Koettelemusten matka Ghanasta Libyaan ja takaisin

– Libya tarjoaa taloudellisia mahdollisuuksia siirtolaisille, mutta siellä ei kunnioiteta mustien afrikkalaisten ihmisoikeuksia. En soisi edes vihollisteni joutuvan sinne, ghanalainen Nazir Mohammed sanoo.

Kolmekymppinen Mohammed kuuluu niihin lähes 20 000 ghanalaiseen, jotka karkotettiin Libyasta 2011. Hän oli lähtenyt Kwame Danson pikkukaupungista aikeenaan pyrkiä Eurooppaan. Tarkoitus oli auttaa taloudellisesti äitiä ja nuorempia sisaruksia isän kuoleman jälkeen.

– Joku kertoi, että alle sadalla eurolla voi saada kyydin Libyaan. Urakoin summan kokoon rakennuksella ja ilmoitin kotiväelle lähdöstäni vasta, kun olin jo matkalla, Mohammed muistelee.

Rajalta orjaleiriin

Libyaan Saharan poikki pyrkivät länsiafrikkalaiset joutuvat ihmissalakuljettajien armoille. Mohammedin mukaan gangsterit odottavat rajalla ja vievät tulokkaat paikkoihin, joita on viime aikoina alettua kutsua orjaleireiksi.

Päästäkseen pois leiristä Mohammedin piti soittaa kotiin ja pyytää lunnasrahaa. Hän sai noin 50 euroa ja selvisi sillä, mutta moni joutui pulittamaan paljon enemmän.

Seuraavaksi piti ansaita rahat kyytiin Libyan pääkaupunkiin Tripoliin, josta Mohammed haaveili pääsevänsä Eurooppaan.

– Olin vaarallisessa työssä nostelemassa liian painavia betoninkappaleita, hän kertoo.

Matka Tripoliin tehtiin pressulla peitetyllä autonlavalla ”kuin sardiinit purkissa”.

– Tripoliin päästessäni en pystynyt seisomaan, koska jaloista oli mennyt tunto, ja tunsin saaneeni auringonpistoksen.

Euroopan sijasta Egyptiin

Tripolista ei löytynyt sopivaa työtä, joten Mohammed jatkoi Benghaziin. Pian Libyassa puhkesi sisällissota, ja maan johtaja Muammar Gaddafi syöstiin vallasta. Gaddafin vastustajat syyttivät tätä mustien afrikkalaisten käyttämisestä kilpenään, joten kosto kohdistui myös heihin.

– Afrikkalaisten elämä kävi todella vaaralliseksi, Mohammed kertoo.

– Onneksi sain apua sotilaalta, jolle olin opettanut englantia. Hän ajoi minut Benghazista Egyptiin, missä lentokoneet odottivat evakuoidakseen meidät.

Mohammedilta, kuten monilta muiltakin, jäi Libyaan yli tuhannen euron saatavat, koska työnantajilla oli tapana pantata useiden kuukausien palkkarahoja.

Nuorille on tarjolla vähän työtilaisuuksia Kwame Danson pikkukaupungissa, joka sijaitsee 290 kilometriä pohjoiseen Ghanan pääkaupungista Accrasta. Kuva: IPS/Kwaku Botwe

Libya korvasi Nigerian

Ghanalaisten kiinnostus Libyaa kohtaan alkoi 1980-luvulla, kun Nigeria karkotti kaksi miljoonaa maassa luvatta oleskellutta ghanalaista siirtolaista. Libya lupasi aluksi ottaa 200 ghanalaista englanninopettajaa, mutta perässä hiipi joukoittain vähemmän koulutettua väkeä.

Libya torjui tulvaa karkotuksilla, ja YK:n siirtolaisuusjärjestö IOM aloitti jo vuonna 2006 vapaaehtoisen paluuohjelman. Laajimmat karkotukset tapahtuivat kuitenkin 2011.

Tänä talvena Libyasta on kuultu uutisia orjakaupasta, jota käydään sinne juuttuneilla siirtolaisilla. Arviolta miljoonan afrikkalaisen joukossa on ghanalaisten ohella väkeä muun muassa Senegalista, Nigeriasta, Nigeristä ja Norsunluurannikolta.

Koulua ja politiikkaa

Palattuaan Mohammed löysi Ghanassa paikkansa ilman apua.

– Minulla oli hyvät koulutodistukset, joten lähdin opiskelemaan opettajaksi ja nyt minulla on opettajanpaikka. Palkassa ei ole kehumista, mutta pysymme hengissä.

Hän suunnittelee lähtevänsä mukaan politiikkaan ja toivoo pystyvänsä sitä kautta vaikuttamaan siirtolaisten ahdinkoon. Moni nuori ehtii kuitenkin vielä lähteä onnettomalle matkalle, Mohammed pelkää.

Englanninkielinen versio