Kai Hirvasnoro
KU:n toimittaja
Suomen vuoden 2025 paras dekkari valitaan 99 ehdokkaan joukosta, kertoi Dekkariseuran raati joulukuun ensimmäisellä viikolla. Suomessa julkaistaan siis melkein joka viikko kaksi rikosromaania.
Tarjontaa on paljon, mutta niin on myös laatua. Olen lukenut ja arvioinut tänä vuonna ilmestyneistä kotimaisista dekkareista 50. Taso on häkellyttävän hyvä. Ruotsalaisista dekkareista alkoi tulla maailman laajuinen ilmiö 1990-luvun lopulla. Jos oletetaan, että nyt ruotsalaisista suomennetaan parhaat, ovat suomalaiset dekkarit nousseet laadussa rinnalle ja menneet ohikin.
Suomessa tehdään uskottavia maailmanpolitiikkaa seuraavia vakoilutrillereitä, kuten Aamos Hongan Punainen verkko ja Viides artikla tai Helena Immosen Horros.
Lähihistoriallisista dekkareista parhaat ovat Antti Vihisen Valkoinen susi ja Kari Haakanan Kirvesmies.
Vientimenestyksiä ovat ainakin Max Seeck, Antti Tuomainen ja Arttu Tuominen.
Suomalaisista dekkareista löytyy toimintaa, huumoria, yhteiskunnallisia huomioita, seikkailuja, poliisityön arkea… Rikoskirjallisuus on yhteiskuntaan nopeimmin reagoiva peili viihteen lisäksi.
Tuula Kärki
KU:n toimittaja
Täällä Pohjantähden alla on minun sykähdyttävin kulttuurikokemukseni tältä syksyltä. Nyt en kuitenkaan tarkoita Kansallisteatterin näytelmää Väinö Linnan trilogian pohjalta, vaikka sillä on roolinsa tässä kokemuksessa, sillä halusin lukea kirjat uudelleen ennen kuin menin katsomaan näytelmän.
Kun näytelmä on vain vajaat neljä tuntia kahdella väliajalla, tuhatsivuinen järkäle on rankasti tiivistetty. Vaikka näytelmä epätasaisuudessaankin – toinen näytös on uskomattoman koskettava ja yksin sen vuoksi teatteriin kannattaa mennä –on hieno, kirjat ovat paljon enemmän.
Koska lapseni on jo aikaa sitten siirtänyt Pohjantähteni omaan kotiinsa ja kirjahyllyynsä, päätin kuunnella kirjat. Taas muistan, miksi minäkin pidän sitä mestariteoksena. Taas ihmettelen, miten kukaan sen lukenut voi olla mitään muuta kuin vasemmistolainen. Taas itkin ja nauroin, vihasin ja iloitsin. Taas pohdin, miksi joku ei halua kokea tätä kirjasarjaa.
Kirjan kuunteleminen on aina riski, etenkin hyvän kirjan kuunteleminen. Kannattaa harkita tarkkaan, kenen lukemana Pohjantähden kuuntelee. Minun selvä valintani on Antti Holma.
Emilia Männynväli
KU:n toimituspäällikkö
Taiteen ja kulttuurin taloudellinen tukeminen on äärimmäisen tärkeää, mutta varoisin silti arvottamasta kumpaakaan niiden saamissa valtiontuissa tai ylipäänsä etabloitumisen asteessa. Monia marginaalisempia mutta silti merkittäviä ja vaikuttavia taiteenlajeja harjoitetaan ja kulttuureja ylläpidetään pitkälti omarahoitteisesti. Itselleni läheisistä mainittakoon punk ja hiphop.
Helsingin kaupunki selvittää parhaillaan uusia käyttötarkoituksia Dallapénpuistossa sijaitsevalle Harjun vanhalle ruumishuoneelle, joka ehti ennen sulkemistaan toimia myös varastona ja nuorisotilana. Osana kokeilua siellä on tammikuussa 2026 All City Agencyn You Can Sit With Us -näyttely, joka esittelee useiden nimekkäiden graffiti- ja katutaiteilijoiden töitä. Aiempien näyttelyiden perusteella uskallan luvata tutustumisen arvoiseksi.
Kulttuurihistoriallisesti arvokkaalla rakennuksella on myös alakulttuurillista arvoa. Kerrotaan, että Helsingin ja Suomen ensimmäiset hiphop-jamit olisi järjestetty kyseisessä paikassa vuonna 1986 – jopa ennen niitä Byggalla samana vuonna pidettyjä, jotka usein ensimmäisiksi mainitaan. Näin ollen näyttelyn voi ajatella juhlistavan myös hiphopin tuloa Suomeen 40 vuotta sitten.
uutiskirje 
