Azerbaidžan pieksee laulajia – pitäisikö euroviisuja boikotoida?

Suomessa on aiheellisesti nostettu esille kysymys siitä, pitäisikö jääkiekon vuoden 2014 MM-kisat siirtää pois Valko-Venäjältä. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet ihmisoikeudet toisessa ajankohtaisessa ongelmamaassa, Azerbaidžanissa, joka toukokuun lopulla järjestää Eurovision laulukilpailut pääkaupungissaan Bakussa.

Azerbaidžanin itsevaltainen presidentti Ilham Alijev on saanut tottua siihen, että maailma kohtelee häntä myötäsukaisesti. Alijevilla on valkovenäläiseen virkaveljeensä Aleksandr Lukašenkoon verrattuna se etu, että hänen maassaan on himoittuja luonnonvaroja. Kunhan öljy ja kaasu virtaavat Azerbaidžanista, on helppo ummistaa silmänsä ihmisoikeusrikoksilta.

Aivan hiljaa ei Eurooppa ole ollut. Bakun viisuilujen boikotoimiseksi kampanjoidaan ainakin Hollannissa, Irlannissa, Islannissa ja Ranskassa. Kysymys on nostettu esille myös europarlamentissa.

Toistaiseksi ainoa Bakun kilpailusta vetäytynyt on Armenia, mikä naapurimaiden suhteet huomioon ottaen ei ole yllätys. Armeniassa ei pidetty Alijevin lausunnosta, jonka mukaan ”Azerbaidžanin päävihollisia ovat maailman armenialaiset”.

Azerbaidžanin sisällä ihmisoikeusaktivistien mielipiteet jakautuvat. Toiset toivovat boikottia, koska he uskovat sen iskevän Alijeviin kipeästi. Itsevaltias on investoinut paljon euroviisuihin näyttääkseen maailmalle, miten ”moderni ja länsimainen” Azerbaidžan on.

Mutta toisten mielestä boikotti ei olisi hyväksi. He pitävät laulukilpailua tilaisuutena kiinnittää maailman huomio siihen, millä tolalla asiat Azerbaidžanissa ovat.

Syytäkin juosta peloissaan

Baku on isäntänä siksi, että viime vuonna viisut voitti Azerbaidžanin duo Eldar Gasimov ja Nigar Jamal kappaleellaan Running Scared (Juoksen peloissani).

Laulun sanoissa pelko johtuu rakkaudesta, mutta monen mielestä sen nimi sopii kuvaamaan Azerbaidžanin ilmapiiriä yleisemminkin.

Maaliskuun puolivälissä tuomittiin kaksi Bulustan-yhtyeen jäsentä, Jamal Ali ja Natiq Kamilov huliganismista 10 päivän rangaistukseen. Heidät oli raahattu poliisiautoon suoraan mielenosoituksesta, jossa he olivat esittäneet presidentti Alijevia arvostelevan laulun.

Vapauduttuaan molemmat kertoivat, että poliisi oli piessyt heitä.

Azerbaidžanissa pieksäminen ei ole kevyttä läpsimistä. Kun oppositiopoliitikko Tazakhan Miralamli viime vuonna lopulta pääsi poliisin suojista sairaalaan, hänellä todettiin vakava silmävamma, katkennut sormi, munuaisongelmia sekä laajoja ruhjeita.

Maaliskuun 7. päivänä naisjournalisti Khadija Ismayil sai postia. Kuoressa oli seksikuvia hänestä ja uhkaus, että hänet häväistään julkisesti, jos hän ei lopeta työtään.

Ismayil ei vaiennut, vaan toi uhkauksen julkisuuteen. Hän kertoi tutkineensa pitkään korkean tason korruptiota sekä Alijevin perheen salaisia liiketoimia ja ulkomaille siirtämiä varoja.

Vain muutamaa päivää aikaisemmin poliisi hajotti rauhallisen mielenosoituksen Bakussa. 17 nuorta piestiin paikan päällä ja heitettiin selliin.

Maaliskuun 13. päivänä pidätettiin maakuntakaupunki Guban Khaysal-tv:n päätoimittaja Zaur Gulijev ja toimitusjohtaja Vugar Gonagov. He ovat tiettävästi yhä sisäministeriön järjestäytyneen rikollisuuden osaston eristyssellissä, vaikka lain mukaan niissä ei saisi pitää kuin pidätyksen ensimmäiset 72 tuntia.

Pidätyksen syyksi epäillään sitä, että he postittivat YouTubeen paikallisen mahtimiehen lipsauttaman karkeuden.

Perinnöllinen harvainvalta

Edellä mainitut esimerkit eivät ole yksittäistapauksia.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International raportoi Azerbaidžanista helmikuussa. Sen mukaan rauhallisten mielenosoitusten järjestäminen on käytännössä kriminalisoitu. Niille ei anneta lupia. Jos mielenosoituksia kuitenkin pidetään, järjestäjät joutuvat vankilaan. Poliisi käyttää suhteetonta voimaa mielenosoitusten hajottamiseen.

Azerbaidžanissa oli tavallista laajempia mielenosoituksia viime vuoden maalis- ja huhtikuussa. Silloin pidätetyistä on 14 yhä vankilassa.

Ihmisoikeusaktivisteja uhkaillaan ja ahdistellaan. Ihmisoikeuksia puolustavia järjestöjä lakkautetaan tekaistuilla perusteilla tai niitä ei rekisteröidä lainkaan.

Toimittajia pahoinpidellään ja siepataan, kuten viime vuonna Seymur Hazijev ja Ramin Deko. Sieppaajat olivat naamiomiehiä, jotka kehottivat toimittajia lopettamaan kirjoittelun presidentistä.

Riippumattomat tiedotusvälineet ovat jatkuvan kieltouhan edessä. Maan eliitistä kirjoittaminen voi viedä jopa sosiaalisessa mediassa bloggaavan nuoren vankilaan.

Azerbaidžanin kidutuksen vastainen komitea sai viime vuonna 136 valitusta kidutuksesta. Kaksi ihmistä kuoli poliisin suojissa ja useat tekivät itsemurhan vankeuden jälkeen.

Oikeuslaitos ei ole riippumaton. Heikkoa parlamenttia hallitsee presidentin puolue Yeni Azerbaycan.

Amnestyn mukaan Azerbaidžanissa on pidetty vain yhdet aidosti kilpaillut vaalit. Ne olivat vuoden 1992 vaalit, ensimmäiset itsenäisyyden aikana.

1993 valtaan nousi Heydar Alijev, joka oli ollut Azerbaidžanin puoluejohtaja jo neuvostoaikana vuosina 1969–82. Vanhempi Alijev onnistui tekemään vallasta perinnöllisen: kun hän kuoli vuonna 2003, presidentiksi tuli hänen poikansa Ilham Alijev. Vaalit toki pidettiin, mutta tarkkailijoiden mukaan ne olivat epärehelliset.

EBU vetoaa epäpoliittisuuteen

Amnesty ei kuitenkaan aja Bakun euroviisujen boikotoimista. Sen sijaan se vetoaa laulukilpailut järjestävään Euroopan yleisradioliittoon EBU:un, jotta se ottaisi esille Azerbaidžanin ihmisoikeustilanteen.

Amnestyn mielestä EBU ei tee tarpeeksi tuodakseen esiin niitä arvoja, joita se väittää edustavansa. EBU julistaa demokratian ja vapaat tiedotusvälineet keskeisiksi arvoiksi, mutta Amnestyn mukaan vähättelee niiden puutetta Azerbaidžanissa.

EBU vastasi Amnestyn aiempaan vetoomukseen lausunnolla, jonka mukaan se pyrkii parantamaan Azerbaidžanin sananvapautta, mutta ”Eurovision laulukilpailun tarkoitus on yhdistää Eurooppaa ja tietysti myös antaa tilaisuus pitää hauskaa”.

EBU on lisäksi korostanut viisukilpailun epäpoliittista luonnetta sekä sitä, että Azerbaidžanin hallitus on luvannut turvata ulkomaisten vierailijoiden turvallisuuden ja sananvapauden kilpailujen aikana.

Asukkaat taivasalle

Toinen ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch (HRW) julkaisi helmikuussa raportin asukkaiden häätämisestä viisurakentamisen tieltä Bakussa.

Tulevan viisuareenan lähiseudulla on vuodesta 2009 lähtien kovakouraisesti häädetty ihmisiä taloista, joiden paikalle on piirretty puistoja, teitä, luksusasuntoja, parkkihalli ja ostoskeskus.

Viime toukokuun eli viisuvoiton jälkeen tahti on kiihtynyt. Euroopan kansat voivatkin kokoontua pitämään hauskaa kilpailun pääareenaan Kristallihalliin, jonka tieltä asukkaita on saatettu häätää keskellä yötä ja ilman ennakkovaroitusta.

Purkaminen on usein aloitettu saman tien, niin että asukkaiden omaisuus on vielä sisällä.

Azerbaidžanin lain mukaan häädettyjen pitäisi saada markkinahintainen korvaus. HRW:n mukaan lukuisissa tapauksissa on tarjottu vain pientä korvausta tai ei mitään.

Kaikkiaan häädettyjä on jopa 20 000. Heidän joukossaan on alueelle aikaisemmin asutettuja Vuoristo-Karabahin azeripakolaisia.

Niskuroivien asukkaiden taloista on saatettu purkaa katto keskellä talvea ja katkaista sähkö sekä kaasu.

Myös HRW on vedonnut EBU:un. Vastauksessaan EBU sanoi Azerbaidžanin viranomaisten vakuuttaneen, etteivät kiistellyt rakennustyöt liity viisukisoihin.

Nyt HRW vetoaa EBU:n jäseninä oleviin yleisradioyhtiöihin, jotta ne painostaisivat kattojärjestöään.

Miljoonien pr-kampanja

Der Spiegel -lehti kertoi pari viikkoa sitten, että Azerbaidžan on valjastanut pr-toimistot ja lobbarit kiillottamaan kuvaansa ulkomailla. Miljoonakampanjan maksavat maan hallitus ja vaikutusvaltaiset oligarkit.

Mukaan on saatu näkyviä saksalaishahmoja kuten entinen ulkoministeri Hans-Dietrich Genscher ja entinen talousministeri Michael Glos. Kampanjaa Saksassa suunnitteleva pr-toimisto on aiemmin työskennellyt Valko-Venäjän ja Kazakstanin maineen parantamiseksi.

Töitä toimistolla riittää. Ranskalainen Reporters Sans Frontières -järjestö rankkaa Azerbaidžanin lehdistönvapauden sijalle 162 arvioimansa 179 maan joukossa.

Transparency Internationalin listalla Azerbaidžan on vähiten korruptoituneitten maitten listalla sijalla 143 tutkitun 183 maan joukossa.

WikiLeaksin vuotama Yhdysvaltain ulkoministeriön sähke vuodelta 2009 luonnehtii presidentti Alijevia Kummisedän kaltaiseksi ”mafiamaiseksi” hahmoksi, joka on ”yhä autoritaarisempi ja yhä vihamielisempi poliittista moniarvoisuutta kohtaan”.