Euroopan kehitysapua Afrikkaan perustellaan usein halulla vähentää siirtolaisuutta. Todellisuudessa apu voi jopa edistää maastamuuttoa. Tukea köyhille maille ei silti tule lopettaa.
Kehityksellä on taipumus lisätä ihmisten liikkumista ainakin aluksi, koska vaurastuminen parantaa mahdollisuuksia lähteä matkaan.
Afrikan siirtolaisvirtojen vuolastumisen todellinen syy on kuitenkin väestönkasvu. Vuoteen 2050 mennessä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on työikäisiä 800 miljoonaa enemmän kuin nyt. Se tarkoittaa joukoittain nuoria energisiä työnhakijoita, joille oma maanosa ei pysty tarjoamaan toimeentuloa.
Kehityksellä on taipumus lisätä ihmisten liikkumista ainakin aluksi.
Suuret ikä- ja elintasoerot
Samaan aikaan Eurooppa jatkaa ikääntymistään, ja työvoiman kysyntä varsinkin hoiva-aloilla kasvaa. Vuonna 2050 Euroopan väestöstä 34 prosenttia on yli 60-vuotiaita.
Siirtolaisuuteen houkuttavat myös elintasoerot. Vaikka henkeä kohti lasketut tulot tuplaantuisivat Afrikassa joka vuosikymmenellä, siellä ollaan reippaasti jäljessä Euroopasta vielä 2050.
Afrikkalaisia ajavat liikkeelle myös konfliktit ja ilmastonmuutoksen vaikutukset. Onkin todennäköistä, että seuraavien 30 vuoden aikana Eurooppaan tulee kymmeniä miljoonia uusia työntekijöitä niin tehtaisiin kuin palveluihinkin.
Eurooppa ei voi välttyä maahanmuutolta, joten on ratkaistava, miten siitä saadaan taloudellisesti kannattavaa ja sosiaalisesti kestävää.
Hyötyjen maksimointi
Hyvin hoidettu maahanmuutto tuo merkittäviä hyötyjä. Tulokkaiden pääsy työmarkkinoille ja sopeutuminen asuinyhteisöönsä ratkaisevat, miten nopeasti hyödyt alkavat näkyä.
Pitää huolehtia myös siirtolaisia majoittavien kuntien tarpeista. Jos koulutus- tai terveyspalvelut ylikuormittuvat, jännitteet kasvavat. Pitkällä aikavälillä siirtolaisista on lähes aina taloudellista hyötyä isäntämaalle. Kotoutuminen vauhdittaa tätä kehitystä ja luo maahanmuutolle myönteistä ilmapiiriä.
Vauras ja turvallinen Afrikka on tärkeä Euroopalle ja koko maailmalle. Osa Afrikan valtioista kehittyy suotuisasti, mutta moni on köyhyyden, konfliktien, ääriliikkeiden ja romahtaneen valtion kurimuksessa. Niistä selviäminen vaatii paikallisten ponnistusten ohella kestävää ulkopuolista tukea.
Euroopan on lisättävä tukeaan Afrikalle – niin avun, kaupan kuin investointienkin muodossa – jotta siellä varttuva työvoima saa riittävän koulutuksen ja taidot. Niitä tarvitaan varsinkin kotimaassa, mutta myös mahdollisen maahanmuuton kohteessa.
Ei uhka vaan mahdollisuus
Kehitysavun pitää tukea laaja-alaista kehitystä, ei keskittyä hyödyttömiin ohjelmiin, joiden tarkoitus on suitsia siirtolaisuutta. Humanitaarinen tai kehitysapu voi joskus lievittää ihmisten välittömiä lähtöpaineita, mutta ne eivät poista siirtolaisuuden todellisia syitä.
Viime aikojen siirtolaisvirrat ovat lisänneet jännitteitä Euroopan maiden sisällä ja välillä. Nyt keskitytään akuutteihin ongelmiin ja lykätään välttämätöntä keskustelua tulevista haasteista. Se voi johtaa siihen, että Euroopan rajoilla puhkeaa jatkossakin ”pakolaiskriisejä”.
On tärkeää muistaa, että maahanmuutto on myös mahdollisuus. Oikein hoidettuna se voi parantaa merkittävästi sekä siirtolaisten että heidän lähtö- ja tulomaidensa asukkaiden hyvinvointia. Voimme tarjota lapsillemme sekä paremman Afrikan että Euroopan.
* kirjoittajat työskentelevät Centre for Global Development -tutkimuslaitoksessa.
uutiskirje 
