Kasvisten kalleus lihottaa Etelä-Afrikassa

Vihannekset ja hedelmät ovat kalleutensa vuoksi käyneet yhä harvinaisemmiksi eteläafrikkalaisten lautasilla. Vatsa täytetään pääasiassa maissilla ja muilla jauhoilla, joita voi höystää makkara tai jauheliha. Paino nousee, ja sairaudet lisääntyvät hälyttävästi.

Johannesburgin Alexandran slummissa asuva keski-ikäinen Thembi Majola valmistaa päivittäin ruuan itselleen ja iäkkäälle äidilleen. Sunnuntaisin hän tarjoaa riisiä ja kanaa sekä viikon ainoat vihannekset: perunaa, bataattia ja kurpitsaa.

Marketin kassalla työskentelevä Majola kertoo painavansa 141 kiloa, mikä tekee liikkumisesta vaikeaa. Verenpainelääkitys hänellä on ollut 20 vuotta.

Jo 68 prosenttia Etelä-Afrikan naisista on ylipainoisia tai lihavia. Taustalla on runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio, johon moni päätyy taloudellisista syistä, ravitsemustieteitä KwaZulu-Natalin yliopistossa opettava Kirthee Pillay kertoo.

Jauhot halpenivat

Tutkijat pitävät erityisen huolestuttavana sitä, että ylipainoisten nuorten määrä tuplaantui Etelä-Afrikassa kuudessa vuodessa 2008–2015, kun esimerkiksi Yhdysvalloissa vastaava kehitys vaati 13 vuotta.

– Hedelmien ja vihannesten hinnat ovat nousseet köyhien ulottumattomiin, Pillay sanoo.

Pacsa-järjestön vuotuinen ruokabarometri kertoo, että syyskuusta 2016 syyskuuhun 2017 pinaatin hinta nousi 93 prosenttia, kaalin 49 prosenttia ja tomaatin 34 prosenttia. 25 kilon maissijauhosäkki sen sijaan halpeni 13 eurosta 11,5 euroon.

Tilannetta pahensi keväinen arvonlisäveron nosto 14:stä 15 prosenttiin. Hallitus on sittemmin poistanut alvin joiltakin perustarvikkeilta, mutta arvostelijoiden mukaan se ei lopeta köyhien ahdinkoa.

Moni syö velaksi

Mustan eteläafrikkalaisen keskipalkka on 184 euroa kuussa, mutta terveellinen ruoka maksaisi 261 euroa, Pacsa laskee. Kun palkasta maksetaan ensin muut välttämättömyydet, kuten työmatkat, sähkö, koulutus ja lainanlyhennykset, moni joutuu ottamaan lisää velkaa saadakseen ruokaa.

Majola sanoo ostavansa ruokaa noin 170 eurolla kuussa, mikä ylittää monen keskivertoperheen ruokamenot, mutta sekään ei riitä kasviksiin.

Suuryritysten monopoli kattaa ruuantuotannon koko ketjun ”maatilalta kuluttajan haarukkaan”.

Länsi-Kapin yliopiston kansanterveystieteen emeritusprofessori David Sanders syyttää hintakehityksestä suuryritysten monopolia, joka kattaa ruuantuotannon koko ketjun ”maatilalta kuluttajan haarukkaan”.

Sandersin mukaan valtaosa Etelä-Afrikan ruuasta tuotetaan 35 000 kaupallisella tilalla.

– Maapolitiikan seurauksena köyhillä ei ole pelastuksenaan omia viljelypalstoja eikä pienviljelyä ole saatu kehitettyä 24 demokraattisen vuoden aikana.

Sokerivero ei riitä

Valtaosa maaseudunkin asukkaista ostaa ruokansa sen kasvattamisen sijasta.

– Heillä on varaa vain teollisesti tuotettuun ruokaan, josta saa paljon kaloreita mutta vähän ravinteita. Siksi monet ovat ylipainoisia ja silti puutteellisesti ravittuja, Sanders selittää.

Etelä-Afrikka otti huhtikuussa käyttöön virvoitusjuomien sokeriveron, mutta tutkijat pelkäävät, ettei se vaikuta kuin kaikkein köyhimpien ostoskäyttäytymiseen.

Ravintoon liittyvistä sairauksista, kuten diabeteksesta ja sydäntaudeista, uhkaa tulla Etelä-Afrikalle aidsiin verrattava ongelma ja miljardien lisäkustannukset.

Sanders uskoo, että valistuksesta on apua, jos ihmiset saadaan esimerkiksi vaihtamaan makeat juomat veteen. Hän kuitenkin kaipaa muutoksia tuotantoketjuun.

– Tarvitaan nykyistä pienimuotoisempaa ja monipuolisempaa tuotantoa, jalostusta ja jakelua.

Se vaatisi valtion puuttumista asiaan niin taloudellisten kannustimien kuin koulutuksenkin avulla.

Mervyn Abrahamsin mukaan kyse on taloudellisesta oikeudenmukaisuudesta. Hänen vetämänsä kampanja vaatii kaikille palkkaa, jolla pystyy hankkimaan ravitsevaa ruokaa.

Englanninkielinen versio