RAY:n toimitusjohtaja Sinikka Mönkäre:
Raha-automaattiyhdistyksen toimitusjohtaja Sinikka Mönkäre toivoo, ettei kuntia velvoitettaisi kilpailuttamaan kaikkia erityisryhmien tarvitsemia palveluita. Samalla näille palveluille pystyttäisiin antamaan RAY:n tukea, minkä suomalainen tulkinta
EU:n kilpailulainsäädännöstä nykyään estää.
RAY:n avustustoiminta on viime aikoina noussut puheenaiheeksi, kun erilaiset järjestöt ovat joutuneet karsimaan toimintaansa avustushanojen sulkeuduttua.
Ehkäpä näkyvimmin esillä on ollut Mannerheimin Lastensuojeluliiton tilapäisen lastenhoitoavun lopettamisuhka. Toinen näkyvä lakkauttaminen koskee Suomen Mielenterveysseuran liikkuvaa kriisipalvelua SOS-autoa.
Nämä kaksi palvelua eivät kuitenkaan parhaita esimerkkejä sellaisesta toiminnasta, joiden kohdalla Mönkäre harkitsisi lain löysäämistä.
Lastenhoitoapu ei Mönkäreen mielestä ole niin merkittävä palvelu, että sitä tarvitsisi rajata hankintalain ulkopuolelle.
SOS-autoa taas ei voida tukea siksi, että lain mukaan RAY ei voi pysyvästi rahoittaa toimintaa, joka julkisen sektorin kuuluu järjestää. Tukea voidaan antaa sellaisille palveluille, joita kunnat järjestävät ulkoistetusti.
Vähäistä haittaa
kilpailulle
RAY:n toimintaa ohjaava laki kieltää yhdistystä aiheuttamasta ”muita kuin vähäisiä kilpailua vääristäviä vaikutuksia”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että järjestöt joutuvat mukaan kilpailutukseen pystymättä tarjoamaan palveluitaan yhtä halvalla kuin tuettuina. Niinpä asiakkaiden palveluista maksamat hinnat nousevat.
Näin on esimerkiksi MLL:n lastenhoitoavun kohdalla, kun lastenhoito siirtyy järjestöltä yksityisten yritysten toteutettavaksi.
Joillakin erityisaloilla markkinat taas ovat niin pienet, etteivät yritykset tahdo tarttua toimintaan.
Pitääkö kaikki
kilpailuttaa?
– Onko kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten tarvitsema apu sellaista, että se pitää kilpailuttaa? Sinikka Mönkäre kysyy.
Hänen mielestään on syytä selvittää, voisiko valtiovalta katsoa joidenkin palveluiden olevan sellaisia, että järjestöt voisivat tuottaa ne ilman kilpailutusta ja saada toimintaansa julkista tukea esimerkiksi RAY:ltä.
Nämä palvelut olisivat sellaisia, jotka vaativat erityisosaamista, joihin kunnilla itsellään ei ole resursseja ja joita kaupalliset yritykset eivät tarjoa.
Tällaisista palveluista Mönkäre mainitsee esimerkiksi moniongelmaisten perheiden auttamiseksi tehdyn työn ja jotkin kehitysvammaisten palvelut. Nykyisellään RAY saa rahoittaa kehitysvammaisten tuettua asumista, mutta ei voi rakentaa heille palvelutaloja.
Myös vanhusten palvelutalojen rakentaminen on Mönkäreen mukaan samasta syystä halvaantunut.
– Raha-automaattiyhdistyksen tuella pystytään usein kehittämään uusia apumuotoja. Yritystoiminnassa taas pitää heti olla kilpailukykyinen, Mönkäre vertaa.
Avustussumma
pienenee
RAY:n avustuksiin käyttämä summa on laskemassa. Vuonna 2008 avustuksiin käytettiin 312 miljoonaa euroa ja tänä vuonna noin kymmenen miljoonaa vähemmän.
Ensi vuonna summa laskee tämänhetkisen arvion mukaan 295 miljoonaan.
Osastopäällikkö Mika Pyykön mukaan tukisumman pienenemisessä ei kuitenkaan ole kyse siitä, että avustuksia jaettaisiin kilpailulainsäädännön vuoksi vähemmän.
Syitä pienenemiselle ovat Pyykön mukaan RAY:n kasvutavoitteiden maltillisuus, verkkopelaamisen kehittämiskustannukset ja varautuminen arpajaislain muutokseen, jossa rahapelien ikärajaksi mahdollisesti asetetaan 18 vuotta.
uutiskirje 
