Pääministeri Petteri Orpon (kok.) johtaman porvarihallituksen ohjelma on täysin poikkeuksellinen työmarkkinoiden osalta Pohjoismaissa
Näin sanoo tutkija Ilkka Kärrylä. Kärrylä puhui maanantaina eduskunnassa vasemmistoliitto järjestämässä seminaarissa, jossa tutkailtiin pohjoismaista työmarkkinamallia, johon hallitusohjelmalla pyritään ja jota elinkeinoelämä on laajalti ylistänyt
– Voidaan puhua ehkä jopa järjestelmän muutoksesta, jos tämä trendi jatkuu, jossa hallitus päättää työmarkkinaosapuolia kuulematta, millaista työlainsäädäntöä tehdään. Tai kuulee ehkä yhtä vuorollaan.
”Suomessa alle mediaanipalkkaa tienaaville ansiosidonnaisen korvaustaso on pienempi kuin muissa Pohjoismaissa.”
Kärrylä arvioi Orpon hallituksen erityispiirteen olevan se, että kaikki työelämää koskevat muutokset tehdään lainsäädännöllä ilman neuvotteluja työmarkkinapöydässä.
– Se on pohjoismaisittain erittäin poikkeuksellinen kolmikantavalmistelun ohitus niin laajuudessaan kuin yksityiskohtaisuudessaan, hän sanoi
Hän uskoi, että sisällöllisesti nyt valmisteilla olevat uudistukset eivät sinällään lakkauta pohjoismaista mallia.
– Ne on siten taitavasti valittu, että kaikista voidaan sanoa ainakin yhdessä Pohjoismaassa asian olevan kuten hallitus suunnittelee. hallitus ikään kuin poimii rusinat pullasta.
Oikeudet Pohjolan heikoimmalle tasolle
Kärrylän arvion mukaan uudistukset kokonaisuutena vievät palkansaajien oikeuksia Pohjoismaiden heikoimmalle tasolle.
– Esimerkiksi lakko-oikeuden rajoitukset poliittisten lakkojen osalta eivät ole näin kovia muissa Pohjoismaissa. Lisäksi työsuhdeturva tulisi olemaan toiseksi heikoin Tanskan jälkeen. Myös ansiosidonnainen työttömyysturva heikkenisi mediaanipalkkaa tai sitä vähemmän ansaitsevilla, hän luetteli.
Työtaisteluoikeuksissa ei Pohjoismaiden välillä nyt ole suuria eroja. Se, että Ruotsissa lakkoillaan selvästi vähemmän kuin Suomessa, Tanskassa ja Norjassa, selittyy muilla tekijöillä.
– Kokonaisuutena Orpon hallitusohjelmanuudistukset rajoittaisivat tukilakkoja ja poliittisia lakkoja enemmän kuin muualla. Henkilökohtaiset lakkosakot olisivat poikkeuksellisia.
Suomessa työsuhdeturva on huonompi kuin Ruotsissa kollektiivisten irtisanomisten osalta. Henkilöperusteinen irtisanominen sen sijaan on sangen samalla lailla järjestetty. Määräaikaisten työsopimusten tekeminen Ruotsissa helppoa, Suomessa sitä pyritään helpottamaan.
Tanskassa irtisanominen on helpointa.
– Tanskan irtisanomissuoja nojaa työehtosopimuksiin eikä lainsäädäntöön. Se on kevyt kevyt, asiallinen syy riittää. Se voi olla yrityksen huono taloustilanne tai työntekijän pitkäaikainen sairaus.
Tanskassa on sen rinnalla kuitenkin vahva työttömyysturva.
– Suomessa alle mediaanipalkkaa tienaaville ansiosidonnaisen korvaustaso on pienempi kuin muissa Pohjoismaissa, Kärrylä totesi.
Hän pitää hallituksen suunnitelmaa porrastetusta työttömyysturvasta pohjoismaisittain ainutlaatuisena.
– Siinä porrastus raju, 20 prosenttia kahdeksan työttömyysviikon jälkeen. Ruotsissa porrastus on kymmenen prosenttia sadan työttömyyspäivän jälkeen. Tämä heikentäisi entisestään Suomen aika heikko ansiosidonnaista työttömyysturvaa ainakin alle mediaanipalkan saaville selvästi pohjoismaiden heikoimmaksi.
Myös yhteistoimintalain sovelluksen nostaminen 50 henkeä tai enemmän työllistäviin heikentäisi osallistumismahdollisuuksia pienemmissä yrityksissä.
– Muissa Pohjoismaissa osallistumismahdollisuudet ovat paremmat varsinkin siksi, että kaikissa muissa Pohjoismaissa henkilöstöllä on edustus yrityksen hallituksessa, kun kyse on 25 tai enemmän työllistävästä työnantajasta.
Vahva kolmikannan perinne
Kärrylä muistutti siitä, että lakeja säädettäessä Pohjoismaissa on tehty vahvaa valtion ja työmarkkinaosapuolten kolmikantayhteistyötä. Ammattiliitoilla on ollut iso vaikutusvalta niin kansallisessa politiikassa kuin työpaikoilla.
– Kaikissa on ollut vahva kolmikantainen perinne työmarkkinoilla. Työmarkkinaosapuolet ja valtio sopiva keskenään uudistuksista. Mutta myös työmarkkinoiden vahva itsesäätely on ollut keskeistä, ennen kaikkea se, että työehtosopimukset ovat työmarkkinoiden ensisijainen sääntelykeino eikä niinkään lainsäädäntö, hän sanoi.
– On oikeataan poikkeuksellista, että valtio olisi omin päin tehnyt lainsäädäntöä työmarkkinoille Pohjoismaissa. Kaikissa Pohjoismaissa on ollut vahva ammattiyhdistysliike noin 100 vuotta ellei kauemminkin. Lisäksi järjestäytymisaste on korkea kansainvälisessä vertailussa.
– Työehtosopimusjärjestelmissä on ollut Pohjoismaissa pitkä keskitetty perinne, joka edelleen jatkuu. Tehdään toimialakohtaisia valtakunnallisia työehtosopimuksia.
Keskitetyistä sopimuksista on pääosin luovuttu Tanskassa jo 80-luvulla, Ruotsissa 90-luvulla ja Suomessakin kikysopimuksen jälkeen 2016. Norjassa niitä yhä tehdään, mutta ne ovat harvinaisia.
– Silti viime aikoihin asti on ollut vahvaa koordinaatiota työnantaja- ja työntekijäpuolen välillä palkkaratkaisujen yhteydessä. On ollut jopa valtion puuttumista neuvotteluihin varsinkin vientiteollisuuden palkkajohtajuuden varmistamiseksi ja isompien reformien aikaansaamiseksi, hän sanoi.
– Lisäksi Suomi ainoa maa jossa on jollain tasolla siirrytty yrityskohtaisiin työehtosopimuksiin. Sitä on tapahtunut metsäteollisuuden piirissä ja se olisi mahdollista myös teknologiateollisuudessa. Tällaista ei muissa pohjoismaissa vielä ole ollut.
lehti 