Sähköttömästä mökistä telakan kautta eduskuntaan – ”Ei voi kuin olla todella kiitollinen”, sanoo konkarikansanedustaja Kari Uotila huimasta urastaan

Haastattelu alkaa pienellä tarinalla. Edellisenä iltana Kari Uotila on istunut eduskunnan jalkapallojoukkueen nykyisten ja entisten jäsenten kanssa vasemmistoliiton ryhmähuoneessa ja muistellut vanhoja. Uotila kertoo, että he ottivat hieman viiniä ja katselivat vanhoja kuvia ja videoita.

Samalla asialla ollaan jälleen, sillä nyt on aika muistella pitkää ja värikästä uraa. Siihen sisältyy myös mielenkiintoinen tapaaminen Kiinan Shanghaissa, mutta palataan siihen myöhemmin.

Vasemmistoliiton pitkäaikainen kansanedustaja nimittäin päättää uransa eduskunnassa keväällä. Uotila teki jo viime vuoden puolella selväksi, ettei perhesyiden vuoksi hae jatkokautta tulevissa eduskuntavaaleissa.

Politiikkaa hän ei ole kokonaan jättämässä, mutta aktiivisin vaihe jää nyt taakse. Se vaihe alkoi jo 1970-luvun alkupuolella Helsingin telakalla. Sinne Uotila tuli telakan ammattikouluun.

– Kun 17-vuotiaana tulin telakalle vuonna 1972, kyllähän telakka politiikan ja ay-liikkeen korkeakoulu oli. Se oli hyvin värikästä aikaa. Vuonna 1973 oli ensimmäinen poliittinen lakko ja mielenilmaus syyskuun 11:nnen jälkeen, kun Chilen presidentti Salvador Allende murhattiin, Uotila muistelee, mutta tästä eteenpäin häntä kutsutaan tässä jutussa Uotuksi: Uotuksi häntä kutsuvat nimittäin kaikki.

Värikäs aika kuulostaa melkein vähättelyltä, sillä työpaikoilla käytiin tuohon aikaan todella kovaa poliittista vääntöä. Duunaripuolella vallasta kamppailivat niin enemmistöläiset ja vähemmistöläiset kuin demarit. Tämä teki joka ainoasta luottamusmiesvaalistakin poliittisen.

– Kaikki olivat hyvin poliittisia juttuja.

Jo ennen telakkaa Uotu oli innostunut politiikasta. Siitä hän kiittää Heinolan ammattikoulussa ollutta Toivo Lyyraa, joka opetti nuorille ammattikoululaisille yhteiskuntaoppia.

– Muistan aina, kuinka hän korosti meille ammattikoululaisille, että teidän pitää olla aktiivisia. Teidän pitää mennä ammattiliittoihin ja teidän pitää vaikuttaa. Se jotenkin kannusti siihen, että ei pelkästään riitä, että opettelee ammatin ja menee tehtaaseen töihin vääntämään terästä. Häntä olen muistanut jälkeenpäin.

Sattuma

Kuten monessa muussakin asiassa, sattumalla on suuri rooli politiikassa. Uotun kohdalla tämä sattuma tuli 1980-luvun lopulla, kun Wärtsilän meriteollisuus ajautui konkurssiin. Uotu oli Martin Saarikankaan kanssa näkyvin hahmo telakkateollisuuden pelastusoperaatiossa. Hän oli tässä vaiheessa noussut pääluottamusmieheksi. Ja toki tähän liittyy pieni anekdootti.

– Silloin oli aikamoisia lehdistötilaisuuksia. Meidän ammattiosaston toimistoon eivät tv-kamerat tahtoneet mahtua, kun joutui kertomaan, miten taistelemme telakoiden puolesta konkurssin jälkeen.

Julkkisasemasta ei ainakaan ollut haittaa, kun Uotilaa samoihin aikoihin pyydettiin mukaan vasemmistoliiton perustamistyöhön. Hän sanoo pohtineensa, että käytetäänköhän nuorta miestä nyt vähän hyödyksi.

Nousu vasemmistoliiton johtopaikoille on paras kuulla anekdootin kautta. Tähän liittyy SKDL:n viimeisen puoluesihteerin Reijo Käkelän pitämä puhe vasemmistoliiton perustamista valmistelleen valtuuskunnan kokouksessa Helsingin Kulttuuritalolla. Käkelä oli vetänyt perustamistyötä ennen puhettaan.

– Minä olin takarivissä, olin ollut juhlimassa edellisenä iltana Järvenpäässä, kun Käkelä piti dramaattisen puheenvuoronsa. Hän sanoi olevansa vapaa pohjoismainen mies ja hän lähtee nyt tästä prosessista, mutta mitä tulee uuden puolueen puheenjohtajaehdokkaisiin, hänen puheenjohtajaehdokkaansa on Kari Uotila, Uotu kertaa tapahtumia.

Lopulta Uotu valittiin vasemmistoliiton ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi, joka oli vuoteen 1993 asti täysipäiväinen työ. Sen jälkeen Uotu palasi vielä telakalle töihin ennen kuin nousi eduskuntaan vuoden 1995 vaaleissa. Ihan keltanokkana hän ei siis ammattipoliitikoksi siirtynyt.

– Olin käynyt täällä (eduskunnassa) tuomassa adressia työministerille. Olin tavannut tasavallan presidentin puoluejohdon ominaisuudessa. Olin sillä tavalla jo mukana. Rooli pikkaisen muuttui, kun tulin ihan levysepän roolista kansanedustajaksi. Kyllähän se oli kova juttu, Uotu muistelee.

Liikunta

Haastattelu keskeytyy hetkeksi, kun varaussekaannuksien vuoksi haastattelupaikaksi valikoituneesta vasemmistoliiton ryhmähuoneesta pitää poistua. Lyhyellä kävelyllä ryhmähuoneesta eduskunnan kuppilaan on hyvä puhua Uotun yhdestä intohimosta – liikunnasta.

Kun Uotun kanssa liikkuu eduskunnassa, ei hissiin ole asiaa. Tätä varten hän perusti oikein kampanjan nimeltään Rappuremmi. Ja siihenkin liittyy anekdootti.

– Sauli Niinistö oli puhemiehenä, kun Rappuremmin toiminta aloitettiin. Hän sanoi, että Uotun idea tästä Rappuremmistä on paras suomalainen keksintö sitten Molotovin cocktailin. En tiedä, mitä hän oikein tarkoitti. Vähän huono vertaus mielestäni.

Joka tapauksessa kampanjan tarkoituksena oli saada kansanedustajat kävelemään portaat hissien asemesta.

– Idea oli nostaa kuntoa, että ensin jaksaa kiivetä hengästymättä rappuset. Sen jälkeen voi kävellä työmatkat. Sitten kun kävelee työmatkat, voi tehdä lyhyitä lenkkejä.

Uotulle itselleen lyhyet lenkit eivät ole olleet ongelma, ja pitkätkin ovat sujuneet mainiosti. Maratoneja on takana 21, ja juoksukilometrejä on vajaan 30 vuoden aikana kertynyt yli 40 000. Maratoneista muuten jokainen on mennyt alle neljän tunnin. Viime vuoden puolella hän sai täyteen tavoitteensa kiertää maapallo kuvaannollisesti.

Ja eduskunnan jalkapallokerhossa Uotu on luonnollisesti ollut kansanedustajauran alusta asti.

– Kovasti ilahduin kun silloinen kapteeni Anssi Rauramo ilmoitti, että olet Uotu joukkueessa.

Hallituksessa

Mutta nyt takaisin politiikkaan. Uotun suusta pääsee pitkä puhallus, kun häneltä kysyy muistoja kahdeksan vuoden hallitustaipaleesta (1995–2003) Lipposen hallituksissa. Vastaus alkaa muistutuksella, kuinka kamalassa tilanteessa Suomi laman jäljiltä oli.

– Jos nyt ruikutetaan, että on velkaa ja vaikeata, niin nyt on lastenleikkiä verrattuna siihen.

Vasemmistoliiton hän kokee kuitenkin antaneen liikaa periksi hallituksessa. Strategia oli Uotun mukaan kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa oli tarkoitus antaa periksi tukien tasojen leikkauksissa, mutta samalla pitää kiinni hyvinvointiyhteiskunnan rakenteista.

– Sitten kun tulee paremmat ajat, pystymme palauttamaan tasot kun rakenteet on pelastettu. Virhe tapahtui, kun jakovaraa alkoi tulla, niin emme korjanneet tasoja. Se toinen vaihe strategiasta jäi toteutumatta.

Ja tätä taakkaa puolue on Uotun mukaan joutunut kantamaan kauan.

– Kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus tulee edelleen vastaan.

Romahdus

– Se oli ihan karmea tilanne. Suoraan sanoen itkua tuli väännettyä.

Vuoden 2007 eduskuntavaalit nostavat edelleen muistot pintaan. Noissa vaaleissa Uotu putosi yllättäen eduskunnasta.

– Se oli kova pudotus.

Mutta koska kyseessä on Uotu, löytyy tähänkin paikkaan nopeasti positiivinen muutos.

– Jäihän minulle monia luottamustehtäviä, ja sitten aloin tehdä vuokramökillä saunaremonttia. Kyllä siitä selvittiin.

”Ei voi kuin olla todella kiitollinen, että on saanut olla tekemässä tällaisen uran tällaisten ihmisten kanssa.”

Ennen kuin Uotu palasi eduskuntaan kesken kauden – Claes Anderssonin jätettyä paikkansa – ehti hän käydä elämänsä ensimmäistä kertaa työhaastattelussa. Uotu kertoo pyrkineensä ammattiliittoon töihin.

– Muistan sen, että olin tosissani. Kun soitto tuli ja kerrottiin, ettei valinta kohdistunut sinuun, kyllä se pahalta tuntui. Osittain johtui varmaan siitä, että minusta paistoi halu palata eduskuntaan.

Paluun jälkeen Uotu piti paikkansa vuosien 2011 ja 2015 vaaleissa.

Arvot

Kun puhe siirtyy poliittisiin saavutuksiin, on aika siirtyä taas anekdoottien pariin. Niitä Uotulla on paljon, ja koska ne ovat niin hyviä, kannattaa ne kertoa.

– Jos puhutaan isyyslain kokonaisuudistuksesta, se lähti mun lakialoitteen pohjalta eteenpäin. Hommasin itseni sillä vajaalla kaudella lakivaliokuntaan, jotta olisin lakivaliokunnassa vaikuttamassa, että asia etenisi.

Olipa Uotu puhumassa harmaasta taloudestakin aikana, jolloin koko termiä ei oikein tunnettu.

– Meitä oli harmaan talouden kolme muskettisoturia 1990-luvun loppupuolella. Klaus Hellberg (sd.), Minna Karhunen (kok.) ja minä teimme aloitteen, että eduskunta käy ajankohtaiskeskustelun harmaasta taloudesta, Uotu muistelee.

Ennen kansanedustajan uraa hän sai puolestaan myllykirjeen presidentti Mauno Koivistolta. Se liittyy vuonna 1991 tehtyyn Baltian-matkaan, jolloin maat olivat itsenäistymässä.

Myllykirjeen Uotu sai, kun ilmoitti tiedotustilaisuudessa vasemmistoliiton kannattavan Baltian maiden itsenäisyyttä. Samassa vastauksessa hän totesi, että valtiojohto on varovaisemmalla kannalla. Linjaus päätyi Kansan Uutisiin, ja lehti puolestaan Koiviston käsiin.

– Kun Manu sai lehden käsiinsä, lähti myllykirje Claes Anderssonin postiluukkuun. Siinä luki, että puolueen johdon edustajien pitäisi olla varovaisempia kun lausuvat asioita maailmalla.

Uotu on ylpeä linjauksesta. Hän myös muistuttaa, että vasemmistoliitto tuomitsi Gennadi Janajevin juntan vallankaappauksen ennen Suomen hallitusta.

Tasa-arvotyön ja liikunnan lisäksi pasifismi on Uotun sydäntä lähellä, vaikka onhan hänellä ylikersantin natsat ja maanpuolustuskurssi käytynä. Hän ihmettelee, miksi valtavan asekilpailun sijaan tuhansia miljardeja ei käytetä järkevämpään.

– Miksei kukaan isoista johtajista nosta esiin, että asekilpailun sijaan alkaisimme ihan oikeasti vähentää aseita? Ja alkaisimme käyttää niitä tuhansia miljardeja ihmiskunnalle paljon tärkeämpiin asioihin kuten ilmastonmuutoksen torjuntaan ja oikeudenmukaisempaan talousjärjestelmään.

Ja koska ”rikos on jo vanhentunut” voi Uotu nyt tunnustaa, että hänellä oli näppinsä pelissä siinä, miksi puolustusvoimilla ei ole taisteluhelikoptereita. Uotu oli nimittäin 2000-luvun alussa parlamentaarisessa työryhmässä mukana valvomassa helikopterihankintaa.

– Rupesin kyseenalaistamaan, onko tässä todella mitään järkeä, että hankitaan tällaisia ruumisarkkuja, joita ammuttiin Vietnamin sodassa ja Lähi-idässä alas.

– Sitten vähän vuodatin – taisi olla Helsingin Sanomat – herätin lehdistön mielenkiinnon tähän. Siitähän alkoi kova julkinen keskustelu, tarvitaanko taisteluhelikoptereita. Eduskunta sitten torjui taisteluhelikopterien hankinnan, ja tuli vain kuljetushelikopterit.

Tällä esimerkillä Uotu haluaa painottaa, että yksittäinen poliitikkokin voi vaikuttaa. Vaikuttamista hän toivoo nytkin, kun Suomi on hankkimassa 10–15 miljardilla hävittäjiä.

– Pitää uskaltaa käydä avointa keskustelua sekä hävittäjien määrästä että niiden varustelutasosta. Ei kenraalien sanomaa aina pidä kuitata noin vaan, kuten meillä on paha tapa. Poliitikkojen pitää saada kritisoida kenraalien näkemyksiä.

Loppukierros

Maratonin juosseet tietävät, että viimeiset kilometrit ovat usein ne rankimmat. Uotulla on kuvaannollisesti jäljellä vielä viimeiset metrit kansanedustajan urastaan. Kun on lähtenyt maailmalle 25 neliön sähköttömästä mökistä, on tehnyt melkoisen luokkaretken.

– Ei voi kuin olla todella kiitollinen, että on saanut olla tekemässä tällaisen uran tällaisten ihmisten kanssa. Onhan tämä ollut etuoikeutettua.

Ja nyt voidaan vielä palata siihen sattuman tärkeyteen, mikä käynnisti hienon poliitikon uran.

– Jos lokakuussa 1989 ei olisi tapahtunut Pohjoismaiden suurinta konkurssia, en olisi tässä pitkän uran tekijänä. Kysymys vain kuuluu, olisiko joku muu pystynyt toimimaan sillä tavalla silloin ja saamaan sellaista uraa ja sellaista julkisuutta ja onnistunut pelastamaan telakkateollisuutta Saarikankaan kanssa. Sitä sopii kysyä.

Olo on nyt huojentunut mutta haikea. Uotun mukaan on helpottavaa, kun ei tarvitse olla kokoamassa tukiryhmää, keräämässä rahoitusta ja vastaamassa vaalikonekysymyksiin.

– Ykköstunne on levollinen. Tiedän, että tänne jää tosi hyvä ja vahvistuva eduskuntaryhmä. Jään hyvillä mielin sivuun. Toiset jatkavat tärkeätä työtä.

Nyt on aikaa vielä yhdelle anekdootille, joka kuvaa hyvin suomalaisen yhteiskunnan kehitystä. Se on alussa mainittu tapaaminen Kiinan Shanghaissa, missä Uotu vieraili eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kanssa kolme neljä vuotta sitten.

– Kun mentiin iltatilaisuuteen, pitkä nuori mies tuli tervehtimään. Hän sanoi, että minun piti tulla heti tervehtimään ja tuomaan isältäni terveiset. Isä lähetti kovasti terveisiä ja sanoi, että äänesti sinua runko-osaston varaluottamusmiesvaalissa syksyllä 1977.

Uotua tervehtinyt mies oli Koneen paikallinen johtaja Shanghaissa. Runko-osaston varaluottamusmiespaikka puolestaan oli Uotun ensimmäinen ammattiyhdistystehtävä.