Viime viikon maanantaina oli määrä aloittaa neuvottelut maailmanlaajuisen asekauppasopimuksen tekemiseksi. Neuvottelut alkoivat hitaasti, sillä Palestiinan vaatimus osallistuja-statuksen saamisesta ja joukko muita käytännöllisiä ja toimintaohjelmaan liittyviä vaatimuksia viivyttivät kokouksen käynnistymistä koko ensimmäisen viikon.
Palestiinan kysymykseen ei saatu pysyvää ratkaisua, mutta sopimuskeskusteluissa päästiin vihdoin hitaasti käyntiin, vastoin viivyttelystrategian valinneiden maiden toiveita.
Asekauppasopimuksen eteen on tehty työtä monin tavoin 90-luvulta lähtien. Nyt tavoitteena on saada aikaan maailmanlaajuinen, kattava ja sitova sopimus, jolla rajoitetaan aseiden liikkeitä maailmassa. Samalla tavalla nyt jo rajoitetaan jotakuinkin kaiken muun, kuten tekstiilien ja banaanien kauppaa.
Ensimmäinen viikko käytettiin enimmäkseen hidasteluun.
Valtiot ottivat alkuperäisen nobelistien aloitteen omakseen ja sen jälkeen on päästy neuvottelemaan, etsimään yhteisiä linjoja ja järjestämään valmistelevia kokouksia. On selvää, ettei yhteistä näkemystä ole, mutta se olisikin yllättävää maailmassa, jossa yksinkertaisemmatkin kysymykset herättävät ristiriitoja.
Poliittista tahtoa on eri puolilla maailmaa runsaasti, mutta toisaalta on paljon maita, joille minkäänlainen sopimus asekaupasta on vastenmielinen. Nämä maat eivät häpeä pyytää prosessia hidastavia kiukuttelupuheenvuoroja aina kun protokollasta puhutaan, tai silloinkin kun puhutaan aiheesta.
Kokous on kuitenkin vihdoin käynnissä. Ensimmäinen viikko käytettiin enimmäkseen hidasteluun, takahuoneneuvotteluihin ja ensimmäisiin korkean tason puheenvuoroihin, joita pitivät suurlähettiläät ja delegaatioiden johtajat aikataulujen venymisen takia lähtemään joutuneiden ministerien sijaan.
Tässä vaiheessa on päästy sopimukseen lähinnä siitä, miten työtä tehdään seuraavat kaksi viikkoa. Tarkoituksena on neuvotella sopimuksen kattavuudesta, kriteereistä, joiden mukaan aseita ei saa viedä, sopimuksen täytäntöönpanosta, tavoitteista ja muista sopimuksen sisältöön liittyvistä kysymyksistä.
Työtä tehdään ehdotettuja rinnakkaisten kokousten sijaan vain yhdessä salissa kerrallaan ja kaikki tapahtuu hitaasti. Tarve asekauppasopimukselle ei ole kadonnut viivyttelyssä mihinkään. Asekauppaa on voitava rajoittaa maailmanlaajuisesti, sitovasti ja mahdollisimman pian.
Kirjoittaja on rauhanjärjestö Sadankomitean pääsihteeri. Hän osallistuu 2.–27. heinäkuuta YK:n päämajassa New Yorkissa pidettäviin asekauppasopimusneuvotteluihin osana Suomen valtion delegaatiota.
uutiskirje 
