Vielä viime syksynä elämä oli yhtä kiirettä – Entinen ay-pomo huhkii nyt hevostallilla

Niina Koivuniemi ropsii mattoa tallin edustalla Mustilan Farmilla, kun kaarramme pihaan. Sitten jo raikuukin iloinen tervetulotoivotus.

Lähdemme kiertämään hevostilaa. Ensimmäisenä Niina Koivuniemi esittelee ihanat ponit, joita on puolen tusinaa. Pipsa ja Usva saavat emännältään hellät halit. Muut ponit tökkivät ja nuuhkivat uteliaina vieraita. Erityisen kiinnostava ainakin Pipsan mielestä on kuvaajan kameralaukku.

Seuraavaksi tervehdimme ”Lissun haaremin” väkeä. Lissu-tammalla on viisi ruunaa seuranaan. Ne seuraavat meitä pihan perältä tallille asti. Mustilan Farmin hevosilla on tavallista enemmän tilaa ja vapautta liikkua pihamaalla ja osin metsäänkin ulottuvalla laitumella.

Sitten Koivuniemi esittelee uusimman hankintansa, täysiverisen arabiruunan Neferin.

– Se oli ihastus ensisilmäyksellä. Se piti saada.

Nyt Neferin omistaja jännittää, miten hevosen käy. Jokin vaivaa sen jalkoja. Lääkekuuri on päällä ja siteet nilkoissa. Eläinlääkärikään ei osannut varmaksi sanoa, mistä on kyse.

– Kuoppaankohan mä joudun sen vielä laittamaan, Koivuniemi murehtii.

Tallin takaa löytyy suomenhevosia ja eestinhevosia, joista yksi kärsii liikalihavuudesta. Farmin ainut täysveritamma Ruby varsoo loppukesästä. Yksi on vuoden ikäinen varsa, jonka emoksi on ryhtynyt suomenhevostamma Tippa, jota kutsutaan Röökimummoksi. Kaikkiaan farmilta löytyy 24 hevosta.

Suuri muutos

Vielä vuosi sitten Niina Koivuniemi eli huippukiireistä PAMin kakkospomon elämää ja pyöritti siinä ohessa nelilapsisen perheen arkea,mikä tarkoitti sahaamista Helsingin ja Toijalan välillä. Lisäksi hän pyöritti miehensä kanssa ratsastuskoulutukseen keskittyvää hevostallia Hämeenlinnan Hauhossa.

Elämä oli stressaavaa. Sen takasi ay-pomon tehtävät jo sinällään ja varmisti Sipilän ay-vastainen hallitus.

Sitten viime marraskuussa Koivuniemi järjesti yllätyksen. PAMin valtuuston kokouksessa ammotti tyhjyyttään kakkospomolle varattu istumapaikka. Lyhyt uutinen kertoi, että Koivuniemi on irtisanoutunut tehtävästään. Miksi, sitä ei kukaan tuntunut tietävän eikä Koivuniemi vastannut toimittajien eikä varmaan monen muunkaan uteliaan soittoihin.

Kunnes hän sitten antoi Ylelle haastattelun, jossa kertoi kupin tuleen täyteen työnantajien härskiä asennetta. ”Paskasangon ripa katkesi” -ilmaisu piti sisällään pääviestin.

Sen jälkeen Koivuniemi hävisi julkisuudesta. Muutaman viikon hiljaiselon jälkeen alkoi Facebookiin tulla silloin tällöin päivityksiä hevostallilta. Nyt viimeaikoina sometusta jo riittää entiseen tapaan. Mutta ei ay-politiikasta vaan hellyttävistä hummista.

Ne vievät sydämen

Koivuniemi ei osaa sanoa, mikä hevosissa häntä niin viehättää.

– Ne vaan jotenkin vievät sydämen. Olen ollut niiden kanssa 12-vuotiaasta asti. Aloin silloin käydä vuotta vanhemman siskoni kanssa Seinäjoelta Jalasjärvellä ratsastamassa. Sitten joskus 1980-luvulla vanhemmat rakensivat talon vanhan navetan eteen. Silloin aloimme siskon kanssa haaveilla omasta hevosesta.

Kesätöistä saaduilla rahoilla sisarukset sitten saivat luvan ostaa hevosen ja vähän myöhemmin vielä toisen.

Tyttöjen ruokahalu kasvoi syödessä. Sisarukset laittoivat lehteen ilmoituksen hevosleiristä.

– Olin silloin 17-vuotias. Vanhemmat sanoivat, että se kerta, kun he joutuvat hevosia hoitamaan niin bisnes loppuu siihen. Saimme kaikki leirit täyteen, varausmaksuilla ostettiin hevosia. Siitä se lähti.

Vähän myöhemmin PAM vei voiton hevosista, yli 20 vuodeksi. Koivuniemi aloitti ay-hommat Pohjanmaalta 1996, siirtyi Tampereelle aluepäälliköksi vuonna 2003 ja vuonna 2012 silloisen puheenjohtajan Ann Selinin henkilökohtaiseksi varajäseneksi sekä liiton järjestöjohtajaksi.

Ratsastusleireistä elanto nyt

Nyt lehti on kääntynyt. Koivuniemi esittelee tilan eläimiä ja rakennuksia ja tulevia suunnitelmia selvästikin tyytyväisenä elämänsä uuteen suuntaan.

Mustilan Farmilla järjestetään ratsastuskoulutusta ympäri vuoden. Suosittuja ovat varsinkin talvikauden viikonloppuleirit, joille hevostyttöjä ja -poikia saapuu kauempaakin, lähinnä pääkaupunkiseudulta. Kesällä leirit ovat arkipäivisin, silloin viikonloppuisin tallinpitäjät pitävät vapaata.

Koivuniemi kertoo, että muut tallit ovat paljolti lopettaneet leirien pidon, koska se on työlästä.

– Meidän on paikan sijainnin vuoksi pidettävä leirejä. Ja ehkä tänne vetää myös se elämys ja maasto.

Pelkkiä ratsastustuntejakin tallilla järjestetään.

– Kävijät ovat lähinnä paikallisia ihmisiä. Kovin kaukaa vanhemmat eivät lähdet kuskaamaan lapsiaan ratsastamaan, Koivuniemi selvittää.

Koivuniemi itse vetää maastoratsastuksen tunteja ja osallistuu kahden muun ohjaajan rinnalla jonkun verran myös ratsastusopetukseen.

Koivuniemen mies Ari Janné ei osallistu tallinpitoon vaan tekee tällä hetkellä töitä tilan ulkopuolella. Tilalla asuu myös Koivuniemen lapsista kaksi, 14-vuotias Henriikka-tytär, joka käy koulua Hauholla ja nuorin poika Eemeli, joka käy päivähoidossa Tuuloksessa.

Isot riski tallinpidossa

Koulutustoiminnassa on mukana 19 tallin hevosista. Ensi keväänä Niina Koivuniemi aikoo tuplata hevosten määrän kesäksi.Talveksi muutama hevonen myydään pois.

Kaiken kaikkiaan ratsastustallin pito ei Koivuniemen mukaan ole mikään rahasampo, sillä investointeja pitää tehdä koko koko ajan.

– Talleja meneekin konkurssiin jatkuvasti. Meillä on kummallakin ollut työt, kun aloitimme tätä. Ja minä tunnen tämän työn jo entuudestaan.

”En suunnittele paluuta politiikkaan, ainakaan ay-politiikkaan.”

Koivuniemi kertoo, että monet ovat ihmetelleet sitä, että heillä on monta hevosta.

– Ihmiset eivät tiedä, että hevosista on myös kovat kulut ja sairauksia niillä on koko ajan. Yhtenä kesänä meillä kuolikin peräti neljä hevosta.

Koivuniemi sanookin, että riskit ovat isot.

– Niihin täytyy valmistautua. Toivottavasti tänä vuonna ei kuole yhtään hevosta.

Yhtä kiirettä

Ensimmäiset päivät ja viikot irtisanoutumisen jälkeen eivät unohdu.

– Aluksi oli kaoottista ja ehkä vähän turvatontakin, mutta päivä päivältä on vahvistunut se, että kyllä oli jo aikakin.

Vielä viime syksynä elämä oli yhtä kiirettä.

– Se oli alitusta paikasta toiseen liikkumista, milloin lentäen milloin milläkin. Ja miettimistä, minne seuraavaksi pitää mennä ja miten sinne pitää valmistautua. Siinä eli aikamoisessa paineessa.

Koivuniemi kertoo, että vieläkin saattaa yllättäen iskeä päähän kysymys, että minne pitää mennä seuraavaksi.

– Sitten huokaan, että ei mihinkään.

En ole hylännyt mitään

Ay- ja politiikkakentän ystäviltä on tullut Koivuniemelle paljon tuen ilmaisuja. On ollut niitäkin, jotka ovat arvostelleet ratkaisua, syyttäneet itsensä myymisestä. Tällaiset aktiiviväeltä tulleet kommentit ovat ihmetyttäneet Koivuniemeä.

– Olen joutunut vakuuttamaan, että en ole hylännyt mitään. Eihän arvomaailmani nyt mitenkään muutu siitä, että vaihdan työtä ja alan yrittäjäksi.

Ay-poliitikon lisäksi Koivuniemellä on takanaan vuosia kuntapoliitikkona. Häntä on ehditty kysellä jo moneen, mutta vastaus on ollut kieltävä.

– En suunnittele paluuta politiikkaan, ainakaan ay-politiikkaan. Vaikka vasemmistoliiton yrittäjäohjelman päivittäminen kyllä hiukan kiinnostaisi. Olen luvannut itselleni, että ei vielä tänä vuonna. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä, mitä tuleman pitää.

Seuraavaksi Niina Koivuniemellä on tähtäimessä oman yrityksen perustaminen. Mustilan Farmi on miehen nimissä.

– Kaikki on vielä auki, kiirettä ei nyt ole mihinkään. Kehitteillä on luonto- ja luomujuttu, ehkä jokunen vuokramökki.