Vasemmistoliitto, minne menet?
Sarjassa pohditaan vasemmiston ongelmia ja tulevaisuutta.
Suomalaisen laitavasemmiston suhdetta talouteen ja talouspolitiikkaan on määrittänyt kriittinen suhtautuminen kapitalismiin ja markkinatalouteen. Sosiaalidemokraattien vasemmalle puolelle asemoituvat liikkeet ja puolueet ovat kautta historiansa analysoineet kapitalismia ja kritisoineet sitä, mutta mitä vasemmisto esittää vaihtoehdoksi?
Vasemmistoliiton edeltäjät SKDL ja alkuperäinen SKP ajoivat kapitalistisen talousjärjestelmän kumoamista ja siirtymistä sosialistiseen yhteiskuntaan, mutta vuonna 1990 perustetussa vasemmistoliitossa ei enää löydy sosialismiin siirtymistä ohjelmatasolta eikä poliitikkojen puheista.
Nykyvasemmistossa sosialismia ei nähdä jonain muuttumattomana tai peruuttamattomana tilana, johon yhteiskunnan olisi siirryttävä tai johon siirtyminen ratkaisisi yhteiskunnallisia ongelmia.
Sosialismia vai sosialistista
ajattelua?
– Minusta ei ole kauhean järkevää puhua sosialismista jonain lopullisena tavoitetilana, sanoo vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Jussi Saramo.
– Mielestäni politiikassa on muutenkin järkevämpää keskustella sisällöistä kuin ismeistä, Saramo toteaa.
Saramo muistuttaa, että jopa itse sana ”sosialismi” tarkoittaa eri asioita eri ihmisille, joten sen käyttäminen politiikassa on usein epäkäytännöllistä.
Esimerkiksi Yhdysvaltojen politiikan äärimmäisen vasenta laitaa edustava senaattori Bernie Sanders on puhunut sosialismista ja tarkoittanut sillä pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Samalla esimerkiksi Pohjois-Korean tai Venezuelan kaltaiset diktatuurit mainostavat itseään sosialistisiksi valtioiksi. Suomessa sosialismi-sanaa taas käyttää eniten oikeisto, ja se käyttää termiä puhuessaan asioista, joita se vastustaa.
Vasemmistoliitto kannattaa kyllä laajaa julkista sektoria, jossa hyvinvointipalveluita tuotetaan ja tuetaan verovaroin, mutta sana ”sosialismi” esiintyy puolueen ohjelmissa vain ohimennen. Lisäksi vasemmistoliitto sanoo irtisanoutuvansa sosialismiin liitetystä totalitarismista. Sen sijaan ohjelmassa puhutaan kyllä sosialistisesta ajattelusta.
”Aatteellisesti Vasemmistoliiton ohjelma samastuu sosialistiseen ajatussuuntaan”, puolueen periaateohjelmassa lukee. Ohjelmassa selitetään, että ”sosialistisessa ajatteluperinteessä otetaan huomioon ihmisten todellisen vapauden ja demokraattisten vaikutusmahdollisuuksien yhteys varallisuuden ja tulojen jakautumiseen.”
Periaateohjelman kirjauksessa sanotaan, että sosialistinen ajattelu edistää sellaista yhteiskuntaa, jossa talouden toimintaa, pääomaliikkeitä ja sijoitustoimintaa, ihmisten asemaa tuotannossa ja erityisesti tulojen ja varallisuuden jakoa säännellään ihmisten tasa-arvotavoitteen toteuttamiseksi käytännössä. Talous ei saa hallita yhteiskuntaa, vaan talouden on palveltava hyvän elämän rakentamista kestävällä tavalla, ohjelmassa vaaditaan.
Millaista talouspolitiikkaa vasemmisto siis käytännössä kannattaa? Kysytään asiantuntijalta.
Talous demokratian
piiriin
Poliittisen talouden tutkijan, valtiotieteiden tohtori Lauri Holapan mielestä tärkein radikaalivasemmistolaista talouspolitiikkaa määrittelevä tekijä on vaatimus talouden demokratisoinnista. Holappa työskentelee tällä hetkellä vasemmistoliiton ministeriryhmän talouspoliittisena erityisavustajana.
– Se, että demokratiaa laajennetaan koskettamaan myös talouden kenttää, on mitä vasemmistolaisin ajatus, Holappa sanoo.
Holapan mukaan talouden demokratisoinnilla tarkoitetaan sitä, että markkinat valjastetaan palvelemaan kansantaloutta, eikä markkinavoimia päästetä hallitsemaan yhteiskuntaa.
Jussi Saramo on samoilla linjoilla. Hän sanoo, että yhteiskunnassa on isoja ongelmia, joita markkinavoimat eivät voi ratkaista.
– Vasemmistolainen talouspolitiikka ei lähde siitä ajatuksesta, että markkinat hoitaa.
– Talouspolitiikassa vasemmisto kannattaa ennen kaikkea sitä, että taloudessa, niin kuin yhteiskunnassa yleisesti, päätösvalta pidetään demokraattisessa kontrollissa, Saramo kertoo.
Käytännössä talouden demokratisointi tarkoittaa sitä, että taloutta ja markkinoita ajatellaan välineinä, joiden tehtävä on palvella ihmisten hyvinvointia.
Millainen on siis vasemmiston visio valtiontaloudesta?
– Vasemmisto kannattaa rajattua ja säädeltyä markkinataloutta, Jussi Saramo kertoo.
– Rajatulla markkinataloudella tarkoitan sitä, että me vasemmistoliitossa haluamme rajata tietyt yhteiskunnan toiminnot markkinoiden ulkopuolelle.
Näillä toiminnoilla Saramo tarkoittaa esimerkiksi perusopetusta ja varhaiskasvatusta, mutta myös luonnollisia monopoleja, kuten rautateitä ja sähkön kantaverkkoa.
– Kuitenkin siellä, missä markkinoita on, siellä pitää olla myös sääntelyä, Saramo lisää.
Hänen mukaansa verotuksella ja lainsäädännöllä estetään varallisuuden kasautuminen harvojen käsiin ja pidetään markkinatalous hallinnassa.
Irtiotto
uusliberalismista
Valtioiden talouspolitiikkaa on määritellyt 1970-luvun lopusta asti uusliberalismina tunnettu oppi. Yksinkertaistettuna uusliberalismin periaatteiden mukaan valtioiden ja sitä kautta talouspolitiikan roolin kansantaloudessa tulisi olla mahdollisimman pieni. Valtion roolin sijaan uusliberalismissa kannatetaan markkinasääntelyn purkamista.
Varsinkin talouskriiseissä uusliberalistinen talouspolitiikka on ilmennyt julkisten menojen leikkaamisena ja verojen alentamisena talouden uudelleen käynnistämiseksi. Uusliberalistiselle talouspolitiikalle leimallista on ollut myös julkisen talouden tasapainon pitäminen itseisarvona ja valtion velanoton välttäminen.
Lauri Holapan mukaan vasemmistolainen talouspolitiikka voidaan nähdä irtiottona tästä uusliberalistisesta ajattelusta.
– Uusliberalismissa kannatetaan äärimmäisen kireää talouspolitiikkaa ja verojen alentamista suhdannevaihtelusta riippumatta, kun taas vasemmistossa talouskuripolitiikkaa on kritisoitu aina. Holappa lisää, että vasemmistoa ei ylipäänsä luonnehdi julkisen velan pelko kuten oikeistoa.
1990-luvulla monet sosiaalidemokraatit, kuten Tony Blair Isossa-Britanniassa ja Gerhard Schröder Saksassa omaksuivat uusliberalistisen talouspolitiikan. Sen sijaan radikaalivasemmistossa ei koskaan hylätty sitä ajattelua, että valtiolla on oltava suurempi rooli kansantaloudessa.
Sekä Holappa että Jussi Saramo kuitenkin sanovat, ettei nykyään kannata hakea eroja vasemmistolaisen ja sosiaalidemokraattisen talouspolitiikan väliltä.
– Sosiaalidemokraatit ovat onneksi Suomessakin luopuneet ainakin toistaiseksi uusliberalismista, Jussi Saramo kommentoi.
– En lähtisi etsimällä etsimään SDP:n ja vasemmistoliiton eroja talouslinjoissa. SDP on ollut meille hyvä hallituskumppani, ja eroavaisuudet löytyvät meillä nykyään muista asioista kuin talouspolitiikasta.
Ilmastotoimia
julkisin varoin
Eräs tärkeä vasemmiston talouspolitiikkaa määrittävä tekijä on usko valtion talouspolitiikan ja julkisten varojen käyttöön ilmastonmuutoksen vastaisissa toimissa.
– Valtiontalous on viritettävä torjumaan ilmastokatastrofia ja mahdollistamaan siirtymä fossiilittomaan energiaan, sanoo Lauri Holappa.
– Ilmastonmuutos ja ekologinen siirtymä ovat vasemmistolle paitsi ympäristökysymyksiä myös talouspoliittisia kysymyksiä. Kun valtio saa tällä hetkellä lainaa nollakorolla, on järkevää ottaa velkaa ja investoida se talouden ekologiseen siirtymään.
Valtiontalous on viritettävä torjumaan ilmastokatastrofia.
Vasemmistolaisessa ajattelussa ymmärretään, että varallisuuden kasautuminen harvemmille tarkoittaa myös vallan keskittymistä. Kun markkinavoimia ei päästetä valloilleen eikä varallisuuden holtitonta kasautumista tapahdu, ei myöskään yhteiskunnallinen valta pääse keskittymään epätasaisesti.
Lauri Holappa sanoo myös, että radikaalivasemmisto on sananmukaisesti radikaali liike, joka kannattaa perustavanlaatuisia muutoksia yhteiskunnan rakenteisiin ja esittää siirtymistä toisenlaiseen yhteiskuntajärjestykseen. Hän sanoo, että demokratian laajentaminen talouden kentälle lisää myös kansalaisten vapautta ja vaikutusmahdollisuuksia omiin asioihinsa.
–Kun talouden rakenteet ja prosessit ovat demokratian ulottumattomissa, tavalliset ihmiset eivät pääse vaikuttamaan sellaisiin valtasuhteisiin, jotka kuitenkin vaikuttavat heihin.
Tässä mielessä nykyvasemmistolainen talousajattelu ei ole niinkään kaukana itsensä Karl Marxin analyysistä.
–Jos ajatellaan yhteiskuntaa laajemmassa kontekstissa, niin pyrkimys taloudellisten prosessien demokratisointiin on aivan käypä tapa tulkita ja toteuttaa Marxin oppeja, Lauri Holappa toteaa.
Juttua varten on haastateltu myös vasemmistoliiton puoluesihteeri Mikko Koikkalaista.
Sarjan aiemmat osat:
Vasemmistoliitto, minne menet?
Sarjassa pohditaan vasemmiston ongelmia ja tulevaisuutta.
uutiskirje 
