KOM-teatteri on viime vuosina sovittanut näyttämölle useita tuoreita suomalaisromaaneja, kuten yhä ohjelmistossa olevan Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen ja Juha Itkosen romaanin Kohti.
Nyt kantaesityksensä saa Riikka Pulkkisen kiitetty ja viime syksynä Finlandia-ehdokkaaksikin yltänyt romaani Totta.
Ennakkoon esitetyn katkelman perusteella esityksessä roiskuu vesi, minkä kirjailija panee ilahtuneena merkille.
– Vesi on romaanissakin merkittävä elementti.
Kirjallisuus on Pulkkisen mukaan imperfektin taidetta, teatteri preesensin ja läsnäolon.
– Olen jopa kadehtinut näyttelijöitä tämän vuoksi.
Tämän takia hän sanoo olevansa iloinen siitä, että Totta siirtyy näyttämölle.
– Vaikka se onkin hyvin kirjallinen romaani.
Teksti silppurin kautta lavalle
Dramaturgi Anna Viitalalle mielenmaisemissa liikkuvan romaanin sovittaminen teatteriksi olikin haaste.
– Myös sen vuoksi, että kyseessä on monien lukema kirja.
Näyttämöllä nähdään tilanteita, joita kirjassa ei ole, mutta romaanin hengelle ja tunnelmalle pyritään Viitalan mukaan olemaan uskollisia.
– Olen laittanut tekstin silppurin läpi ja koonnut tilanteita, jotka voisivat välittää kirjassa olevia asioita. Yritämme välittää saman tunnekokemuksen, jonka kirja meille tarjosi.
Kaikkien tarinat ovat totta
Totta on neljän naisen ja yhden miehen tarina. Nykyhetkessä on kuolemaa tekevä isoäiti Elsa, tämän tytär Eleonoora ja tyttärentytär Anna.
Vaietusta menneisyydestä paljastuu lastenhoitaja Eeva, jolla on ollut rakkaussuhde Elsan taiteilijamieheen Marttiin. Eleonoora on lapsuudessaan näytellyt merkittävää osaa tässä suhteessa.
Kolmiodraamasta on vuosia, mutta se on yhä läsnä. Kuten ihmisen elämässäkin, ovat kaikki aikatasot olemassa yhtä aikaa. Kaikissa hetkissä on läsnä ja totta myös mennyt ja tuleva.
Aikatasojen ja tarinoiden yhtäaikaisuus on ohjaaja Kalle Chydeniuksen mukaan myös esityksen kulmakiviä.
– Sitä limittäisyyttä kirja tarjosi valmiiksi.
Tähän liittyen kirjailija paljastaa mielenkiintoisen yksityiskohdan: alunperin hänen romaaninsa nimi oli Valhe.
– Mutta valhe on marginaalinen verrattuna siihen, että erilaisten rinnakkaisten tarinoiden olemassaolo on totta.
Riikka Pulkkinen lainaa romaanihenkilöään: Rakkaus on aina kokijalleen kokonaan totta.
Jokaisella oma kokemus
Kun ensi-iltaan on viikko, ehtii teksti vielä muuttua. Anna Viitala on harjoituksissa läsnä, kirjoittaa muutoksia lennossa.
– Sillä välttää paperinmakuisuutta. Näyttämöllä jotkut asiat alkavat nousta tärkeämmäksi. Toiset, jotka tekstiversiossa olleet olennaisia, eivät näyttämötarinan kannalta sitä olekaan.
Siinä missä ohjaaja Kalle Chydeniukselle Riikka Pulkkisen romaanin koskettavimmaksi teemaksi nousi lapselle annetun lupauksen pettäminen, Anna Viitalalle tärkein teema oli muisti ja sen merkitys.
– Kirjoittajilla on omia aiheita ja itse huomaan, että omissa töissäni muisti on keskiössä.
Kirjailija Pulkkinen pitää hyvänä sitä, että hänen romaaninsa avautuu eri lukijoille eri tavoin.
– Silloin olen onnistunut.
Riikka Pulkkinen: Totta. Kantaesitys KOM-teatterissa 23. marraskuuta. Rooleissa Laura Malmivaara, Vilma Melasniemi, Eero Milonoff, Marja Packalén ja Pekka Valkeejärvi.
uutiskirje 
