Kuolleisuuden nousu ja elinajanodotteen lasku Venäjällä 1990-luvun alussa olivat ihmiskunnan historian suurimmat sota- ja katastrofialueiden ulkopuolella.
Vuonna 1991 huipentunut Neuvostoliiton romahtaminen ja sitä seuranneet rajut talousuudistukset olivat taustalla väestökadossa, joka niitti erityisesti keski-ikäisiä miehiä. Kuolleisuuden mittarina käytetään menehtyneiden määrää 100 000:ta henkeä kohti.
Vuosina 1987–1994 kuolleisuus kohosi Venäjällä 1,0 prosentista 1,6 prosenttiin ja elinajanodote romahti 70:stä 64 vuoteen. Kaudella 1989–1998 taloudellinen tuotanto lähes puolittui mutta tulo- ja omaisuuserot, rikollisuus, murhat ja itsemurhat lisääntyivät räjähdysmäisesti.
Kuolleisuuden nousu Venäjällä 1990-luvun alussa oli ihmiskunnan historian suurinta sota- ja katastrofialueiden ulkopuolella.
Keski-ikäisten miesten rajusti kasvanutta sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta on selitetty monilla tekijöillä. Niihin kuuluvat reaalitulojen lasku, ravitsemuksen heikkeneminen, epäterveellinen ympäristö, neuvostoajan terveydenhuollon romahdus sekä alkoholismin ja tupakoinnin nopea lisääntyminen.
Pätemättömiä selityksiä
Ruokavalion muutokset – vähemmän lihaa ja maitotuotteita, enemmän leipää ja perunaa – eivät voineet aiheuttaa sydäntautien äkillistä yleistymistä.
Terveyspalvelujen heikkeneminen ja tupakointi olisivat tarvinneet paljon enemmän aikaa nostaakseen kuolleisuutta niin paljon. Saasteetkaan eivät lisääntyneet, koska teollisuustuotanto romahti.
Mainitut tekijät samoin kuin onnettomuudet, murhat ja itsemurhat epäilemättä kiihdyttivät kuolleisuutta Venäjällä, mutta ne eivät riitä selittämään sen rajua nousua. Jäljelle jää kaksi selitysmallia: kasvanut alkoholinkulutus tai lisääntynyt stressi.
Neuvostoliiton viimeisen presidentin Mihail Gorbatšovin yrityksiä hillitä alkoholinkulutusta seurasi juomisen yltyminen. Alkoholimyrkytyksestä johtuvia kuolemia tilastoitiin kaudella 1990–1991 kymmenen 100 000:ta asukasta kohti, mutta vuonna 1994 luku oli lähes 40.
Halvat hinnat yllyttivät osaltaan juomista 1990-luvun alussa. Henkeä kohti laskettu alkoholinkulutus oli kuitenkin 1990-luvulla pienempää tai samaa luokkaa kuin 1980-luvun alussa.
Samaan aikaan kuolleisuus kasvoi yli puolella ja muut kuin sairaudesta johtuvat kuolemat – menehtyminen onnettomuuden, murhan, itsemurhan tai myrkytyksen seurauksena – tuplaantuivat.
Vuosina 2002–2009 alkoholinkulutus pysyi vakaana, mutta ulkoisista syistä johtuvat kuolemat vähenivät.
Stressaavia muutoksia
Alkoholinkulutuksen kasvulla on vahva yhteys kuolleisuuteen, mutta juomista kiihdyttivät samat stressitekijät, jotka lisäsivät myös kuolleisuutta.
Samanaikainen kuolleisuuden yleinen nousu, ulkoisten syiden aiheuttamien kuolemien lisääntyminen ja alkoholinkulutuksen kasvu voidaan kaikki selittää stressillä.
Neuvostoliiton romahdettua stressiä aiheuttivat työttömyyden nousu, työvoiman lisääntynyt liikkuvuus, siirtolaisuus, avioerot sekä kasvava taloudellinen eriarvoisuus.
Näistä muuttujista koottu stressi-indeksi on osoittautunut hämmästyttävän hyväksi elinajanodotteen muutosten ennustajaksi kommunismin jälkeisissä talouksissa ja eritoten Venäjällä.
Tilastot kertovat, että ennenaikainen kuolema uhkasi 1990-luvun Venäjällä erityisesti keski-ikäisiä miehiä, jotka olivat menettäneet työnsä, joutuneet vaihtamaan työpaikkaa tai paikkakuntaa, kohdanneet kasvavaa eriarvoistumista ja eronneet vaimostaan.
uutiskirje 
