Vuoden 2024 asunnottomuusselvityksen mukaan asunnottomuus kasvoi Suomessa sen jälkeen, kun se oli laskenut 11 peräkkäisenä vuotena.
Asunnottomien määrä kasvoi ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2012. Yksineläviä asunnottomia oli Suomessa 3 806, mikä on 377 enemmän kuin edellisvuotena. Pitkäaikaisasunnottomia oli 1 010 ja asunnottomia perheitä ja pariskuntia 110.
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Aran tuoreen selvityksen mukaan tuttavien ja sukulaisten luona tilapäisesti majoittuvien määrä kasvoi lähes 2 380 henkilöön.
”Asunnottomuuden vähentyminen on ollut suomalaisen hyvinvointivaltion yksi kirkkaimmista onnistumisista.”
Vailla vakinaista asuntoa ry:n mukaan on kuitenkin perusteltua väittää, että asunnottomien kokonaismäärän kasvu on suurempi kuin selvityksen luvut kertovat, koska esimerkiksi tuttavien ja sukulaisten luona tilapäisesti majoittuvien ryhmässä on paljon ihmisiä, joiden tilanne tulee sosiaaliviranomaisten tietoon viiveellä.
Puolet asunnottomista neljässä kaupungissa
Aran mukaan valtaosa kunnista, joissa asunnottomien määrä kasvoi, kertoi pääasiallisiksi syiksi pienten ja kohtuuhintaisten asuntojen puutteen, muutokset sosiaaliturvaan sekä yleisesti korkeat asumis- ja elinkustannukset.
Lisäksi maksuhäiriöiden ja vuokravelkojen lisääntyminen vaikeuttaa entisestään asunnon saantia. Moni kunta kertoi, että Kelan tukien rajoihin meneviä asuntoja ei ole tarjolla ollenkaan tai riittävästi.
Viidennes yksinelävistä asunnottomista oli Helsingissä. Seuraavaksi eniten asunnottomia oli Turussa, Espoossa ja Tampereella. Nämä neljä kaupunkia kattavat yhdessä yli puolet maan asunnottomuudesta.
Eniten asunnottomuus lisääntyi Tampereella, mutta asunnottomia on kuitenkin eniten Turussa suhteessa väestön määrään. Heitä Turussa 2,3 asunnotonta 1 000 asukasta kohti Seuraavina tulivat Vaasa (1,7) ja Tampere (1,6).
Asunnottomista 22 prosenttia oli naisia ja 15 prosenttia alle 25-vuotiaita. Asunnottomien naisten määrä kasvoi noin 70 henkilöllä ja nuorten 25 henkilöllä edellisvuodesta. Sen sijaan maahanmuuttajataustaisia asunnottomia oli hieman edellisvuotta vähemmän. Heidän osuutensa oli noin 20 prosenttia asunnottomista.
Ulkona, porrashuoneissa ja ensisuojissa
Vva pitää erityisen huolestuttavana sitä, että vailla suojaa olevien ihmisten määrä on lisääntynyt rajusti kautta linjan suurimmissa kaupungeissa. Helsingissä heidän määränsä kaksinkertaistu ja Vantaalla jopa kolminkertaistui. Vuoden 2024 lopulla Helsingissä heitä oli 200, ja Vantaalla 73.
– Mielestämme kyse ei ole pelkästään perinteisen katuasunnottomuuden kasvusta vaan siitä, että ensisuojapalveluiden piiriin on ajautunut uusia ihmisryhmiä, jotka eivät ole aikaisemmin joutuneet tällaisia palveluja käyttämään, järjestön palvelupäällikkö Jussi Lehtonen arvioi.
Esimerkiksi opiskelijat on rajattu yleisen asumistuen piiristä.
– Muutoksen ennakoitiin johtavan pahimmillaan osalla opiskelijoista asunnottomuuteen. Kertooko viimesijaisten palveluiden käyttäjämäärien nousu siitä, että nämä arviot ovat toteutuneet, Lehtonen pohtii.
Ulkona, porrashuoneissa ja ensisuojissa majoittuvien asunnottomien määrä kasvoi merkittävästi kaikissa suurissa kaupungeissa Lahtea lukuun ottamatta. Helsingissä heitä oli lähes sata enemmän kuin edellisvuonna. Valtakunnallisesti näissä olosuhteissa majoittuvien määrä nousi noin 200:lla, ja oli nyt yhteensä yli 690.
Kalliit pienet asunnot
Vva muistuttaa siitä, että aiempina vuosina asunnottomuuslukujen lasku on suurelta osin johtunut Helsingin asunnottomien määrän laskusta. Suurimpana tekijänä tähän on vaikuttanut asuntokannan kasvu ja siitä seurannut vuokra-asuntojen parempi saatavuus. Rakennetut asunnot ovat pääosin olleet vuokra-asuntoja, joita valtio ei ole tukenut.
– Pääkaupunkiseudulla on asunut paljon pienituloisia ihmisiä melko kalliissa yksityisissä vuokra-asunnoissa. Hallituksen tekemät leikkaukset toimeentulotuen ja asumistuen vuokran enimmäismääriin pakottavat nyt näitä ihmisiä luopumaan asunnoistaan tai he tulevat häädetyiksi, koska eivät enää kykene maksamaan vuokriaan. Asuntomarkkinoilta ei vain löydy riittävän halpoja vuokra-asuntoja, Lehtonen sanoo.
Hän muistuttaa siitä, että Helsingissä myös valtion rahoittamien eli Ara-rahoitettujen, omakustanneperiaatteellakin toimivien vuokra-asuntojen vuokrat ylittävät jo suurelta osin toimeentulotuen kohtuuvuokrarajan.
Kulut kasvavat
Vva:n mukaan ARA:n asunnottomuusluvuissa näkyy hallituksen nopeasti, ilman riittävää selvitystyötä tehtyjen leikkaustoimenpiteiden vaikutukset. Opiskelijoiden lisäksi asunnottomuuden uhka koskee myös eläkeläisiä, matalapalkka-aloilla olevia työssäkäyviä ihmisiä sekä lapsiperheitä.
– Lakimuutoksia perusteltiin taloudellisilla säästöillä. Jos ihminen ajautuu etuuksien leikkausten seurauksena asunnottomaksi, hänen palvelutarpeensa kasvaa moninkertaiseksi ja kustannukset ovat yhteiskunnalle paljon suuremmat kuin pari sataa euroa asumistukea.
Vva:n Lehtinen toteaa byrokratian ja tukien maksun viivästysten voivan johtaa tilanteisiin, joissa asukkaat menettävät kotinsa ennen avun saamista.
– Jos ihminen joutuu asunnottomaksi tukileikkausten takia, yhteiskunnan kulut kasvavat, koska ihminen joutuu käyttämään muun muassa erilaisia tilapäisiä laitos- ja majoituspalveluja. Säästöjä ei todellakaan synny, hän muistuttaa.
Odotettu käänne
40 vuotta sitten asunnottomuuden poistamiseksi perustetussa Y-Säätiössä asunnottomuuskehityksen käännettä osattiin odottaa. Säätiö toteaa asunnottomuuden riskin nousseen Suomessa.
– Asunnottomuuden kasvu ei yllättänyt. Useat tekijät heikentävät nyt suomalaisten kykyä pitää omasta asumisesta kiinni, säätiön toimitusjohtaja Teija Ojankoski sanoo.
– Elinkustannusten nousu on kaventanut arjen talouden marginaalit minimiin. Samaan aikaan on leikattu asunnottomuutta ennaltaehkäisevistä rakenteista kuten sosiaalituista, kohtuuhintaisesta asumisesta, asumisneuvonnasta ja järjestöjen toiminnasta.
Hän painottaa sitä, että ilman korjausliikkeitä tilanteeseen ei ole odotettavissa helpotusta.
– Asumis- ja toimeentulotuen leikkaukset heijastuvat asunnottomuuskehitykseen viiveellä, ja nyt vaikutuksista on näkyvissä vain osa, hän arvioi.
Y-säätiössä pidetään erityisen huolestuttavana katuasunnottomuuden nousua vuodessa 50 prosentilla.
– Katuasunnottomuus on yhteiskunnasta syrjäyttämisen äärimmäinen muoto. Kadulla olevat asunnottomuutta kokevat ovat palveluiden ulkopuolella, vaikka tarve tuelle olisi sitäkin suurempi, Ojankoski sanoo.
Säätiöstä kerrotan, että asumisen ja asunnottomuustyön ammattilaiset ovat kuluneen vuoden aikana havainneet ryhmän, jota palveluissa ei viime vuosina ole juuri nähty. Asunnottomien palveluissa on kohdattu pienituloisia ihmisiä, joilla ei ole asunnottomuuden lisäksi muita merkittäviä haasteita elämässä.
– Ilmiö kertoo suomalaisten vaikeasta tilanteesta asuntomarkkinoilla ja turvaverkkojen heikentymisestä. Olimme jo lähes poistaneet pienituloisuudesta johtuvan asunnottomuuden ja kulkemassa kohti yhteiskuntaa, jossa jokaisella on koti. Nyt menemme taas väärään suuntaan” kuvaa Ojankoski.
Ratkaisut tunnetaan
Ojankoski muistuttaa siitä, että asunnottomien määrä riippuu yhteiskunnallisista olosuhteista.
– Asunnottomuuden vähentyminen on ollut suomalaisen hyvinvointivaltion yksi kirkkaimmista onnistumisista. Olemmeko siirtyneet järjestelmään, joka vähentämisen sijaan tuottaa asunnottomuutta?, hän kysyy.
– Tiedämme tarkalleen, miten asunnottomuus saadaan taas vähentymään. Kyse on valinnasta: haluammeko tehdä sen.
Keväällä käynnistyy pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen ohjelma, jonka tarkoitus on poistaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2027 mennessä. Tällöin kaupungit ja hyvinvointialueet aloittavat paikalliset kehittämishankkeet, joihin on myönnetty rahoitusta yli 8 miljoonaa euroa.
– Yhteistä ohjelmatyötä ja paikallisia hankkeita todella tarvitaan. Asunnottomuuden nopea käänne kertoo, että pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseen keskittyminen ei riitä, jos ennaltaehkäisyssä epäonnistutaan, Ojankoski sanoo.
lehti 