SAK kertoi aamulla kymmenen keinoa, jotka sen mielestä voidaan saada liikkeelle nopealla aikataululla työllisyyden parantamiseksi. Keinovalikoimaan sisältyvät muun muassa työttömien palvelujen tehostaminen ja työikäisten osaamisen parantaminen eli ne ovat niin sanottuja pehmeitä keinoja siinä missä EK esitti maanantaina kovia.
Hallitus järjestää illalla seminaarin, joka aloittaa kolmikantaisen valmistelun uusien työpaikkojen lisäämiseksi. Hallitusohjelmassa tavoitteeksi on asetettu 75 prosentin työllisyysaste.
SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta pitää laadukkaisiin työvoimapalveluihin laitettuja rahoja tuottavana investointina, varsinkin kun ne suunnataan erityisesti alkuvaiheen palveluihin.
– Työttömien tukeminen ja palvelujen tarjoaminen heti työttömyyden alussa ehkäisee parhaiten työttömyysjakson pitkittymistä. Jokainen työtön olisi tavattava ensimmäisten työttömyyspäivien aikana ja hänelle olisi nimettävä henkilökohtainen omavalmentaja, Eloranta esittää.
SAK myös ottaisi kunnat vahvemmin mukaan työttömien palvelujen järjestämiseen.
– Mallia voitaisiin ottaa edellisen hallituskauden alueellisista työllisyyskokeiluista, joissa osa työttömistä sai kunnallisen toimipisteen kautta erilaiset tarvitsemansa työllisyyspalvelut.
Yli puolelta miljoonalta puuttuu osaamista
Keskeinen työllistymistä rajoittava tekijä on SAK:n mukaan työnhakijan riittämätön osaaminen. Suomessa on noin 600 000 aikuista, joilla on puutteita perustaidoissa, kuten lukemisessa ja kirjoittamisessa.
– Opiskelun ja oman osaamisen päivittämisen työn ohessa tai työttömänä pitäisi olla helppoa ja sujuvaa. SAK esittää aikuiskoulutustuen uudistamista työn ja opiskelun yhteensovittamista tukevaksi, työikäisille suunnattuja lyhyitä opiskelukokonaisuuksia avoin ammattiopisto -mallin kautta, osaamiskartoitusten ja uraohjauksen laajentamista sekä rekrytointikoulutuksen kehittämistä, Eloranta listaa.
SAK:n koko aineisto työllisyyden parantamiseksi löytyy täältä.
EK leikkaisi 400 miljoonaa
Elinkeinoelämän keskusliitto esitti maanantaina muun muassa työttömyysturvan porrastamisesta työttömyyden keston mukaan. Alussa se olisi nykyistä korkeampi. Kolmen ja kuuden kuulauden jälkeen tulisi 10 prosentin alenema. Lisäksi enimmäiskestoa lyhennettäisiin 50 päivällä, alkuomavastuu palautettaisiin 7 päivään sekä työssäolo- ja paluuehto 12 kuukauteen.
SAK:n Eloranta tyrmäsi esityksen aamulla Ylen Ykkösaamussa. Hän kutsui EK:n mallia erittäin rajuksi. Kyseessä olisi noin 400 miljoonan euron eli 20 prosentin leikkaus työttömyysturvaan. Työllisyysvaikutukseksi arvioidaan 10 000.
– Aika kovilla inhimillisillä kustannuksilla saadaan nämä työpaikat aikaiseksi, jos kaiken kaikkiaan saadaan, Eloranta sanoi.
Hän muistutti viime hallituskauden leikkauksista työttömyysturvaan. Sitä lyhennettiin sadalla päivällä ja päälle tuli aktiivimalli.
”Ei hinnalla millä hyvänsä”
SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta taustoittaa keskusjärjestön työllisyysesitystä sen blogissa.
Kaukoranta kommentoi, että jos työnteon kannustimia lisättäisiin sosiaaliturvaa leikkaamalla, miljoonan euron leikkaus lisäisi työllisyyttä laskennallisesti noin 50 henkilötyövuodella.
”Näin laskien tavoite 60 000 uudesta työllisestä täyttyisi tekemällä reilun miljardin euron edestä sosiaaliturvan leikkauksia. Mittaluokka on absurdi: se vastaisi työttömyysturvamenojen puolittamista. On ilmeistä, että tällaisiin leikkauksiin ei ole halua Suomessa juuri kenelläkään – ei ainakaan SAK:lla.”
Kaukorannan mukaan taloudellisten kannustimien parantaminen ei onneksi ole ainoa toimiva keino vahvistaa työllisyyttä. Työnteon kannustimilla on vaikutusta työllisyyteen, mutta ne eivät ole ainoa tai tärkein asia työllisyyden kannalta.
”Jos työnteon kannustimet olisivat tärkein työllisyyttä määrittävä tekijä, korkeimmat työllisyysasteet olisivat maissa, joissa kannustimet ovat parhaat. Näin ei kuitenkaan ole. Päinvastoin, usein työllisyys on korkein maissa, joissa työnteon kannustimet ovat huonot. Vaikka kannustimilla on merkitystä, on selvästi muilla asioilla vielä enemmän merkitystä”, hän toteaa.
SAK:n nyt esittämistä keinoista Kaukoranta toteaa, että niiden työllisyysvaikutusten kvantifioiminen on hankalaa ja epävarmaa.
”Vaikutuslaskelmien puute ei kuitenkaan ole sama asia kuin vaikutusten puute.”
uutiskirje 
