Miina Sillanpään Seura aloitti viime keväänä seminaarisarjan, joka tuo esille naiset arjen taitajina. Vuosi sitten käsiteltiin siivoustyötä ja siivoojia, tänä vuonna joukkoruokailua ja ravitsemistyöntekijöitä.
Molemmilla aloilla naiset tekevät vaativaa, mutta näkymätöntä työtä. Työ on heikosti arvostettua ja huonosti palkattua.
Aivan kuten siivouksen arvo huomataan vasta kun se jätetään tekemättä, joukkojen ruokkiminenkin huomataan silloin, kun jokin menee pieleen. Kumiperunoista valittavat koululaiset saavat palstatilaa ja raasteen aiheuttama ruokamyrkytys vanhainkodissa nostetaan lööppiin.
Ruokamyrkytyksen kaltainen tilanne osoittaa, kuinka tärkeässä asemassa ammattitaitoiset ravitsemustyöntekijät ovat. Mikään ei saa mennä pieleen, kun ruokittavana ovat tuhannet suut.
Miina Sillanpää -seminaarin otsikkona oli ironisesti Viisi leipää ja kaksi kalaa. Ja ihmeitä keittiöissä totisesti tarvitaan ja tehdään, kun muutamalla kymmenellä sentillä on täytettävä sekä laatuvaatimukset, ravitsemussuositukset että vatsat.
Naisen taitoa loihtia ateria lähes tyhjästä ja yhä pienemmällä rahalla pidetään itsestäänselvyytenä, totesi eräs seminaarivieras. Se ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, vaan kovan koulutuksen ja kokemuksen tulos.
Koulussa piti aikoinaan lausua kuorossa: Kiitos keittäjille! Nyt sen voisivat lausua päättäjät, ei vain sanoin, vaan myös teoin.
Jokapäiväisiä keittiöihmeitä tekevät ansaitsisivat optioita, bonuksia ja tulospalkkiota. Ja niitä odotellessa, edes kunnon palkan.
uutiskirje 
