Viime vuoden syyskuussa nykyinen elinkeinoministeri Olli Rehn oli EU-parlamentin jäsen. Tuossa roolissa hän vastusti tulisesti Fennovoiman Pyhäjoen ydinvoimalahanketta.
Nyt ministerinä Rehn antoi hankkeelle jatkoaikaa, vaikka riittävää kotimaista omistusta ei määräaikaan kesäkuun loppuun mennessä löytynyt. Viime hetkillä Fennovoiman pelastajaksi löytyi valtionyhtiö Fortum.
Europarlamentaarikkona yleensä tasainen ja väritön Rehn haukkui Fennovoiman blogissaan 28.9.2014. KU julkaisee tekstin dokumenttina sellaisenaan.
Kohti uutta teollisuuspolitiikan pohjakosketusta?
Euroopan parlamentti kehottaa päätöslauselmassaan jäsenvaltioita peruuttamaan Venäjän kanssa suunnitellut energia-alan sopimukset. Sen mukaisesti ei luonnollisesti tulisi käynnistää myöskään uusia ydinvoimahankkeita Venäjän kanssa niin kauan kuin maa jatkaa voimapolitiikkaansa Ukrainassa.
Fennovoiman ydinvoimalahanketta on nyt katsottava ennen muuta Rosatomin valossa. Yhtiö on tiukasti Venäjän johdon poliittisessa ohjauksessa oleva taloudellinen toimija. Parlamentti ei pakotteista päätä, mutta sen kanta kertoo kyllä laajasti Euroopassa vallitsevasta kansalaismielipiteestä, joka ei hyväksy yhtenäisen linjan murentamista.
Helsingin Sanomien toimittajat Olli Pohjanpalo ja Petri Sajari ovat tehneet kovan luokan tutkivaa journalismia kertomalla Suomen valtion ja venäläisen Rosatom-yhtiön välisestä erityissopimuksesta. Useat suomalaiset oikeusoppineet ovat kritisoineet sopimuksen aiheuttamaa riippuvuussuhdetta ydinvoiman toimittajan valinnassa. Ministeri Vapaavuorelta on syytä saada perusteellinen selvitys asiasta. Kyse on koko hallituksen teollisuuspolitiikan linjasta, josta pääministeri Stubb tietysti viime kädessä vastaa.
Suomella on oma historiansa suuria teollisuuspoliittisia virheitä, jotka ovat käyneet poliittisesti ja taloudellisesti kalliiksi. Valco on tähänastinen pohjanoteeraus, ja Olkiluoto 3 on valitettavasti samalla tiellä. Merkit viittaavat nyt siihen, että tästä Rosatom-sopasta on kehkeytymässä uusi ja vakava energia- ja teollisuuspoliittinen pohjakosketus. Uuteen venäläiseen ydinvoimaan tehtävä, taloudellisesti epävarma ja poliittisesti rujo investointi tulee myös syrjäyttämään vuosikausiksi tarpeelliset investoinnit uusiutuvaan, vihreään energiaan. Tätä menoa Suomesta uhkaa tulla epäonnistuneiden ydinvoimahankkeiden ulkomuseo, joka samalla putoaa kelkasta vihreän talouden kehittämisen saralla.
Vastaväitteenä esitetään, että vielä pitkään aikaan suomalainen raskas teollisuus ei pärjää ilman edullista perusenergiaa. Totta, mutta sen tuottamiseksi ei silti pitäisi tai edes tarvitsisi lähteä niin epävarmalle tielle kuin mitä Rosatom-hanke merkitsee.
On vaikea käsittää, miksi alun perin ei tehty päätöstä Fortumin Loviisan voimaloiden uudistamisesta. Se olisi voinut olla kustannustehokkain ja myös luotettavin tapa huolehtia ydinenergian saatavuudesta käynnissä olevalla pitkällä siirtymäkaudella, kun etenemme hiilen ja öljyn polttoon perustuvasta yhteiskunnasta uusiutuviin energialähteisiin nojaavaan energiatalouteen. Samalla tämä olisi jättänyt tilaa investoida mittavasti uusiutuvaan, vihreään energiaan, joka on tulevaisuuden musiikkia.
Ehkä tämä ei olisi vieläkään liian myöhäistä, jos järki nyt voittaisi.
lehti 