Kosovossa pidetään ennenaikaiset parlamenttivaalit 8. kesäkuuta. Niiden voittajaksi ennustetaan ”sotakoalitioksi” kutsuttua kolmen puolueen vaaliliittoa, jossa jokaisen puolueen johtaja on lakkautetun Kosovon vapautusarmeijan entinen komentaja.
Koalitio on nimennyt pääministeriehdokkaakseen Kosovon tulevaisuuden liiton AKK:n johtajan Ramush Haradinajn. Tämä olisi Serbialle pahin ajateltavissa oleva vaihtoehto, sillä Haradinaj on Serbiassa etsintäkuulutettu sotarikoksista. Häntä syytetään murhista, raiskauksista ja elinkaupasta.
Haradinaj on uhkaillut Serbiaa maan albaaniosan liittämisellä Kosovoon, ellei Serbia poista perustuslaistaan mainintoja Kosovosta. Ramushin veli, kansanedustaja Daut Haradinaj puolestaan uhkasi serbiväestön etnisellä puhdistamisella Kosovon pohjoisosasta, kun Ramush oli Ranskassa pidätettynä Serbian etsintäkuulutuksen vuoksi.
Länsi-Balkanin maat haluavat EU:n jäseniksi.
Röyhkeäksi ja äkkipikaiseksi luonnehditulla Ramush Haradinajlla on löysä yhteys myös Suomeen, sillä hänen ensimmäinen vaimonsa oli suomalainen Joanna C. Tästä liitosta heillä on yhteinen poika. Suhde päättyi 2000-luvun alkuvuosina.
Serbian pääministeri ja maan tulevaksi presidentiksi valittu Aleksandar Vucic totesi vastikään, että Serbialle olisi nöyryyttävää joutua Haradinajn kanssa saman pöydän ääreen. Maat käyvät neuvotteluja Brysselissä, mutta puhevälit ovat olleet poikki viimeiset neljä kuukautta. Neuvotteluissa ei ole aiemminkaan päästy pieniä yksityiskohtia pidemmälle.
Vastavoimana Kosovon tulevissa vaaleissa on ”rauhankoalitio”, jossa ovat mukana vuonna 2008 itsenäiseksi julistautuneen Kosovon ensimmäisen presidentin Ibrahim Rugovan (1944–2006) rauhantahtoista politiikkaa myötäilevät puolueet. Niiden muodostama hallitus kaatui keväällä, kun oppositio arvosteli rankasti Montenegron kanssa tehtyä rajasopimusta.
Opposition mukaan hallitus oli valmis lahjoittamaan 8 000 hehtaaria Kosovon maaperää naapurivaltiolle.
Kolmas merkittävä poliittinen taho on niin sanottu serbien lista eli Kosovon pohjoisosissa asuvien serbien edustajat, jotka eivät emämaansa tavoin tunnusta Kosovon itsenäisyyttä ja boikotoivat tuon tuosta Kosovon parlamentin työskentelyä. He pystyvät kansainvälisen yhteisön alun perin laatiman perustuslain nojalla estämään monia Kosovon albaanienemmistön haluamia muutoksia.
Kosovo haluaa armeijan
Viimeisin esimerkki tästä saatiin, kun Kosovon presidentti, entinen vapaustaistelija Hashim Thaçi vaati Kosovon kevyesti aseistettujen turvallisuusjoukkojen statuksen muuttamista Kosovon armeijaksi.
Turvallisuusjoukkojen vahvuus on tällä hetkellä 2 500 värvättyä siviiliä. Kosovon albaanien tavoite on luoda maahan 5 000 sotilaan armeija ja 3 000 sotilaan reservi. Armeijan ensibudjetiksi on arvioitu 65 miljoonaa euroa.
Armeijan perustaminen pikaisesti olisi vaatinut perustuslain muutoksen. Jo ennakkoon oli selvä, ettei maan serbivähemmistö siihen suostu. Myös Nato, Yhdysvallat ja Euroopan unioni sanoivat selvästi, etteivät hyväksy armeijan perustamista. Serbia puolestaan uhkasi lähettää joukkojaan Kosovon pohjoisosaan, jos armeijahanke toteutetaan.
Thaçi ilmoitti hoitavansa homman kiireellisesti kiertoteitse ilman, että perustuslakiin tarvitsee koskea. Hän jopa ilmoitti eroavansa presidentin virasta, ellei saa tahtoaan läpi. Kansainvälisen painostuksen alla hän kuitenkin antoi kuin huomaamatta periksi, eikä jättänyt eroanomustaan.
Nyt pääministeriksi pyrkivä Ramush Haradinaj on antanut vaalilupauksen, että armeija perustetaan 90 päivän sisällä, jos hän pääsee vannomaan pääministerin valan.
Serbia toistaa lähes päivittäin, ettei se tule koskaan hyväksymään Kosovon itsenäisyyttä.
Serbia pitää Kosovoa kansallisen kulttuurinsa kehtona ja kutsuu sitä Kosovo-Metohijan maakunnaksi.
Tätä korostaakseen Serbia järjesti tammikuussa provokatiivisen junaseikkailun Belgradista kohti Kosovska Mitrovicaa, joka on serbien asuma-alueen keskuspaikka Kosovon pohjoisosassa. Tarkoitus oli juhlistaa uutta junayhteyttä Serbian värein maalatulla junalla, jonka vaunujen sisäosia koristivat serbien historiasta Kosovossa kertovat suuret teokset.
Kosovon ja Serbian välit ovat taas kireät.
Kosovon turvallisuusjoukot olivat junaa vastassa Serbian rajalla ja uhkasivat avata tulen, mikäli juna ylittää rajan. Kosovon viranomaiset väittivät, että Serbian tarkoitus oli tuoda pohjoiseen ”vihreitä miehiä” ja kaapata siellä valta. Kiivaiden kahdenvälisten keskustelujen ja kansainvälisten puhelinneuvottelujen tuloksena juna lopulta kääntyi takaisin Belgradiin.
Tilanteessa oltiin hyvin lähellä uuden aseellisen konfliktin alkua. Serbian pääministeri Aleksandar Vucic keräsi kotikentältä pisteet itselleen ja profiloitui rauhan ja vakauden takaajaksi alueella. Tälle imagolleen hän on hakenut nyt ahkerasti tukea niin Yhdysvalloista, Venäjältä, Kiinasta kuin Euroopan unionistakin.
Suur-Albania pelkona
Euroopan unionin laajentumisprosessissa Länsi-Balkan on agendalla seuraavana. Unionin ulkoasiain komissaari Federica Mogherini kävi vastikään Balkanin kierroksella ja rohkaisi alueen maita sanomalla, että Britannian eron jälkeen katseet kohdistuvat luonnollisesti Balkanille.
Mogherini lounasti vielä sen jälkeen maiden johtajien kanssa Brysselissä, jossa kaikki vakuuttivat rauhantahtoaan. Monet tarkkailijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että EU:lla ei ole todellista vaikutusvaltaa alueen maihin ja että ne kuuntelevat enemmän Yhdysvaltoja kuin Euroopan unionia.
Serbia käy etujoukossa omia liittymisneuvottelujaan, mutta unioniin ovat hakeutumassa myös Kosovo, Makedonia, Albania, tänä keväänä Natoon liittynyt Montenegro ja lopulta Bosnia-Hertsegovinakin. Serbian on toivottu pehmentävän Kosovo-kantaansa EU-jäsenyyden edessä, mutta ainakaan toistaiseksi se ei ole perääntynyt piiruakaan.
EU-neuvottelujen ohessa Serbia on pitänyt yllä hyvin läheisiä suhteita Venäjään, josta se on saanut muun muassa sotakalustoa. Kiinasta taas on virrannut maahan investointeja.
Kosovo, Albania ja Makedonia odottavat malttamattomina jäsenyysneuvottelujen vauhdittumista, vaikka muun muassa Makedonian nimestäkään ei ole päästy unionissa yksimielisyyteen. Kansainvälisissä virallisissa yhteyksissä valtio on edelleen lyhenteellä FYROM (Former Yugoslavia Republic of Macedonia).
Myös Bosnian tilanne on sekava. Maa on jaettu kolmeen eri ”tasavaltaan” bosniakkien, kroaattien ja serbien kesken. Erityisesti serbitasavalta (Republika Srpska) on viime aikoina aiheuttanut jatkuvia selkkauksia kansallismielisillä tempauksillaan. Emämaa Serbia on vahvasti sen tukena, ja Serbian pian virasta väistyvä presidentti Tomislav Nikolic totesi vasta viikko sitten, että Serbia ja Bosnian serbitasavalta ovat jonain päivänä samojen rajojen sisällä.
Albanian pääministeri Edi Rama on väläyttänyt Albanian ja Kosovon valtioliittoa, ellei EU-prosessi pääse kunnolla vauhtiin. Kosovon presidentti Hashim Thaçi on on mennyt pidemmälle ja todennut, että siinä tapauksessa kaikkien alueen albaanien on syytä liittoutua.
Raman ja Thaçin puheet on Serbiassa, Makedoniassa ja myös Montenegrossa tulkittu uhkailuksi Suur-Albanian synnyttämisestä. Siihen voitaisiin yrittää liittää albaanialueita näistä kolmesta maasta.
Serbia on kevään aikana pitänyt sotaharjoituksia ja esitellyt aseitaan etelärajansa tuntumassa. Se alkaa kutsua kaikki alle 65-vuotiaat reserviläiset viiden vuoden välein kertausharjoituksiin.
Makedonia ilman hallitusta
Makedonia oli ilman hallitusta yli puoli vuotta, koska maan presidentti Gjorge Ivanov ei suostunut antamaan hallituksen muodostamista vaalit joulukuussa 2016 voittaneen sosiaalidemokraattisen puolueen johtajalle.
Syy oli selvä. Vaalit voittanut Zoran Zaevin johtama puolue halusi hallitukseen myös maan suurimpien albaanipuolueiden edustajat. Nämä puolestaan ajavat albanian kielen ja albaaniväestön aseman parantamista sekä albaanien kansallisten symbolien hyväksymistä virallisissa yhteyksissä.
Makedonian hieman yli kahdesta miljoonasta asukkaasta lähes kolmannes on albaaneja. Tilanne on tulenarka, sillä slaaviväestön kansallismieliset ryhmät ovat masinoineet suuria mielenosoituksia pääkaupungin Skopjen kaduille vastustamaan albaanien vaatimuksia.
Torstaina Makedonian parlamentti viimein hyväksyi Zaevin hallituksen äänin 62–44.
uutiskirje 
