Liberiassa vaatimattomissa oloissa kasvanut, Harvardissa koulutuksen saanut Ellen Johnson Sirleaf valittiin presidentiksi vuonna 2005. Hänen valintansa herätti uuden toivon maassa.
Sirleaf oli ja on edelleen Afrikan ensimmäinen vaaleilla valittu naispresidentti. Hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2011 ponnisteluista rauhan, koulutuksen ja terveydenhoidon hyväksi.
Viime vuonna paljastui, että Sirleaf on suosinut sukulaisiaan ja rahaa on kadonnut. Korkean profiilin naispresidentin paljastuminen korruptoituneeksi on ollut kova isku, ja siitä on pyritty vaikenemaan, YK:ta myöten.
Julkinen terveydenhoito yksityistettiin amerikkalaisfirmalle.
Terveydenhuolto ei ole runsaan neljän miljoonan asukkaan Liberiassa lainkaan kohentunut. Ebola-viruksen aikana maassa oli vain puolisensataa lääkäriä. Tänä vuonna on raportoitu uuden tuntemattoman sairauden uhreista. Malaria ja lavantauti ovat yhtä tavallisia kuin flunssa meillä.
Lukutaidottomuus on yleistä.
– Opetusministeri on ulkoistanut julkisen peruskoulutuksen yksityiselle amerikkalaiselle, voittoa tavoittelevalle yritykselle. Opettajille on tarkoitus jakaa tablettitietokoneita, jotka toimivat opetuksen perustana. Monella tasolla ongelmallinen kokeilu alkoi viime syksynä, kertoo Leena Vastapuu.
Liberia on jokien halkomaa alavaa tropiikkia. Luonnonvaroja on runsaasti: rautaa, timantteja – ”veritimantteja” – öljyä, puuta. Ulkomaiset yhtiöt omistavat laajoja kumipuu- ja palmuöljyplantaaseja. Liberiassa on eniten maailmassa ulkomaisia sijoituksia. Köyhän valtion mukavuuslipun alla seilaa toiseksi eniten laivoja maailmassa.
Vaikka sisällissodan päättymisestä on jo 14 vuotta, sotasyyllisyysoikeudenkäynti ex-presidentti Charles Tayloria vastaan ei ole päässyt edes alkamaan, sillä se vaikuttaisi Sirleafin asemaan, koska tämä alun perin tuki Tayloria
– Liberialaiseen kulttuuriin kuuluu, että mennyt on mennyttä eikä menneistä asioista, kuten sodasta, juuri puhuta. Se on vaarallista, Vastapuu sanoo.
uutiskirje 
