Henrique Capriles Radonski on mies, joka koettaa katkaista läntisen pallonpuoliskon suurimman vasemmistopuolueen pitkällisen voittokulun. Hän on Venezuelan MUD:n, Mesa de la Unidad Democrátican, presidenttiehdokas.
Caprilesin vaalivastustaja on syöpäsairaudesta (mahdollisesti) parantunut Venezuelan istuva presidentti Hugo Rafael Chávez. Partido Socialista Unido de Venezuela on Chávezin johtama puolue, joka ilman soraääniä valitsi ”El Comandante” Chávezin presidenttiehdokkaakseen uudelle kaudelle 2013–2019.
Vasta 39-vuotias Capriles on herättänyt suurta innostusta niin Chávezia jyrkästi vastustavan Venezuelan opposition piirissä kuin monissa länsimaailman toimituksissakin. Ensimmäistä kertaa Chávezin valtakaudella oppositio yhdistyi yhden ehdokkaan taakse.
Caprilesin suku on yksi Venezuelan rikkaimmista.
Historian nuorin kansanedustaja
Pääkirjoitussivuilla riemuittiin, että nuorella juristilla Caprilesilla ei ole yhteyksiä Chávezin kanssa aiemmin vallasta kamppailleisiin vanhoihin ja korruptiosta syytettyihin valtapuolueisiin (Acción Democrática ja COPEI).
Monissa kirjoituksissa katsottiin jälleen kerran Venezuelan väkivaltakierre ikään kuin Chávezin hallinnon syyksi, vaikka monet analyysit (esimerkiksi International Crisis Group) ovat osoittaneet, että väkivallan hurja kasvu oli alkanut jo vuosia ennen kuin Chávez nousi maan johtoon vuonna 1999.
Valmistuttuaan juristiksi Caracasin konservatiivisesta Universidad Católica Andrés Bello -yliopistosta (UCAB) Capriles aloitti varsinaisen poliittisen toimintansa presidentti Rafael Calderan sihteeristössä. Caldera edusti vallassa ollutta sosiaalikristillistä COPEI-puoluetta.
Caprilesin Armando-serkku oli jo tuolloin COPEI:n edustaja Venezuelan kongressissa. Vuoden 1998 alkupuolella Armando suunnitteli Henriqueta kongressiehdokkaaksi COPEI:n tukemana samaisen vuoden vaaleissa.
Hylkäsi uransa vauhdittajan
Vaaleissa Capriles tuli COPEI:n Maracaibossa hankkimilla äänillä valituksi kongressiin. Historialliseksi tapahtuman teki se, että 26-vuotias Capriles oli Venezuelan historian nuorin kongressiin äänestetty henkilö. Samoissa joulukuun 6. päivän vaaleissa Chávez valittiin presidentiksi.
Caprilesin voittokulku jatkui. Kun hän tammikuussa 1999 oli matkalla kongressin avajaisistuntoon, hän sai puhelun, jossa kysyttiin halukkuutta ryhtyä edustajainhuoneen puhemieheksi. Kyseessä oli silloin vielä voimassa olleen vuoden 1961 perustuslain mukaan tasavallan kolmanneksi korkein virka. Tämä nosti Caprilesin venezuelalaisen median valokeilaan.
Varsin pian tämän jälkeen Capriles katkaisi välinsä COPEI-puolueeseen. COPEI, kuten toinen vanha valtapuolue Acción Democratica, oli kokenut murskaavan haaksirikon joulukuun 1998 vaaleissa.
Republikaanien neuvottavana
Capriles ryhtyi etsimään tietä kohti Caracasissa sijaitsevan Barutan hallintoalueen pormestarin virkaa. Samanaikaisesti kansalaisjärjestönä aloittanut oikeustieteilijöiden perustama organisaatio Primero Justicia (Oikeus Ensin) alkoi muotoutua poliittiseksi puolueeksi.
Chavistit sanovat, että Capriles joukkoineen sai Primero Justicia -puolueen perustamiseen rahoitusta ja neuvontaa Yhdysvaltain republikaanista puoluetta lähellä olevista instituuteista, kuten National Endowment for Democracy (NED) ja International Republican Institute (IRI).
Nämä instituutit toivat Venezuelaan republikaanipuolueen asiantuntijoita auttamaan uuden puolueen poliittisen perustan sekä tiedotusstrategian suunnittelussa. Instituutit näkevät Caprilesin yhtenä oikeiston uusista johtajista, joilla on kapasiteettia valloittaa Venezuelassa tilaa Washingtonille ja Venezuelan vanhalle poliittiselle eliitille.
Takana rikas suku
Eräs merkittävä vaihe Caprilesin tiellä kohti presidenttiehdokkuutta oli 11.4. 2002 alkanut Venezuelan vallankaappaus, jossa maan oikeisto, talous- ja sotilaseliitti, yksityiset tv-asemat ja mitä ilmeisemmin CIA siirsivät presidentti Chávezin syrjään. Capriles on tallentunut valvontakameroihin joukossa, joka tunketui Kuuban lähetystöön.
Kun kaappaus oli kukistunut, Capriles pidätettiin ensin neljäksi kuukaudeksi. Hän sai myöhemmin monien vaiheiden jälkeen tuomion kansainvälisten lakien rikkomisesta.
Kaikki tämä osoittaa chavistien mukaan, että Capriles kuuluu Chávezin fanaattisimpiin vastustajiin ja sijoittuu poliittisesti äärioikealle.
Chavistit pitävät Caprilesia rikkaiden ehdokkaana. Hänen sukunsa on yksi Venezuelan rikkaimmista. Se omistaa Venezuelan vanhimmat, suuriksi kasvaneet elokuvateatterit, suuren määrän tiedotusvälineitä ja runsaasti elintarviketeollisuutta.
Aiheesta enemmän perjantaina 5.10. ilmestyneessä Viikkolehdessä.
uutiskirje 
