Kesällä skandaalien ryvettämä Britannian pääministeri Boris Johnson ilmoitti erostaan. Liz Truss nousi Johnsonin seuraajaksi, kun hän voitti konservatiivien jäsenäänestyksessä vastaehdokkaansa Rishi Sunakin.
Liz Truss on ollut alle kuukauden Britannian pääministeri. Siinä ajassa punnan arvo on romahtanut ja maan valtionvelan korot nousseet jyrkästi. BIOSin ekonomisti Jussi Ahokas, mitä Trussin hallinto oikein teki?
Jussi Ahokas: Trussin hallitus avasi kautensa isolla energiakriisiin ja erityisesti kansalaisten sekä yritysten energialaskun kompensoitiin suunnatulla talouspaketilla. On arvioitu, että sen kokonaiskustannus viiden vuoden aikana nousee yli 150 miljardiin puntaan.
”Veronalennuksia rikkaille alijäämien kasvusta välittämättä.”
Lisäksi viime viikolla Trussin hallitus kertoi vastavalitun valtiovarainministeri Kwasi Kwantengin suulla, että se aikoo lisätalousarviolla leikata merkittävästi ennen kaikkea kaikkein hyvätuloisimpien brittien verotusta. Tämän veropaketin nettohinnaksi on laskettu 45 miljardia puntaa.
Näiden pakettien yhteisvaikutus on varmasti ollut vaikuttamassa punnan arvoon ja valtionvelan korkojen nousuun. Markkinoilla on ajateltu, että jo valmiiksi vaikea Britannian maksutasetilanne pahentuu entisestään eikä korkeaa inflaatiota saada hallintaan ilman, että ennen pitkää raha- ja finanssipolitiikkaa selvästi kiristetään. Siksi puntaa ja valtion velkaa on alettu myydä tavallista vauhdikkaammin tässä kohtaa.
Tietenkin pohjalla on se, että ympäri maailman keskuspankit ovat viime kuukausina siirtyneet kiristävän rahapolitiikan tielle. Korot olivat Isossa-Britanniassakin nousussa jo ennen Trussin hallituksen lupauksia.
Ison-Britannian keskuspankki Bank of England on ollut yksi nopeimmin rahapolitiikkaa kiristäneistä suurista keskuspankeista. Viime viikkoina korkojen nousu ja monien valuuttojen kurssin heikentyminen suhteessa dollariin on ollut erittäin voimakasta muuallakin kuin Isossa-Britanniassa.
Maailmantalous flirttailee vahvasti finanssikriisin kanssa. Kuinka paljon punnan romahtaminen lopulta oli Trussin hallinnon ansiota tai syytä ja kuinka paljon yleisten rahataloudellisten olosuhteiden seurausta, jää avoimeksi kysymykseksi.
Eli samaan aikaan kun keskuspankki yrittää hillitä inflaatiota kiristämällä rahapolitiikkaa, Trussin hallinto yrittää keventää finanssipolitiikkaa. Vai?
JA: Juuri näin. Tällaista talouspolitiikan epäsymmetrisyyttä on havaittu viime aikoina muuallakin kuin Isossa-Britanniassa. Esimerkiksi Manner-Euroopan sota- ja energiabudjetit ovat ajoittuneet hetkeen, jolloin keskuspankki EKP on viimein aloittanut rahapolitiikan kiristämisen. Sama meno jatkunee vielä jonkin aikaa.
Ennen kaikkea tässä ovat taustalla kuitenkin ne yhteiskunnalliset erityisolosuhteet, jotka Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan loi Eurooppaan. On vaikea sanoa, että tässä olisi kyse jostain yleisemmästä talouspolitiikan käännöksestä, jossa finanssipolitiikalla elvytetään rahapolitiikan linjasta välittämättä. Nyt valtioiden on vain ollut pakko reagoida kansalaisten ja yritysten hätään kasvavien kustannusten puristuksissa.
Lopulta valtioiden alijäämäinen kulutus ei näissä olosuhteissa ole välttämättä edes kovin elvyttävää, sillä merkittävä osa rahavirroista kulkeutuu tällä hetkellä pois talouden kierrosta – kotitalouksien säästöihin, energiatuottajien taseisiin sekä pankkien ja rahoituslaitosten taseisiin.
Trussin hallinnon toimia on verrattu Britannian pääministerinä vuosina 1979–1990 toimineen Margaret Thatcherin talouspolitiikkaan. Truss on myös kutsunut Thatcheria esikuvakseen. Onko talouspolitiikan vertailuissa perää?
JA: Siinä mielessä kyllä, että varsinkin tämä veropaketti on tulonjaollisesti hyvätuloisia suosiva. Perinteistä oikeistolaista talouspolitiikkaa siis. Jatkossa sitten nähdään, erityisesti jos Ison-Britannian talouden ulkoinen kestävyys horjuu, mistä Trussin hallitus lähtee hakemaan julkisen talouden säästöjä kautensa aikana.
Jos suuria leikkauksia tulee sosiaaliturvaan ja Ison-Britannian terveyspalvelujärjestelmään (NHS), voidaan vertausta Thatcheriin pitää entistä osuvampana. Olen ajatellut, että Trussille Thatcher on enemmänkin poliittinen esikuva yleisellä tasolla, mutta aika näyttää, kuinka paljon heidän toimeenpanemansa talouspolitiikat lopulta muistuttavat toisiaan.
Voisiko joku yrittää väittää, että kyse on vain alkushokista ja pian se on Truss, joka nauraa.
JA: Nykyään voi väittää kaikenlaista, se on selvä. Oman tulkintani mukaan Ison-Britannian taloustilanne on rakenteellisesti niin vaikea, että tällaiselle talouspolitiikan linjalle on lähes mahdotonta povata menestystä.
Nyt pitäisi saada nopeasti vaihtotasetta tasapainoon kotimaista tuotantoa lisäämällä ja ulkomaisten panosten käyttöä vähentämällä. Mitään täsmätoimia Trussin paketissa ei näiden tavoitteiden edistämiseksi ole.
Brexit ja energiariippuvuus ulkomaista painavat lisäksi harteilla. Iso-Britannia on todella tukalassa tilanteessa, eikä ”toivotaan, toivotaan” -talouspolitiikka taida nyt riittää. Valitettavasti.
Yhdysvalloissa Donald Trump teki presidenttikaudellaan vastaavaa eli laski veroja ja paikkasi budjettivajeen velalla. Miksi se toimi Yhdysvalloissa mutta ei Britanniassa?
JA: Se ei toimi siksi, että Iso-Britannia ei ole Yhdysvallat. Ja ennen kaikkea siksi, että punta ei ole samanlaisessa reservivaluutta-asemassa maailmantaloudessa kuin dollari. Vaikka Yhdysvaltojen maksutaseeseen syntyisi kuinka suuria alijäämiä, se ei tällä hetkellä heikennä dollarin kurssia nimeksikään.
Tälläkin hetkellä Yhdysvaltojen vaihtotase on todella pahasti alijäämäinen, mutta dollari vain vahvistuu vahvistumistaan oikeastaan kaikkiin muihin maailman valuuttoihin nähden. Punta puolestaan kärsii, jos kauppa-, vaihto- ja pääomataseen tasapainosta ei pystytä Isossa-Britanniassa huolehtimaan.
Ja mitä keveämpänä talouspolitiikka pyritään pitämään, sitä suuremmaksi muodostuvat noiden taseiden alijäämät. Lisäksi punnan heikentyminen lisää inflaatiopainetta ja syntyy itseään vahvistava negatiivinen kierre.
Kun Trussin politiikalle etsittiin vertailukohtaa Thatcherista, itselleni tuli mieleen Ronald Reaganin (USA:n presidentti 1980–1988) talouspolitiikka. Veronalennuksia rikkaille alijäämien kasvusta välittämättä. Ehkä Truss harjoittaakin hallituksensa kanssa jonkinlaista Reagan–Trump-talouspolitiikkaa ilman reservivaluutan tuomaa turvaa. Se on melkoista uhkapeliä, joka todennäköisesti päättyy nöyrtymiseen jossain vaiheessa matkaa.
Onko Trussin ja valtiovarainministeri Kwasi Kwantengin talouspolitiikka vastuutonta?
JA: Kysymykseen sisältyy vahva moraalinen lataus. Mahdollinen vastuuttomuus tai vastuullisuus ovat aina katsojan silmässä.
Sanoisin, että heidän talouspolitiikkansa on melko perinteistä oikeistolaista talouspolitiikkaa. Lisäksi se on määrätietoista ja rohkeaa, kun Ison-Britannian tämänhetkiset talouspolitiikan rajoitteet tunnetaan. Katsotaan, kuinka käy.
uutiskirje 