Muusikko, säveltäjä, sanoittaja, laulaja, rumpali, kirjailija, tuottaja, radiotoimittaja, tv-kolumnisti, Åbo Akademin kunniatohtori – ja jänis.
Tuolla litanialla ohjelman Itse asiassa kuultuna (2014) haastattelija Juho-Pekka Rantala esittelee vieraansa Mauri Antero Nummisen (s. 1940). Kaikki tiivistetään lopulta yhteen sanaan: taiteilija.
Armoitetun monitaiturin erityistuntomerkki on alusta lähtien ollut persoonallinen lauluilmaisu. 1960- ja 1970-lukujen avantgarde- ja underground tekivät miehen tunnetuksi kulttuuriradikaalina, ja laajempi suosio avautui Kissa vieköön -levytyksellä (1970). 1980- ja 1990-lukujen taitteen lapsisukupolvi sai Nummisen ja Pedro Hietasen muodostamasta Gommi ja Pommi -duosta kestosuosikit.
Numminen maalaa hyvät raamit yleisvasemmistolaisuudelleen ja muotoilee tiivistyksen kehityksestä tähän päivään.
Musiikin alueelta ohjelmassa puhutaan Nummisen Schubert-innostuksesta, samoin suosiosta Saksassa ja Ruotsissa. Moni jakanee Rantalan näkemyksen, että jo M. A. Nummisen näkemisestä tulee hyvälle tuulelle ja että hänen esityksensä huokuvat positiivista energiaa. On sanottu, että Numminen edustaa nerokasta klovneriaa: koskaan ei voi olla varma, onko hän tosissaan vai ei.
Musiikin ja kielen ohella käsitellään yhteiskunnallisia asioita, onhan filosofian ja lingvistiikan lisäksi Nummisen harrastuspiirin kolmas pilari sosiologia. Hän maalaa hyvät raamit yleisvasemmistolaisuudelleen ja muotoilee erinomaisen tiivistyksen siitä kehityksestä, joka 1980-luvulta on johtanut tähän päivään.
Viihdyttävän ja antoisan juttutuokion päälle nähdään Claes Olssonin ohjaama musiikkivideo M. A. Numminen Meets Schubert (1997). Siinä Nummisen taide on ulkoistettu tarpeettoman prameaksi.
Itse asiassa kuultuna: M.A. Numminen. TV1 sunnuntaina 29.7. klo 10.00, maanantaina 30.7. klo 11.05. Areena 30 pv.
[digilehti pvm=20180727 sivu=28]
uutiskirje 
