppiesimerkki nousun ja tuhon kierteestä, joka leimaa luonnonvarojen riistoon perustuvaa taloutta Brasilian sademetsissä, taloustieteilijä João Andrade sanoo. Hän koordinoi sosiaalis-ekologisia verkostoja Mato Grosson Elämän keskus -instituutissa.
Kaivostoiminta, kumin-, puun- ja karjantuotanto sekä yksipuolinen maanviljely ovat seuranneet toisiaan eri alueilla, ja kaikkiin on liittynyt luonnon kannalta kestämätöntä toimintaa. Nyt seutu on joutunut suurten patojen vaikutuspiiriin.
Andraden mukaan padot eivät muuta Amazonin valtauksen ja hallinnan kaavaa, mutta niistä voi alkaa taas uusi vaihe, kun kaivostoiminnan energiansaanti helpottuu ja maatalous jatkaa laajenemistaan uusien teiden ansiosta.
Paranaítassa oli vuonna 2010 vajaat 11 000 asukasta. Vuonna 2013 kaupunki julisti hätätilan kun patotyömaat räjäyttivät asukasluvun kasvuun ja julkiset palvelut romahtivat. Hinnat nousivat, rikollisuus yltyi ja taudit levisivät.
Voimayhtiö lepyttelee
Teles Pires -vesivoimayhtiö on yrittänyt lieventää vaikutuksia jälkikäteen. Se muun muassa päällysti Paranaítasta Alta Florestaan vievän tien, mikä lyhensi matkan kolmesta tunnista reiluun puoleen tuntiin ja mahdollisti nuorille yliopisto-opinnot Alta Florestassa, yhtiön ympäristöjohtaja Marcos Azevedo Duarte kertoo.
Hänen mukaansa yhtiö myös koulutti 2 800 paikallista voimalan rakennustöihin niin, että viidennes työvoimasta saatiin Paranaítasta. Muualta tulleille maksettiin kyyti kotiin töiden loputtua.
Yhtiöllä on alueella 44 hanketta, joilla helpotetaan voimalasta koituneita haittoja. Seudun alkuperäisasukkaita hyvitellään lisäksi autoilla ja veneillä sekä pystyttämällä yhteisökeskuksia. Duarte myöntää, etteivät toimet korvaa sitä, että esimerkiksi munduruku-intiaanien pyhänä pitämä paikka hautautui vesimassojen alle.
Yhtiö kertoo auttavansa Paranaítan kuntaa pyrkimyksissä saada kaupunki pois Brasilian ympäristöministeriön metsätuhoja koskevalta mustalta listalta. Avainasioita ovat uudelleenmetsitys ja maanomistusten laillinen rekisteröinti.
uutiskirje 