Venäjän vaalipäivinä netissä leviää valvontakameroiden tallenteita vaalivilpistä. Tällä kertaa äänestyspäivänä, sunnuntaina 18. päivä sai katsoa, kuinka Artjomin kaupungissa Tyynenmeren rannalla, Siperian Tjumenissa ja Rostov-na-Donussa heitettiin vaaliuurniin kokonaisia nippuja äänestyslippuja. Vaalit mitätöitiin ainakin yhdellä Moskovan Ljubertsyn esikaupungin äänestysalueella äänestyslippujen tehtailun takia.
Vilppivideot herättävät kiukkua, mutta ne eivät kerro vaalivilpin mittakaavasta. Vaikka kymmenellä, sadalla tai yli tuhannella äänestyspaikalla tehtailtaisiin äänestyslippuja, ei se vielä vaikuttaisi vaalien kokonaistulokseen.
Tehtailu ei välttämättä ole yleisin vaalivilpin tapa, vaan toisinaan paikalliset vaalilautakunnat vain ilmoittavat ennalta päätetyn tuloksen keskusvaalilautakunnalle.
Putin olisi voittanut ilman ylimääräisiä ääniäkin.
Matematiikka antaa
osviittaa vaalivilpistä
Fyysikko Sergei Špilkin on kehittänyt matemaattisen menetelmän, jolla voi arvioida vaalivilpin kokonaismittakaavaa. Špilkinin menetelmä perustuu oheiseen kuvioon, jossa näkyy eri ehdokkaille annetut äänimäärät eri vaalipaikkojen äänestysaktiivisuuden mukaan.
Kuviossa näkyy piikit äänimäärissä niillä äänestyspaikoilla, joilla äänestysaktiivisuus on ollut tasan 75 prosenttia, 80 prosenttia, 85 prosenttia tai 90 prosenttia. Vuoden 2012 vaalien aikana tämä kampakuvio nimettiin ”Tšurovin sahaksi”, silloisen keskusvaalilautakunnan puheenjohtajan Vladimir Tšurovin mukaan.
Mikäli vaalit olisivat puhtaat, olisi erittäin epätodennäköistä, että nämä neljä tasalukuista äänestysaktiivisuutta olisivat muita yleisempiä. Monille vaalipiireille on annettu ohjeet siitä, mikä äänestysaktiivisuus pitäisi saavuttaa, ja tämä äänestysprosentti sitten ilmoitetaan todelliseksi äänestysprosentiksi.
Arvio vilpin kokonaismäärästä perustuu oletukseen, että ehdokkaiden saama äänimäärä äänestyspaikoittain ei riipu äänestysprosentista. Tämä oletus ei ole ongelmaton. Mutta Špilkinin oletus pitää suurin piirtein paikkansa lähes puolessa Venäjän alueista (kuten Moskovassa ja Pietarissa), joissa vaalit ovat melko rehellisiä ja näin mitatun vilpin osuus on alle 5 prosenttia äänistä.
Špilkin on laskenut yhteen muiden ehdokkaiden äänimäärän, ja kertonut tämän luvulla, jolla kerrottuna yhteisen äänimäärän käyrä noudattaa mahdollisimman tarkkaan Vladimir Putinin äänimäärän käyrää. Tämä on käyrä, jota Putinin äänimäärän pitäisi noudattaa, mikäli suosio ei riippuisi äänestysaktiivisuudesta.
Špilkinin teorian mukaan näiden kahden käyrän välinen varjostettu alue, yhteensä 10,36 miljoonaa ääntä, kuvaa vaalivilpin kokonaismäärää. Virallisen tilaston mukaan äänestysaktiivisuus oli 67,50 prosenttia, ja Putin sai 76,69 prosenttia äänistä. Mikäli muilta ehdokkailta vietiin Špilkinin teorian mukaiset 10,36 miljoonaa ääniä, olisi Putin yhä voittanut, mutta ”vain” 62,6 prosentin ääniosuudella.
Mikäli ”ylimääräiset äänet” olisivat olleet nukkuvien ääniä, olisi Putin saanut ”vain” 72,9 prosenttia ja todellinen äänestysprosentti olisi ollut 58,0 prosenttia.
Špilkin huomioi, että ”ylimääräisiä” ääniä oli vähemmän kuin koskaan sitten vuoden 2004, jolloin niitä oli 8,8 miljoonaa. Vuonna 2008 niitä oli 14,6 miljoonaa, ja vuonna 2012 luku oli 11,4 miljoonaa.
Suora vilppi ei ole
vaalien suurin ongelma
Televisiokanavat olivat täysin Putinin puolella, uutislähetyksissä kehuttiin Putinia ja loattiin muita ehdokkaita. Putin ei osallistunut vaalitentteihin, joita näytettiin omituisiin aikoihin.
Monilla paikkakunnilla ihmisiä painostettiin äänestämään eri tavoin. Esimerkiksi Moskovan esikaupungissa Žukovskissa äänestyspaikoilla jaettiin kalentereita, joita äänestäjien lapsia pyydettiin viemään opettajilleen kouluun. Vaikka äänestyspaikalle paimennettu voisi periaatteessa äänestää ketä tahansa, on tällaisessa ilmapiirissä luontevaa äänestää ennakkosuosikkia oman ja lastensa turvallisuuden tähden. Vaikka vilpin eliminointi ei olisi vaikuttanut lopputulokseen, Putinin tulos oli seurausta muuten epäreilusta asetelmasta.
uutiskirje 
