Jari Myllykosken mukaan ulkoistaminen alentaa palkkoja
Vaikka miehellä ei ole ikää paljon, hän on ehtinyt olla kohtuullisen kokoisen metallialan työpaikan pääluottamusmiehenä kymmenen vuotta ja suunnilleen saman ajan nahkatehtaan ja metalliyrityksen työmiehenä. Viime vuosina kokemusta on kertynyt ammattiliiton koulutus- ja työehtosopimustehtävissä.
Mies on Jari Myllykoski, joka laajalti tunnetaan nakkilalaisena – myös kunnan luottamustehtävistä – ja ylipäätään kaikki tehtävänsä tunnollisesti hoitavana työväenliikkeen kannattajana. Mies on myös Vasemmistoliiton puoluehallituksen jäsen.
Syntymäpäivähaastatteluun Myllykoski tulee etuajassa ja muutoinkin täsmällisen oloisena. Vaikka muun muassa työelämässä tapahtuneet riepotukset ovat näyttäneet, että ei tämä maailma ihan linnunmaidosta elä, Jari Myllykoskella on luottamusta yhteisen toiminnan merkitykseen. Työväenliikkeellä on tehtävää, jos vain porukalla siihen tartutaan.
Jari Myllykoski syntyi pian 50 vuotta sitten eli 27. kesäkuuta vuonna 1959 Tampereella. Hänen äitinsä oli Vaasassa kirjoilla, mutta asui Kankaanpäässä. Lapsuutensa Myllykoski asui Sydän-Hämeessä Luopioisissa, ammattikoulua hän kävi Valkeakoskella. Myöhemmin tie vei Satakuntaan.
– Hämeessä synnyin ja Hämeessä asuin, mutta enemmän kai olisi saanut tulla luonteeseen hämäläistä hitautta. Ihan en voi nimittäin sanoa, että kaikkia päiviä en vaihtaisi pois, Jari Myllykoski sanoo.
Metallimieheksi
mutkan kautta
Ammattikoulussa Jari Myllykoski huomasi, että metallityö ei ollut ihan hänen alaansa. Jos hitsauksen oppiminen olisi jatkunut, siinä olisi palanut puikko poikineen ja opettajan hermot.
Mutta metallialalle mies kuitenkin lopulta päätyi. Kun seitsemän vuoden työrupeama Kiukaisissa Satanahan tehtaalla näytti ulkomaanviennin supistumisen vuoksi päätyvän umpikujaan, Jari Myllykoski otti ja lähti Harjavaltaan Outokummun jalometallien esikäsittelylaitokselle.
– No, se on yksi laitos jota ei enää ole olemassa, ja koko Harjavallan metallituotanto on kokenut muitakin suuria muutoksia, mies kertoo.
Tuohon aikaan jalometallipitoisista rikasteista erotettiin arsenikkia. Sitä käytettiin ainakin lahonsuojana ja puuvillaviljelmillä torjunta-aineena.
– Siitä työstä siirryin Outokummun sulattoon vuonna 1992, seuraavana vuonna minut valittiin osaston luottamusmieheksi ja pari vuotta myöhemmin koko työmaan pääluottamusmieheksi.
Syytä on tuota aikaa muistaakin. Silloin Harjavallan Outokummulla oli noin tuhat työntekijää. Kun Jari Myllykoski lähti työpaikalta vuonna 2005 Metalliliiton palvelukseen, Outokummun palveluksessa oli sillä tontilla noin 30 henkeä.
Muutokset ovat tapahtuneet niin yrityskauppojen kuin monien työtehtävien ulkoistamisen kautta.
Moni työ muuttui
”palvelutehtäväksi”
Aikaisemmin suurella metallialan työpaikalla kaikki työntekijät olivat metallityöläisiä. – ja perinteen mukaan kuuluivat Metalliliittoon ja heidän työehtonsa ja palkkansa määräytyivät alan työehtosopimusten mukaan. Mutta jo Jari Myllykosken pääluottamusmiesaikana alkoi tapahtua suuri muutos: toimintoja alettiin ulkoistaa, ja niin duunarityö väännettiin palvelutyöksi:
– Tämä on koskenut esimerkiksi puhtaanapitoa, huoltoa ja vartiointia. Itse metallialan sopimuskenttä on alan työpaikoilla kaventunut. Vaikka muutosvaiheessa ei kenenkään palkkaa pudotettukaan, pitkässä juoksussa on kuitenkin kyse tästä. Työnantajat eli yritykset pyrkivät kustannusten minimointiin.
Tässä muutoksessa on osansa myös vuokratyön lisääntymisellä. Nykyisessä vaiheessa, kun tapahtuu ilmeisen suunniteltuja irtisanomisia, kyse on myös tulevaan valmistautumisesta.
– Kun nousukausi alkaa, pelkään että vuokratyö sen kun lisääntyy. Luottamusmiesten ja liiton merkitys toisaalta korostuu, kun on vahdittava kaikkien etua. Siinä tilanteessa järjestäytymisenkin rooli korostuu. Villin kassan jäsenet ovat eri asemassa, se tulisi tajuta.
Vuokratyöntekijöiden asemaan on jo saatu jonkinlaista kohennusta, mutta enemmän sitä tarvitaan. Metalliliiton merkitys edunvalvojana korostuu myös tällä puolella.
Vaalitappio
kirveltää
Puoluehallituksen jäsen Jari Myllykoski sanoo suoraan ja kakistelematta mielipiteensä EU-vaalien johdosta syntyneestä tilanteesta. Hän on, reippaudestaan huolimatta, selvästikin yhtä kirveltynein mielin kuin kuka tahansa Vasemmistoliiton aktiivi.
– Sisäinen riitely on ollut meillä ”leipälaji”. Mutta pitää muistaa, että Suvi-Anne Siimes lähti, koska puolue ei toiminut niin kuin hän halusi. Martti Korhonen lähti, koska jotkut puolueessa halusivat hänen lähtevän. Tässä on selvä ero, Myllykoski sanoo.
EU-vaalien tappion yhtenä syynä hän pitää näkyvien vasemmistoliittolaisten sivussa oloa. Korhosen, Arhinmäen, Tennilän ja mahdollisesti myös Jaakko Laakson olisi pitänyt olla mukana.
– Mutta on tässä ristiriitaa. Vasemmistolainen politiikka ei saisi perustua vain kasvoihin, henkilöihin. Pitää olla poliittista sisältöä siinä, mitä tehdään. Mutta nyt kyllä valitettavasti politiikka on nyt julkisuudessa juuri naamoja, ei siitä taida mihinkään päästä.
Jari Myllykosken mielestä myös se, mitä sanotaan, pitää muotoilla niin sanotusti kansan kielelle. Viimeistään nyt nimittäin hyytyi sekin hymy, että naurettiin kokoomuslaisten ”työväenhenkisyydelle”.
– Jos joku keksii julkisuudessa toimivaa ”kivaa uutta meininkiä”, ei se ole naurun asia. Se on haaste, ja siihen on tartuttava koko puoluekoneistomme leveydeltä, Jari Myllykoski muistuttaa.
Siihen haasteeseen myös syntymäpäiväsankari aikoo itse tarttua.
uutiskirje 