Eurooppa-neuvosto on kokoontunut Brysseliin keskustelemaan maahanmuutosta, erityisesti Välimeren yli Eurooppaan pyrkivistä turvapaikanhakijoista ja siirtolaisista. Jo ennen yhteistapaamista päättäjät ovat joko kansallisesti – tai kuten viime sunnuntain ”hätäkokoukseksi” nimeämässään tapaamisessa – kollektiivisemmin hakeneet vaihtoehtoja ihmisten sijoituspaikaksi turvapaikkatarpeen arvioinnin ajaksi.
Eurooppalaisten ministerien muodostamalla neuvostolla on pöydällään esitys, jossa ehdotetaan Dublin-järjestelmän uudistamista, sormenjälkitunnistuksen parantamista, itsenäisen turvapaikkaviraston perustamista, yhteistä direktiiviä turvapaikkahakemuksille sekä laatudirektiiviä turvapaikanhakijoiden suojelun ja oikeuksien yhdenmukaistamiseksi. Niin ikään esitetään direktiiviä yhtenevistä vastaanotto-olosuhteista sekä puitteiden luomista turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittamiselle EU:ssa.
Eniten huomiota ovat kuitenkin saaneet monen tahon keskusteluun nostamat erilaiset leirit. Tanska ja Itävalta ovat ehdottaneet palautuskeskuksia, joihin kerättäisiin kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita palautettaviksi kotimaahansa.
Huolimatta siitä, että Libyan nykyisissä pidätyskeskuksissa siirtolaisia on kidutettu ja hyväksikäytetty monin tavoin, osa EU-maista olisi valmis perustamaan käsittelykeskuksia nimenomaan sinne.
Palautukset eivät kuitenkaan onnistu, jos lähtömaa ei suostu ottamaan vastaan palautettavia. Esimerkiksi Irak ei ota vastaan pakkopalautettavia, ja heitä on jouduttu lennättämään Bagdadista takaisin Suomeen. Näin ollen palautusleirit voisivat sangen pian alkaa muistuttaa vanki- tai keskitysleirejä, joilla ihmisiä säilöttäisiin määräämättömiä aikoja.
Tarjolla vain huonoja esimerkkejä
Suomessakin on puhuttu käsittelykeskusten perustamisesta, mutta EU:n rajojen ulkopuolelle niitä ei ole vielä ehdotettu perustettavaksi. Sen sijaan idea Afrikkaan tai Albaniaan perustettavista keskuksista on saanut tukea ainakin Ranskasta ja Italiasta.
Amnesty Internationalin mukaan siirtolaisille perustettavat käsittelykeskukset johtaisivat lähes vääjäämättä ihmisoikeusloukkauksiin. Niistä on kokemuksia esimerkiksi Australialla, joka on sijoittanut maahan pyrkiviä siirtolaisia rajojensa ulkopuolelle. Ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta kokemukset ovat osoittautuneet surkeiksi.
EU:n rajojen ulkopuolelle sijoitettavista käsittelykeskuksista on tehty tunnustelujakin. Huolimatta siitä, että Libyan nykyisissä pidätyskeskuksissa siirtolaisia on kidutettu ja hyväksikäytetty monin tavoin, osa EU-maista olisi valmis perustamaan käsittelykeskuksia nimenomaan sinne.
Yksi tunnustelijoista on Italian sisäministeri Matteo Salvini, joka tapasi maanantaina hallinnoltaan hyvin hataran Libyan varapääministeri Ahmed Maiteeqin Tripolissa. Maiteeqin vastaus Salvinille oli, että Libya ei suostu siihen, että maahan perustettaisiin ulkomaalaisten johtamia keskuksia. Tunisiaa lukuunottamatta hallinto on hauras myös muissa alueen maissa, ja leirien perustaminen niiden alueelle voisi lisätä jännitteitä.
– Välimeren tällä puolella asia tulkitaan siten, että ”Ai, nuo maat yrittävät kaataa ongelmansa meidän hoidettaviksemme”, Pohjois-Afrikan International Crisis -ryhmää johtava Issandr El Amrani toteaa englanninkielisessä Al Jazeerassa.
Niin ikään El Amrani toteaa, että hänen parhaan tietonsa mukaan kaikki Pohjois-Afrikan maat ovat hylkäämässä ajatuksen alueelleen perustettavista keskuksista. Joka tapauksessa hän uskoo, että afrikkalaisten johtajien saaminen idean taakse tulisi EU-maille erittäin kalliiksi sekä taloudellisesti että poliittisesti.
uutiskirje 
