”Donetskin kansantasavallan” johtaja Aleksandr Zahartšenko kuoli pommi-iskussa kahvilaan Donetskin keskustassa elokuun viimeisenä päivänä. Johtajien väkivaltaiset kuolemat ovat kansantasavalloissa tavallisia, mutta niiden olosuhteet ja logiikka vaihtelevat.
Vuonna 2015 tapettiin sotaherroja, joiden sukset menivät ristiin ylimmän johdon kanssa, kuten Aleksandr ”Batman” Bednov, Aleksei Mozgovoi ja kasakkajohtaja Pavel Drjomov. Vuosina 2016–2017 räjäytetyillä Arseni ”Motorola” Pavlovilla ja Mihail ”Givi” Tolstyhilla taas ei ollut mitään näkyvää konfliktia kansantasavaltojen päälliköiden kanssa.
Ennen Zahartšenkon murhaa kansantasavaltojen ylimpien johtajien oli annettu lähteä Venäjälle, mikäli Kreml oli heihin kyllästynyt. Sinne passitettiin esimerkiksi Luhanskin kansantasavallan johtaja Igor Plotnitski viime marraskuussa.
Mikäli Moskovassa haluttiin vaihtaa Zahartšenko, miksi hänen ei olisi annettu säilyttää henkeään?
Tosin Luhanskin kansantasavallan ensimmäisen johtajan Valeri Bolotovin kuoltua Moskovassa tammikuussa 2017 tämän leski epäili myrkyttämistä.
Vladimir Putin tuomitsi Zahartšenkon murhan jyrkästi, mutta ei syyttänyt Kiovaa suoraan. Kansantasavalloissa on jokaisesta johtajien väkivaltaisesta kuolemasta syytetty ”Ukrainan agentteja”. Donetskissa ilmoitettiin viime lauantaina pidätyksistä, mutta venäläisen Rosbalt-lehden mukaan kaikki epäillyt on vapautettu.
Kuka murhautti Zahartšenkon ja miksi?
Putinia Venäjällä vastustavassa Novaja Gazetassa esitettiin kolme teoriaa siitä, miksi Zahartšenko olisi voinut ajautua välirikkoon Kremlin kanssa. Ensiksikin, Zahartšenkon ja Donetskin hallituksen ministereiden henkilökohtaiset joukot toimisivat liian itsenäisesti, ja sosialisoisivat yrityksiä itselleen.
Toiseksi, Zahartšenko on Putinin vaikutusvaltaisen avustajan Vladislav Surkovin joukkueessa, mutta Surkovin vaikutusvalta olisi viime aikoina heikentynyt.
Kolmanneksi, Zahartšenko olisi vaatinut itselleen liian suurta siivua hiilen laittomasta viennistä Donetskista Venäjän kautta Ukrainaan.
Kuka tahansa murhasi Zahartšenkon, tekotapa kertoo, että hankkeessa oli mukana Zahartšenkon lähimpiä liittolaisia tai henkivartijoita. Venäjän turvallisuuspalvelut eivät siis pystyneet takaamaan separatistijohtajan turvallisuutta, tai eivät halunneet tehdä sitä.
uutiskirje 
