Brittiläissyntyinen suomalaisen politiikan tutkija David Arter kuvaa maanantaina julkistetussa kirjassaan suomalaista politiikkaa kiehtovaksi, mutta sen tutkimusta puisevaksi.
– Tutkimus on niin puisevaa, että sitä lukiessa helposti nukahtaa.
Brittiläissyntyinen suomalaisen politiikan tutkija David Arter haastaa hallitsevan tavan puhua politiikasta,
Arter kuvaa kirjassaan Terve-Suomesta moi-Suomeen suomalaisen politiikan psyyken kehitystä 1960-luvulta nykypäivään.
– Olen omistautunut Suomen politiikan tutkimukselle yli puoli vuosisataa, Arter toteaa.
Hänen tuore kirjansa käsittelee muun muassa kahta jytkyä (1970 ja 2011), kahta juhannuspommia (1979 ja 2003),ja Julma-Juhaa (Väätäinen).
Kirjallaan Arter haastaa hallitsevan tavan puhua politiikasta, jossa ei nähdä metsää puilta, eikä kokonaisuutta voi kuvata ilman numeroita.
Tällä hetkellä David Arter opettaa ja tutkii politiikkaa johtamiskorkeakoulussa Tampereen yliopistossa.
Pieni ja karu teki vaikutuksen
Kun Arter laskeutui Seutulaan ensimmäisen kerran ukkosmyrskyssä heinäkuussa 1965, pääkaupungin lentokenttä oli pelkkä puumökki. Helsingin keskusta vaikutti tulitikkurasian kokoiselta hänen opiskelukaupunkiinsa Manchesteriin verrattuna.
– Minulla oli menossa ”´”pieni on kaunista” -kausi ja kaikki tämä pienuus ja karuus teki minuun vaikutuksen, Arter muistelee kirjassaan.
Sittemmin hän palasi Skotlantiin opiskelemaan, mutta vannoi palaavansa Suomeen valmistumisensa jälkeen.
– Palattuani kahdeksan vuotta sitten vuonna 2010 olin ”melkein suomalainen”, kuten kansanedustajan varajäseneksi noussut Merja Vanhanen sanoi olevansa ”melkein kansanedustaja”.
– Olen haastatellut lukemattomia suomalaisia poliitikkoja, mukaan lukien seitsemää pääministeriä ja yhtä melkein pääministeriä eli Paavo Väyrystä, Arter toteaa kirjassaan.
Suomessa tutkijaa ottaa päähän kolme asiaa.
– Suurien vaalikeskustelujen aikaan jopa Yleisradiossa televisioruudun alareunassa pyörivät somekommentit, kuten suomen kielen kauhein sana moi ja vuoden 1987 kassakaappisopimus, joka ei johtanut mihinkään.
Saunasta suoraan avantoon
Viime jouluna Arter juhli 50-vuotista suhdettaan Suomeen. Pitkää suhdetta päätettiin tietysti juhlia saunassa, johon kirjailija oli tutustunut ensimmäisen kerran ystävänsä Markun luona Kustavissa.
– Minua lievästi sanoen jännitti. Sauna osoittautui niin kuumaksi, että emme pystyneet istumaan lauteille. Sitten jouduimme valehtelemaan isäntäväelle, että olimme saaneet erinomaiset löylyt.
Erityisen hyvin Arter muistaa sen saunakerran Imatrankoskella tammikuussa 1967, kun kukaan ei ollut muistanut kertoa hänelle, että avantoon mennään vain olkapäitä myöten.
– Kun nousin ylös, hiukseni alkoivat jäätyä eri suuntiin.
Töölön uimahallin saunassa hän oppi kuuntelemaan päivän politiikan juorut.
– Nämä olivat minun saunahuippukokouksiani. Olen kuin koira, joka merkitsee reviirinsä: käyn aina saunassa ja uimassa, missä tahansa olenkin, yhtä lailla Seinäjoella kuin Sodankylässäkin.
uutiskirje 
