Nimestään huolimatta dokumenttifilmi Wheels of Freedom (2018) on supisuomalaista tuotantoa. Aleksi Purasen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa dokkarissa palaset loksahtavat mukavasti kohdalleen. Kokonaisuus on sympaattinen ja linjakas.
Liikkeelle lähdetään Oulusta, määränpää häämöttää Lissabonissa. Erikoiseksi projektin tekee se, että päähenkilö taivaltaa sähköpyörätuolissa istuen. Idean isän Ville Jaarannon mukaan tärkeintä hänen matkassaan voi nähdä omin silmin, miten vammaisia kohdellaan eri maissa. Yksin ei Ville luonnollisestikaan jo etukäteen ajatellen vaativaan reissuun lähde.
Oulun kaupunki myöntää projektiin kolme avustajaa. Heistä näkyvin hahmo on Risu, muut kaksi ovat Touko ja Maiju. Touko ajaa Villen mukana polkupyörällä, nuoret naiset taittavat taivalta asuntovaunussa.
Alusta pitäen mukana menossa on unelmien ja arkisten realiteettien jännite.
Projekti on äärimmäisen haastava monestakin syystä. Katsojalle avautuu näkökulma tapahtumiin, joista hahmottuu pikkuhiljaa ainutlaatuinen tapaus ainakin road movie -genren puitteissa. Seksikkäille rokkirytmeille ei ole musaraidalla sijaa, kun Oulun ”easy rider” avustajineen lähtee tien päälle räntäsateessa.
Villen unelmilla on siivet, vaikka tiukasti maan kamaralla mennäänkin. Alusta pitäen mukana menossa on unelmien ja arkisten realiteettien jännite.
Matkan eteneminen, mukaan ilmestyvät vaikeudet, skismat ja erilaiset hupituokiot ovat tallentuneet kuviin luontevasti. Purasen ohjaus antaa tasapuolisesti tilaa myös avustajille, ja tässä suhteessa dokumenttiin muotoutuu koskettaviakin piirteitä saava ihmissuhdekuvio.
Tältä pohjalta parasta nähdään lopputapahtumissa ja sen päälle vielä epilogissa. Tallinna-osuus selvittää monta asiaa ja pistää Villen ja kumppaneiden reissun selkeimmin realiteettien raameihin.
Dokumenttiprojekti: Wheels of Freedom. TV1 maanantaina 8.10. klo 21.30, sunnuntaina 14.10. klo 13.10. Areena.
uutiskirje 
