Kajanojan tilinpäätös Helsingin sosiaalilautakunnan puolivuotiskaudesta
Kokoomus–vihreät-akseli Helsingin uudessa sosiaalilautakunnassa on osoittautunut kaupungin ylimmän virkamiesjohdon kuuliaiseksi noudattajaksi. Sen alttius noudattaa ylipormestari Jussi Pajusen vaatimaa ja sosiaaliviraston johdon siunaamaa kurilinjaa tuli viimeksi esille lautakunnan käsitellessä toimialansa talousarvioehdotusta ensi vuodelle ja valtuustokauden loppuun ulottuvaa taloussuunnitelmaa.
– Jouduimme äänestämään hyvin keskeisistä kysymyksistä, pahoittelee Vasemmistoliittoa sosiaalilautakunnassa edustava Jouko Kajanoja.
Kajanoja istuu ensimmäistä kertaa sosiaalilautakunnassa, mutta on noussut sosiaalialan asiantuntijaksi muun muassa Kelan yhteiskuntatutkimuksen päällikkönä työskennellessään.
Kaupungin johdon ajamaa talouden kurilinjaa Kajanoja luonnehtii linjaksi, joka lisää turvattomuutta ja ajaa sellaista markkinamenoa, jossa tärkein arvo on kovuus.
Vihreät tiukasti
porvaririntamassa
Lista asioista, joista sosiaalilautakunnassa päätettäessä Vasemmistoliitto jäi sosialidemokraattien kanssa vähemmistöön on paljon puhuva.
Päivähoidon mitoitus, vanhusten laitospaikkojen vähentämisen vauhti, huostaanotettujen lasten sijoituspaikkojen karsiminen, toimeentulotukeen varattujen määrärahojen jatkuva alimitoitus.
Näistä asioista viraston säästösyillä perustelemat leikkausesitykset tulivat kokoomuksen ja vihreiden johdolla hyväksytyksi. Vähemmistöön jäivät Vasemmistoliitto ja Sdp, seuranaan joissain kysymyksissä myös perustuslaillisten edustaja.
Yhdessä asiassa lautakunta muutti yksimielisesti viraston esitystä.
Se ei lähtenyt vähentämään ruotsinkielisten päiväkotien ja ostopalvelujen määrää viraston kaavailujen mukaan.
Vihreiden tiukan liittoutumisen porvaririntamaan Kajanoja koki yllätykseksi. Lautakunnassa johtaa puhetta vihreiden Sirkku Ingervo.
Sietämätön
ristiriita
Kajanoja kuvaa laman synnyttämien säästöesitysten ja palvelujen tarpeen ristiriitaa sosiaalitoimessa sietämättömäksi.
– Niin monessa säästötoimenpiteiden kohteeksi nyt joutuvassa asiassa tarve edellyttäisi aivan päinvastaisia toimia kuin mihin ollaan päätymässä. Resurssien vähentämisen sijaan niitä tarvittaisiin välttämättä lisää esimerkiksi vanhustenhuollossa, päihdeongelmaisten hoidossa ja lastensuojelussa.
Viime kokouksessaan sosiaalilautakunta päätti äänestyksen jälkeen vähentää huostaanottolasten laitospaikoista koituvia menoja vähentämällä niiden määrää sadalla. Päätöksen toteutuminen tarkoittaa näiden paikkojen määrän pienentämistä 1 000:sta 900:aan.
Vasemmistoliitossa pidetään oikeana pyrkimystä laitospaikkojen vähentämiseen ja painopisteen suuntaamista avohuollon resurssien kasvattamiseen. Näin on niin lastensuojelussa kuin vanhustenhuollossakin. Terveyslautakunnassa samaa ideologiaa ollaan noudattamassa ajamalla entistä useampia vanhuksia sairaaloista kotihoitoon. Julkilausuttu tavoite on vähentää pitkäaikaisia sairaalapaikkoja tänä ja ensi vuonna 200:lla.
Palveluista
leikkaaminen ei käy
Ongelma vaan tuntuu Kajanojan mukaan olevan siinä, että keinot pyrkimyksen ensimmäisestä osasta selviytymiseen kyllä osataan, mutta avohuollon resursseissa vastaamisen kanssa kompastellaan kohtalokkain seurauksin.
– Iso juttu on henkilökunnan määrä. Se on rankasti alimitoitettu ja näyttää siltä, että nykymenolla tilanne vain kärjistyy koko ajan.
Kajanoja pitää oikeana Vasemmistoliiton valtuustoryhmän näkemystä sosiaali- ja terveysmenojen alimitoituksen vahingollisuudesta.
Hän ja ryhmä ovat samoilla linjoilla myös vastustaessaan ehdottomasti palvelujen leikkaamista ratkaisuna kaupungin talousongelmiin.
– Valtiolta ei ole odotettavissa apua, joten näen, että Helsingin on edessä olevista kipukohdista selviytyäkseen nostettava veröäyriään. Ilman sitä se ei talousahdingostaan tule nousemaan.
Usko omaan
työhön palautunut
Jouko Kajanoja kertoo, että Helsingin sosiaaliviraston henkilökunnan eettisesti korkea taso kuuluu ensimmäisen puolivuotiskauden myönteisiin yllätyksiin.
– Viraston väki pyrkii hoitamaan työnsä hyvin.
Yllätyksiin Kajanoja lukee myös vastustuksen, jota tilaaja–tuottaja-malli näyttää sosiaalivirastossa saavan kohtaansa.
Voimakas vastustus johtuu hänen tulkintansa mukaan siitä, että virkakunta on huomannut, että työt eivät pysy kasassa ja hallittavissa, kun käytetään tilaaja–tuottaja-mallia tai kun palveluja ulkoistetaan.
– Ovat huomanneet, ettei odotettua laadullista kehitystä tapahdukaan, ja että mallin toteuttaminen käykin kalliiksi ja on hankalaa.
Kajanojaa ilahduttaa suuntautuminen, johon hän on viraston sen johtoa myöten pyrkivän. Huonoksi koetusta mallista halutaan eroon.
On tajuttu, että jos työt halutaan hoitaa hyvin, on paras tehdä ne omin voimin. Usko omaan työhön on palautunut sille kuuluvaan arvoonsa.
Helsinkiä, ei varsinkaan sosiaalitointa, ei Kajanojan mielestä voi syyttää mistään edelläkävijän roolista palvelujen ulkoistamisessa.
Poikkeuksen muodostaa päivähoito, jossa kokoomusjohto kaiketi poliittisen painostuksen johdosta ajaa yksityistämistä voimakkaasti.
lehti 