Mitä jäi käteen vuoden viimeisestä europarlamentin täysistuntoviikosta, europarlamentaarikko Merja Kyllönen?
Eniten mieleen jäivät erinäiset ihmisoikeuskysymykset. Aika paljon oli kaikenlaista oheistapahtumaa, sekä parlamenttitalolla että talon ulkopuolella. Itse keskityin näihin vähän unohdettuihin ihmisoikeushaasteisiin, erityisesti tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksien puolustajien osalta.
Meillä olivat esillä Kongon ja Sudanin sodat, jossa käytetään häikäilemättä raiskausasetta. Sitä on toki käytetty myös Ukrainan sodan yhteydessä ja monessa monessa muussakin konfliktissa. Mutta ehkä Sudanin ja Kongon esimerkit ovat kaikkein brutaaleimpia. Raiskaamisesta on tehty järjestelmällinen ase. Kysymys kuuluukin: miten EU voisi ennaltaehkäistä tätä? Miten tukea ja hoitaa konfliktialueella näitä asioita niin, että tätä ei pääsisi tapahtumaan, ja sitten mahdollistaa jälkihoitoa niille alueille, missä sitä on järjestelmällisesti toteutettu?
Keskustelua ovat europarlamentissa herättäneet myös isot alustatalouteen liittyvät asiat, ja some-alustojen vaikutus demokratiaan ja vallankäyttöön. Todella tuhtia ja vakavaa asiaa siis. Toki päätettävissä asioissa mennään myös laidasta laitaan, kuten europarlamentissa on tapana.
Maanantai-iltana ehdittiin keskustella myös kestävän matkailun tulevaisuudesta, joka on Suomessakin aika iso kysymys. Eritoten asumiseen ja ihmisten hyväksyntään ja kaikkeen muuhunkin liittyen. Matkailu vaikuttaa Euroopassa esimerkiksi asumisen hintaan. Aika kattavasti mentiin kyllä laidasta laitaan, pimeydestä valoon tällä viikolla.
”Sudanin ja Kongon esimerkit ovat kaikkein brutaaleimpia.”
Tänä syksynä uusi Euroopan komissio aloitti toimintansa. Mitä ajatuksia uusi komissio herättää?
Seuraan Ursula von der Leyenin (EPP) komission uuden kauden alkua positiivisin mielin.
Vaikka siellä on monenlaisia intohimoja ja monella eri tavalla ajattelevia ihmisiä ja taustoja, varsinkin tämä uusi komissio on osoittanut sen, että von der Leyen on aika vahva toimija johtajana.Hänellä on pitkä kokemus ja yksi kausi komission puheenjohtajana takana, niin uskon kyllä, että hän pystyy sen joukkueensa pitämään kurissa.
Komission sijaan olen enemmän huolissaan parlamentin puolesta. Viime viikkoina minulle on muodostunut kuva siitä, että parlamentissa on isompia haasteita lähempänä kuin komissiossa.
Miten ihmisoikeuksiin liittyvät asiat etenevät? Jos puhutaan tästä päätettäväksi tulevista maahanmuuton kokonaisuudesta ja eritoten ympäristöasioista, niin niistä tulee kyllä sitten haasteellinen paikka.
Merja Kyllönen, sinulle mepin työ on tietyllä tavalla paluuta vanhaan. Istuit europarlamentissa myös kauden 2014-19. Kysytään siis, miltä meno maistuu ja mikä on erilaista kuin ennen?
Heti ensimmäisenä mieleen tulee sosiaalisen median vaikutus. Sellainen politiikan mielikuvatekeminen on voimistunut. Mietin, kuinka paljon parlamentissa on sitten lopulta vakavahenkistä tiukan lainsäädännön vääntäjäporukkaa, ja kuinka iso osa sitä uudesta joukkueesta on tällaista niinsanotusti omassa kotimaassaan vallankumoukselliseen näytökseen pyrkiviä toimijoita.
Olen hyvin pragmaattinen ihminen. Tykkään siitä, että asioita hoidetaan konkretiatasolla, tehdään oikeasti sitä lainsäädäntötyötä ja vaikutetaan niihin asioihin kulisseissa. Siihen kuuluu myös se, että vaikutetaan silloin, kun on ennakkovaikuttamisen paikka ja ollaan aktiivisia.
Edellisellä kerralla ensimmäiset pari vuotta ihmiset oli kuitenkin hyvin kiinnostuneita. Edustajat tulivat kokouksiin ja olivat aktiivisia. Nyt näen jo nyt sen muutoksen: muutamassa kuukaudessa tietyissä asioissa näkee, että ihmiset eivät ole yhtä innokkaita ikään kuin ottamaan vastuuta ja lähtemään tekemään sitä raadollista lainsäädäntötyötä.
Toivon toki, että olen väärässä. Kysymys kuitenkin herää vähän tässä, että tämä on enemmän kääntynyt eräänlaisen shown ylläpitämiseen ja somesisältöön, mitä tuotetaan laajasti. Sitten ne hiljaiset työn myyrät saavat kyllä tehdä sitten pää punaisena.
Eikö tämä sitten tarkoita sitä, että valtaa on käytettävissä niille, jotka sitä haluavat ja uskaltavat käyttää?
No en minä sitä pahoillani tai sitä vastaan ole täysin. Olen suorastaan innostunut, kun pikkuisen Suomen edustajatkin voivat olla paljon vartijana.
Suomen EU-komissaarina aloitti kokoomuksen Henna Virkkunen. Millä mielin olet seurannut hänen työnsä alkua?
Hennan tuntien hän tekee kyllä kotiläksynsä kunnolla ja hartaasti. Ja se, mitä olen hänen konttorinsa kanssa ollut tekemisissä jo, niin hänellä tuntuu olevan myös positiivinen usko ja lähestyminen siihen, että hän on nyt oikeassa paikassa. Hänellä tuntuu olevan hyvin ahkera joukkue ympärillään.
Jos asioihin haluaa vaikuttaa komission suuntaan, niin ainakin itse ajattelen että on hyvä pitää toimivat ja aktiiviset suhteet yllä. Semmoinen mielikuva on tullut, että heillä on myöskin myös halu tehdä ja rakentaa uutta, ja ottaa oikeasti myös kansalaisten näkökulmaa paremmin huomioon.
Vuosi 2024 lähestyy loppuaan. Mitä Merja Kyllönen ajattelee ensi vuodesta?
Ensi vuosi tulee varmasti olemaan olemaan työntäyteinen. Toivon, että EU:ssa päästään Ukrainan jälleenrakentamiseen ja uudenlaiseen rauhan aikaan Euroopassa. Sellainen on minun joulutoiveeni ja siinähän savottaa riittää.
Myös komission jatko on hyvin mielenkiintoinen. On mielenkiintoista nähdä, mitä sieltä tulee aloitteena Euroopan kilpailukyvylle. Toinen asia on Euroopan sekä henkinen että fyysinen kestävyys. Itse sanoisin, että näiden asioiden ympärillä pyörii kattavasti kokonaisturvallisuus, jossa toivon, että esille nousee paitsi niin sanottu kova turvallisuus, mutta erityisesti myös ympäristön ja ihmisten hyvinvointiin liittyvät kysymykset. Ne ovat osa sitä kivenkovaa resilienssiä. Selviytymiskykyä, jota koko Eurooppa kaipaa.
Merja Kyllönen, olit kansanedustaja Suomen eduskunnassa ennen valintaasi Euroopan parlamenttiin. Millä mielellä seuraat suomalaista politiikkaa Brysselistä käsin?
On aika surullista seurata sitä keskinäistä tappelua, mikä siellä on. Varsinkin, kun täällä europarlamentissa näkee itse sen, missä ne suuret haasteet ovat. Täältä käsin näkee myös sen Suomen potentiaalin näiden haasteiden ratkaisijana. Täällä pystyy hahmottamaan asioita ihan toisenlaisesta mittakaavasta.
Kyllä minä ajattelen nyt joulun alla, että nyt pitäisi oikeasti ymmärtää jättää ne omat omat egot sivuun ja keskittyä porukalla rakentamaan, eikä rikkoa vaan.
Kyllä minä mietin hallituksen linjauksia ihan oikeasti esimerkiksi palvelusektorilla ja muualla. Onko todellakin näin, että niillä toimialoilla, joilla meillä on ollut tekijöistä valtava pula, niin annetaan sen tilanteen ajautua siihen, että siellä otetaan käyttöön irtisanomisia ja YT-neuvotteluja?
Kyllä minä mieluummin istahtaisin ja istuttaisin koko joukkueen alas ja miettisin, mikä on se Suomen pitkän ajan kuva, pitkän ajan visio? Mitä me haluamme maailmalta, mitä haluamme Euroopalta ja mitä olemme valmiita antamaan vastineeksi?
Pitäisi pystyä pysäyttämään se pieneen ympyrään ja pienen kypärän sisään kääriytyminen, mikä meillä nyt on selkeästi käynnissä. Sisäänpäin kääntyminen johtaa vain tilanteeseen, jossa ei kyetä näkemään mitään hyvää missään. Ja se on todella vaarallinen kehitys kaikelle.
”Sisäänpäin kääntyminen johtaa vain tilanteeseen, jossa ei kyetä näkemään mitään hyvää missään.”
Viimeinen kysymys: missä tunnelmissa menet joulun viettoon, ja mitä joulusuunnitelmiisi kuuluu?
Menen hyvin rauhallisilla mielin joulunviettoon. Tuossa kollega Anna-Maja Henrikssonille (RKP) totesin, että olisin onnellinen, jos nyt olisin kaikkien näiden matkaseikkailujen jälkeen jouluksi edes kotona. Nämä kotimatkat ovat yleensä kestäneet aika pitkään.
Vietän hyvin perhekeskeistä joulua läheisten parissa, saunoen ja nauttien hyvästä seurasta. Lisäksi tavoitteenani on pötkötellä kaikessa rauhassa koirien kanssa sohvalla.
lehti 