Made in Helsinki -näyttelyssä selviää, että muotoilua oli jo paljon ennen kuin design-sanaa alettiin käyttää. Näyttelyssä selviää myös, että muotoiluun liitetty elitismin leima on turha ja vääräkin.
Muotoilua on ollut kaikkialla ja kaikessa – ja on edelleen: kuljemme raitiovaunuilla, käytämme kattiloita, puhumme kännykkäämme.
Hakasalmen huvilan näyttely saattaa avata yllättäviä näkökulmia esineiden kehityskaareen. Esillä on helsinkiläisiä tuotteita 1700-luvulta nykyaikaan: hopeapikareista emaliämpäreihin, taffelipianoista verhotupsuihin, ateljeehatuista ulkoiluhaalareihin. Helsingin vanhat käsityöperinteet elävät yhä, niinpä museoesineiden rinnalla on nykykäsityöläisten taidonnäytteitä.
Juhlavuoden kunniaksi
Näyttelyn pääkoordinaattori Minna Sarantola-Weiss kertoo, että näyttelyllä halutaan Helsingin 200-vuotisjuhlavuoden kunniaksi tuoda esille kaupungissa syntyneen työn monenlaisia helmiä. Juhlavuosi on erinomainen ajankohta osoittaa, että designpääkaupungin muotoilulla on historialliset juurensa.
Suomessa on totuttu ajattelemaan, että joskus 1900-luvun alussa, kansallisen heräämisen myötä syntyi ensin kansallisromantiikka ja siitä sitten siirryttiin vähitellen modernismiin, jolloin myös määriteltiin niin sanottu oikea suomalainen muotoilu.
– Me haluamme näyttelyllä osoittaa, että oli sellaiseksi katsottavaa muotoilua paljon aikaisemminkin.
Muotoilun käsite syntyi, kun teollinen tuotanto läpäisi eurooppalaisen tavaramaailman 1800-luvulla, sillä teollinen tuotanto edellytti muodonantoon erikoistuneita ammattilaisia. Heitä tarvittiin ratkaisemaan esineiden ulkonäön ja toiminnallisuuden kysymyksiä. Samalla teollistuminen synnytti kiivaan keskustelun teollisuustuotteiden laadusta ja ulkonäöstä. Tämä keskustelu kietoutui nopeasti toiseen ajankohtaiseen kysymykseen, suomalaisuuteen ja suomalaisuuden olemukseen.
Suhde kansalliseen identiteettiin on siitä lähtien ollut mukana muotoilukeskustelussa.
Nykyään ei Sarantola-Weiss näe kansallisuudella olevan niin suurta merkitystä muotoilijoiden toiminnassa. Hänestä näyttää kuitenkin siltä, että ne jotka parhaiten menestyvät, pystyvät tuomaan sen esiin.
Pääkaupunki veti taitajia
Käsityötaito ja hieno muotoilu liittyivät tiiviisti yhteen ennen teollisen tuotannon syntyä.
Helsingin käsityöläiset olivat jo 1700-luvulla perillä aikansa uusista tekniikoista ja muodeista. Pääkaupunkiasema toi 1800-luvulla Helsinkiin yhä enemmän eri alojen taitajia ja heille vaativia asiakkaita.
Käsityömestarit valmistivat Helsingissäkin varakkaiden porvareiden koteihin huonekaluja, peilejä, soittimia ja hopeaesineitä.
Teollistuminen mullisti tuotannon 1800-luvun jälkipuolella. Esineen muotoili eri henkilö kuin sen teki. Esineen ulkonäkö piti sovittaa paitsi ostajien makuun ja toiveisiin myös koneellisen tuotannon vaatimuksiin. Käsityöläinen oli kuitenkin edelleen yhtä aikaa sekä muotoilija että valmistaja.
Teollisuuden myötä, 1930-luvulla syntyi design, muotoilu. Tuolloin helsinkiläisen Hetekan terässänky oli suomalaisten parhaiten tuntema design-tuote.
Suomalaisen designin voittokulku 1950-luvulta lähtien nosti Helsingin Suomen muotoilupääkaupungiksi. Naispuoliset taitajat tuottivat hillityn eleganttia ateljeemuotia ja loivat arjen tarpeiden pohjalta uutta designia. Jotkut käsityöammatit ovat sinnitelleet 2000-luvulle saakka. Useimmat pääkaupunkiseudun käsityöläiset ovat tekstiili- ja vaatetusalan yrittäjiä.
Uusix-verstas edustaa nykyaikaa
Näyttelyn yhteydessä esitellään myös nykyajan uudenlaisia käsityön aloja ja osaajia. Uusix-verstaalla kuntoutettavat luovat kierrätysmateriaaleista kekseliäitä uusiotuotteita, joita on myynnissä museossa.
Made in Helsinki -näyttelyantia syventää samanniminen kirja. Museon tutkijat ja konservaattorit ovat löytäneet paljon uusia tietoja ja tarinoita kaupunginmuseon aarteista, esineistä.
Made in Helsinki 1700–2012 -näyttely 1. 9. 2013 saakka Hakasalmen huvilassa (Mannerheimintie 13 b) Helsingissä.
uutiskirje 
