Arabimaailman myllerrys ei levinnyt täydellä voimallaan Algeriaan, vaikka kapinamieltä löytyy sieltäkin. Maassa kokeiltiin vallankumousta jo 1980-luvun lopulla, kohtalokkain seurauksin.
Algerian johto on suhtautunut kylmäkiskoisesti yhdeksän virkamiehen syömälakkoon, joka oli juhannukseen mennessä jatkunut jo toista kuukautta. Oikeuslaitoksessa työskentelevät kuusi naista ja kolme miestä vaativat lupaa perustaa riippumaton ammattijärjestö julkisen alan autonomisen liiton (Snapap) alaisuuteen.
Lakkolaiset ovat heikkokuntoisia, kolme naista on joutunut sairaalaan. Valtio kuitenkin painostaa myös lääkäreitä ja haluaa minimoida lakon vaikutukset, Snapapin puheenjohtaja Nassira Ghozlane kertoo.
Protestointi alkoi jo helmikuussa, kun oikeusministeriö rikkoi sopimusta työehtojen parantamisesta. Tapaus on esimerkki 36 miljoonan asukkaan Algeriassa kytevästä tyytymättömyydestä. Lakkoja ja liikehdintää esiintyy jatkuvasti eri puolilla maata.
”Johtajan ero ei riitä”
Moni ihmettelee, miksi Algeriassa ei ole puhjennut vallankumousta Tunisian, Egyptin tai Libyan malliin. Tunisiasta vuoden 2010 lopulla alkanut liikehdintä kuitenkin levisi myös Algeriaan.
Demokratian ja muutoksen nimissä liittoutuneet oppositiopuolueet, ammattiyhdistysliike, ihmisoikeusjärjestöt ja nettiaktivistit järjestivät joka lauantai mielenosoituksia.
– Mielenosoittajat vaativat järjestelmän muuttamista, eivät vain presidentti Abdelaziz Bouteflikan eroa. Kansa tiesi, ettei johtajan ero riitä, koska koko systeemi on korruptoitunut, aktivisti Nadjet Rahmani kertoo.
Valtio lähetti 30 000 poliisia tukahduttamaan mielenosoituksia, ja pidätyksiä tehtiin laajasti.
Poliisiakin vahvemmin algerialaisten liikehdintää kahlitsevat kuitenkin muistot.
Kuskus-vallankumous
– Meillä oli vallankumouksemme jo 1988. Ruokapulan takia sitä kutsuttiin kuskus-vallankumoukseksi, mutta vaadimme myös sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja demokratiaa, terrorismin uhrien perheiden järjestöä johtava Cherifa Kheddar muistuttaa.
– Järjestäjinä oli ay- ja muita aktiiveja, jotka joutuivat kaikki vankilaan ja kidutettaviksi. Sen jälkeen islamistit valtasivat kadut, hän jatkaa.
Islamilainen pelastusrintama oli voittamassa Algerian vaalit 1992, kun armeija keskeytti prosessin. Operaatio sai islamistien valtaa pelkäävien kansalaispiirien tuen. Seurasi verenvuodatus, joka vaati 200 000 ihmishenkeä.
Tuhansittain ihmisiä katosi. Armeija ja varsinkin jyrkin islamistiliike GIA syyllistyivät joukkomurhiin ja muihin vakaviin ihmisoikeusrikoksiin.
Rauha saatiin vasta 2002, mutta yhteenottoja oli sen jälkeenkin. Presidentti Bouteflikan sovinto-ohjelma armahti sotarikolliset, ja verenvuodatukseen kyllästynyt kansa tyytyi siihen.
Jäytävät ristiriidat
Maton alle lakaistut ristiriidat maallistuneiden ja islamia kannattavien algerialaisten välillä kuitenkin kytevät edelleen. Yhteiskuntaa jäytävät myös korruptio, kehnot palkat ja asuinolot sekä työttömyys.
– Ihmiset muistavat yhä kauhulla 1990-lukua eivätkä lähde kaduille pelätessään väkivallan paluuta, yläasteen opettaja Karima Moali sanoo.
Algerian hallitus koettaa lievittää ongelmia öljytuloilla. Valtionyhtiöihin syntyneet uudet työpaikat ovat painaneet työttömyyden alle kymmeneen prosenttiin, vaikka nuorison osalta luku on yhä kaksinkertainen.
Toukokuun alun vaalien alla hallitus osoitti varoja julkiseen asuntorakentamiseen ja korotti valtion palkkoja.
– Tietenkään öljytuloja ei jaeta mielenosoittajien vaatimalla tavalla oikeudenmukaisesti. Kansallista varallisuutta käytetään nyt estämään tilanteen paheneminen, joka voisi sytyttää kapinan, ihmisoikeusaktivisti Djamal Hammune sanoo.
uutiskirje 
