Reportaasi: Nuoria asunnottomia jää ilman yösijaa Helsingissä – ”Ennen koronaa meiltä ei löytynyt kaikille paikkoja, ja nyt tilanne on entistä huonompi”

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Koronarajoitusten vuoksi Tukipiste Nuoleen pääsee ainoastaan puolet halukkaista.

Nuori nainen ryskyttää isoa rautaporttia vilkkaan Mäkelänkadun kulmassa. Ilma on kostea, ja katulamput helähtävät päälle illan koittaessa.

– Missä vitussa mun kaulaliina on? Päästäkää mut sisään, niin tuun hakemaan sen. Täällä on kylmä, huutaa nuori nainen portin takaa.

Nuoli on tullut jäädäkseen. Tämä on pohjoismaisellakin mittarilla ainutlaatuinen.

Portin toisella puolella nuorta rauhoittelee Nuolen ohjaaja Robin Helenius.

– Käyn katsomassa, mutta sisään et voi tänään tulla. Meidän on pakko noudattaa sääntöjä, eikä voida ottaa riskiä. Täällä on ollut oireisia. Tiedät tämän varsin hyvin, koska olit täällä eilen.

Nuoli perustettiin Vailla vakinaista asuntoa ry:n ja Sininauhasäätiön toimesta, kun asunnottomuustoimijat havahtuivat nuorten määrään kaduilla. Nuolen projektipäällikkö Päivi Malmivaara toimitilan keittiössä. Kuva: Sara Aaltio

Lokakuun ensimmäisen viikonloppuna Nuolessa havahduttiin flunssaisiin nuoriin. Osa oireisista nuorista jouduttiin sijoittamaan kaupungin korona-asuntoihin odottamaan testiä. Osa taas oli poistunut Nuolen tiloista, eikä kaikkia flunssan oireille altistuneita ehditty tavoittaa, ja ohjata testeihin.

– Yhtään todettua tartuntaa ei ole. Syksyn edetessä tilanne on kärjistynyt. Kun havahduimme flunssaisiin nuoriin, oli tehtävä radikaaleja toimenpiteitä, jotta paikka saadaan pidettyä auki. Nyt otamme sisään niitä nuoria, jotka eivät ole altistuneet viikonlopun flunssaoireille. Nuoleen ei voi tulla oireisena, kertoo Nuolen projektipäällikkö Päivi Malmivaara.

Ville on ollut kodittomana reilun vuoden. Hänellä on ollut kaksi vuokra-asuntoa lastenhuollon jälkeen. Yhden asunnon vuokrasuhde katkesi maksamattomien vuokrien takia. Kuva: Sara Aaltio

Nuoli -hanke on Vailla vakinaista asuntoa ry:n ja Sininauhasäätiön kolmivuotinen projekti. Tarkoituksena on tarjota turvallinen yöpaikka nuorille, jotka kärsivät asunnottomuudesta ja päihteiden ongelmakäytöstä.

– Meille tulee nuoria ympäri Suomea. Monet tulevat Helsinkiin päihteiden perässä, mutta myös saadakseen parempaa hoitoa. Tulijoita on laidasta laitaan, kertoo Malmivaara.

Malmivaara selventää, että vastaavaa nuorille kohdennettua palvelua ei ole muualla Suomessa.

– Nuoli on tullut jäädäkseen. Tämä on pohjoismaisellakin mittarilla ainutlaatuinen. Täällä on täyttä lähes joka yö. Ennen koronaa meiltä ei löytynyt kaikille paikkoja, mutta nyt tilanne on entistä huonompi. Meillä on tilat viidelletoista nuorelle. Nyt sisään pääsee ainoastaan kahdeksan.

Tilastollisesti nuorten asunnottomuus on laskenut, mutta avuntarve ei ole vähentynyt

Sisään astuttaessa ei voi välttyä Nuolen säännöiltä: sisällä ei myydä tai käytetä huumeita, väkivaltaa ei suvaita.

Lahjoituksina saadut leipäpussit notkuvat olohuoneessa sijaitsevan keittiön pöydällä. Kulmassa sijaitsee lukollinen kaappi.

Kaupunki lahjoittaa ruoka-annoksia, joita jaetaan Nuolessa. Ville kokee, että varastaminen on oikein, jos on nälkä. Pelkästään tältä vuodelta hänellä on takanaan kymmeniä poliisin kirjaamia näpistyksiä. Kuva: Sara Aaltio

Yllättäen sisään ryntää huojuvin askelin Nuolen vakiokasvo. Huppupäinen nuori mies kiertää kehää olohuoneessa, askeleet menevät ristiin. Kerran tippuu hupparin katkennut nauha, sitten reppu. Lopulta varusteet löytävät oikean osoitteen kaapista.

Nuori kävelee päättäväisesti jääkaapille, ja laittaa lohikeiton mikroon.

– Sairas nälkä. Tiäksä, mistään et saa kunnon ruokaa kadulla, kertoo Ville (nimi muutettu) kauhoessaan keittoa suuhunsa.

Ville kertoo lähtevänsä huomenna Auroran sairaalaan. Tämä on 20-vuotiaan nuoren toinen huumevieroitus.

– Oon käyttänyt huumeita yläasteesta lähtien. Viimeiset pari vuotta on ollut railakasta. Tarkoitus on viettää kaksi viikkoa vieroituksessa, jonka jälkeen aloitan kuntoutuksen. Ei mulla ole tulevaisuuden suhteen mitään odotuksia, haluisin vaan olla onnellinen ja käyttää vähemmän päihteitä.

Villen päivät toistavat tiettyä kaavaa.

– En mä oo tänään tehnyt mitään, mikä poikkeaisi normaalista. Eli oon varastellut, narkannut ja ryypännyt. Jos mulla ei ole rahaa, niin tulen kipeäksi. Mun on pakko varastaa.

Nuorten asunnottomuus on laskenut vuodesta 2018. Asunnottomia nuoria (alle 25-vuotiaita) on Suomessa Asumisen rahoittamis- ja kehittämiskeskuksen mukaan alle tuhat. Vuonna 2017 asunnottomia nuoria oli noin 1500.

Malmivaaran mielestä positiivinen kehitys ei näy Nuolessa. Nuolessa asioi reilun vuoden aikana yli 200 nuorta.

– Nuorten asunnottomuuden väheneminen ei näy meillä mitenkään. Asunnottomuuden määrittely on myös monimutkaista, koska se on henkilökohtainen kokemus ja tragedia. Asunnottomien tilastointi on myös vaikeaa. On paljon nuoria, jotka asuvat kavereidensa sohvilla lyhyitä aikoja ja sitten on heitä, jotka ovat ajautuneet kadulle. Voitaisiin todeta, että asunnottomuus voi olla itsessään laskenut, mutta avuntarve sen sijaan on lisääntynyt.

Asunnottomat ja päihteidenkäyttäjät kokevat epäasiallista kohtelua

Ville siirtyy keittiöstä huoneen toisella puolella sijaitsevalle sohvalle kahvikuppi kädessään. Ote mukista on tiukka, mutta tanssia muistuttavat liikkeet saavat kupin sisällön lainehtimaan kohti lattiaa. Ville pitää hampaillaan kiinni illan toisesta pullasta.

Suoritettuaan kahvimukiakrobatian, lähtee nuori mies juoksemaan kohti olohuoneeseen johtavia rappusia, josta matka jatkuu kohti eteistä. Siellä on työntekijöiden toimisto.

– Voinko lainata tätä johtoa? Pitää ladata puhelinta, kysyy Ville kovaäänisesti.

– Tottakai, mutta älä unohda sitä mihinkään. Luotan suhun, kertoo Nuolen ohjaaja Tii Judén.

Puhelinta ladatessaan nuori mies pohtii kokemuksiaan vartijoiden kanssa. Hänen mielestään huumeita käyttävät ihmiset kokevat syrjintää.

– Kun ihminen näkee kadulla koiran paskan, se kiertää sen. Kun ihminen näkee kadulla narkkarin, se kiertää sen. Huumeidenkäyttäjät ovat yhteiskunnan alinta pohjasakkaa.

– Usein kuulee kuinka vartijat ja poliisit haukkuvat meitä, mutta koen heidän myös käyttävän liiallista voimaa. Nimenomaan päihderiippuvaisia ja asunnottomia kohtaan. Kerran vartija sanoi mulle et ”tapa ittes narkkari”, lisää Ville.

Ulko-oven vieressä sijaitsee pesukoneet. Siellä voi halutessaan pestä pyykit. Samalta käytävältä löytyy myös pesutilat. Käytävän päässä on pieni lepohuone, patterilla kuivuu yksinäiset pitsialushousut. Sinne Ville ei kuitenkaan siirry, vaan nukkuu sohvalla rap-musiikki pauhaten.

– Pyrimme tarjoamaan mahdollisuuden perustarpeisiin. Sillä on suuri vaikutus miltä näyttää, koska siten voidaan vähentää stigmaa, leimautumista, kertoo Malmivaara.

Sisään astuu illan toinen nuori. Hän ei halua kertoa nimeään tai vastata kysymyksiin. Rauhallisesti ja kohteliaasti nuori mies muistuttaa, että paikka on syystäkin anonyymi. Tilan tulee olla turvallinen.

– Voitko tehdä vähän tilaa? Mun pitäis päästä tähän nukkumaan, tokaisee nuori mies Villelle.

Ville siirtyy vastahakoisesti sohvan vastakkaiseen nurkkaan, ja jatkaa nukkumistaan.