YK:n pakolaisjärjestö UNHCR julkaisi hiljattain raportin, jonka mukaan viime vuonna maailmassa oli 68,5 miljoonaa kotinsa pakon edessä jättänyttä ihmistä. Noin puolet heistä oli lapsia.
Pakolaisten auttaminen leireillä on ajatus, joka aina silloin tällöin putkahtaa esiin. Yleensä sen esittäjällä ei ole käsitystä pakolaisleireistä, eikä ihmisten elämästä leireillä.
The Economist -lehdessä ruoditaan syitä siihen, miksi ihmisten säilyttäminen leireillä ei ole pidemmän päälle toimiva keino pakolaisten auttamiseen.
Maailman pakolaisista yli 80 prosenttia on joutunut jättämään kotinsa jo yli kymmenen vuotta sitten.
Pakolaisleirejä on sekä pieniä että valtavia, yhdet vuosikymmeniä rakentuneita toiset hätätilassa pystytettyjä. Joissain on enemmän asukkaita kuin Helsingissä. Yhteistä niille on, että ihmiset haluavat päästä niiltä pois.
Pakolaisleirin ylläpitäjille ja järjestöille leirimuoto on kätevä, sillä keskitetyissä yksiköissä telttojen pystytys, ruokajakelu, terveydenhuolto ja lasten koulu on helppo järjestää. Myös rokotukset tarttuvia tauteja vastaan sujuvat parhaiten leireillä. Uusien pakolaisten tullessa leirejä on myös helppo laajentaa.
Lisäksi monet hallitukset haluavat pitää pakolaisia silmällä ja pakolaisleirillä heidän lukumääränsä on helppo laskea ja rekisteröidä. Leirielämä pitää pakolaiset kaukana paikallisesta väestöstä ja samalla huolta siitä, ettei pakolaisten ja paikallisten välille pääse syntymään tunnesuhteita.
Erossa pitäminen paikallisista onnistuu yleensä ilman suuria ongelmia, sillä leirit sijoitetaan usein syrjäseuduille. Työpaikat leireillä ovat kiven alla ja niiden asukkaat tulevat riippuvaisiksi avustuksista. Monessa maassa pakolaisilta kielletään työnteko kokonaan.
Pahimmillaan leirit muistuttavat vankiloita. Joskus ihmisiä todella pidetään vankeina. Esimerkiksi vuonna 2015 tuhannet Isisiä paenneet arabit pidätettiin Irakin kurdi-alueella, eivätkä kurdiviranomaiset päästäneet heitä palaamaan kotiinsa.
Pakolaisleirit ovat usein ylikansoitettuja etenkin silloin, kun suuri joukko ihmisiä joutuu pakenemaan samaan aikaan. Toisinaan ylläpitäjämaan viranomaiset haluavat pitää huolta siitä, ettei leiri pääse vakiintumaan ja olot käymään ”liian mukaviksi”.
Esimerkiksi Bangladeshin viranomaiset ovat olleet vastahakoisia myöntämään lupia kestävien talojen rakentamiseen, vaikka pakolaisten majoittaminen monsuuniaikana muovitelttoihin on hengenvaarallista.
Suurin osa pakolaisista, eli YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan 69 prosenttia heistä, ei halua elää leirillä. Parhaiten toimeentulevat vuokraavat mieluummin asunnon jostain isäntämaan kylästä tai kaupungista, onnekkaat pääsevät ystävien tai sukulaisten nurkkiin ja loput päätyvät kadulle.
Pakolaisuus voi jatkua kymmeniä vuosia, leirielämän ei pitäisi
Pakolaisleirillä apua on tarjolla huomattavasti enemmän kuin töitä ja mahdollisuuksia itsensä elättämiseen. Moni pakolainen valitsee mieluummin epävirallisen ja huonopalkkaisen työn ulkopuolelta kuin elää leirin surkeissa oloissa.
Pakolaisuus ei monellekaan ole vain ohimenevä elämänvaihe, eikä pakolaisleirejä ole tarkoitettu ihmisten pysyviksi kodeiksi. Kansalaisjärjestö International Rescue Committeen (IRC) mukaan pakolaisuus kestää yleensä pitkään ja maailman pakolaisista yli 80 prosenttia on joutunut jättämään kotinsa yli kymmenen vuotta sitten.
UNHCR antoi vuonna 2014 uudet ohjeet, joissa se suosittelee, että jatkossa pystytettäisiin vain tilapäisiä pakolaisleirejä ja pakolaiset integroitaisiin isäntämaihinsa mahdollisimman pian.
Myös monet avustusjärjestöt ovat heränneet leirielämän ongelmiin. Ne ovat siirtäneet avustustoiminnan isäntämaiden kaupunkeihin. Sen sijaan, että jakaisivat ruokaa ja hygieniatarvikkeita kuten leireillä, järjestöt avustavat pakolaisia rahallisesti ja tukevat heitä majoittavia paikallisia ihmisiä.
Maailman kymmenistä miljoonista pakolaisista EU:n alueella elää 3,5 ja Suomessa 0,03 prosenttia. Saksa, Tanska, Itävalta ja Hollanti suunnittelevat pakolaisleirin perustamista unionin rajojen ulkopuolelle, arvatenkin johonkin kehitysmaahan.
Mikäli leiristä ei haluta tehdä vankilaa, on todennäköistä, että sinne sijoitetut ihmiset alkavat ennen pitkää pyrkiä pois passivoivista leirioloista. Mikäli leiristä tehdään vankila, Eurooppa ei ole enää kaukana Yhdysvaltojen ihmisoikeuksia halventavasta maahanmuuttopolitiikasta.
lehti 