Suomalaiset arvostavat käsityötä ja sen taitajia. Puuseppä Päivi Salenius on tähän tyytyväinen, mutta hän muistuttaa, että arvostus jää usein vain ajatuksen tasolle.
– Käsityöläisten ammattiosaamista pidetään kyllä hienona ja kannatettavana asiana, mutta kun tehdään päätöksiä kodin kalustehankinnoista, päädytäänkin ostamaan massatuotteita.
Ajatusten ja tekojen ristiriita tässä saa selityksensä rahasta. Puusepän käsin tekemä tuote ei pärjää hinnassa massatuotteelle. Salenius selittää miksi.
– Asetelma on yksinkertaistaen sellainen, että jos lähden tekemään asiakkaalle esimerkiksi ruokapöytää, pelkästään sen materiaalikustannukset ovat yhtä suuret kuin valmiin massatuotteen hinta kaupassa.
Puusepän on materiaalien lisäksi saatava katetuksi mm. toimitilan ja koneiden kustannukset unohtamatta sitä, että työstä pitäisi saada myös palkkaa.
– Ruokapöytää vertailukohteena käyttäen voi sanoa, että puusepällä teetettynä se maksaa noin kymmenkertaisesti massatuotteeseen verrattuna.
– Mutta eivätpä sitten jalat heilu eivätkä reunalistat repsota. Pöytä kestää ja vahingoilta säästyessään siitä on iloa monelle sukupolvelle.
Puuseppä on tarkka raaka-aineistaan. Salenius sanoo, että hän on saanut lähisahoilta melko vaivattomasti laadukasta materiaalia. Se on työn onnistumisen keskeisiä edellytyksiä.
– Puun pitää olla kuivaa, kosteusprosentti ei saa ylittää kahdeksaa.
Kosteus voi tuottaa ikäviä yllätyksiä. Jos työstettävä puu on ollut liian kosteaa, voi käydä, että viittä vaille valmiin pöydän pintalevy paukahtaa verstaalla vielä kuivuessaan halki. Silloin ei tekijää naurata.
Mieluummin isoa
kuin pientä
Salenius sanoo tehneensä puuseppänä töitä lasinalusista portaisiin. Vaikka hän ei mitään erityistä suosikkia tai inhokkia halua nimetäkään, niin mieluummin Salenius tekee isoja kuin pieniä töitä.
Suosikkipuulajia hänellä ei ole. Valinta riippuu siitä, miten puulaji väriltään, työstettävyydeltään ja muilta ominaisuuksiltaan sopii haluttuun tarkoitukseen.
– Tammi on ollut suosikkilaji sisustuksessa. Puuna se on kova ja kestävä, mutta ei suinkaan helpoin työstettävä.
Salenius on pannut merkille, että suomalaisten sisustusmaussa on tapahtunut siirtymää massiivisesta kevyempään suuntaan. Hän osallistuu mielellään asiakkaan kanssa tuotteen suunnitteluun tai tekee suunnitelman aivan itse. Toisessa ääripäässä ovat valmiista piirustuksista tehtävät työt.
– Puusepältä saa yksilölliset ja laadukkaat tuotteet. Asiakkaan toiveet on helppo toteuttaa, jos hän ymmärtää, mitä mistäkin puulajista voidaan tehdä ja miten. Yhdessä edeten päästään molempia tyydyttävään lopputulokseen.
Verkosto
auttaa
Lahdessa, Vesijärven rannalla toimii Pro Puu -yhdistys, jonka verstaassa Salenius työskentelee yrittäjänä. Samoissa tiloissa toimii kaksi muutakin puuseppää, mutta ”kilpailu heidän kanssaan sujuu hyvässä hengessä”.
Yhdistyksen tiloissa toimii lisäksi myymälä, joka käy kauppaa erilaisilla puutuotteilla. Myytävänä on Saleniuksenkin puutöitä.
– Mahdollisuus työskennellä näissä tiloissa on minulle etu. Paitsi että olen saanut töitäni myytäväksi, olen osa yhdistyksen luomaa verkostoa, josta löytyy tarvittaessa apua erilaisiin pulmiin.
Sen kautta on myös syntynyt sisustussuunnittelijoihin ja arkkitehteihin yhteyksiä, jotka ovat puusepälle tärkeitä.
Taantuma ei ole ainakaan toistaiseksi vaikuttanut Saleniuksen työhön. Takana on vilkkaampi parin kuukauden jakso kuin koskaan aikaisemmin.
Päivi Salenius on suorittanut puualan artesaanin tutkinnon Halikon käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa vuonna 2006. Luokan oppilaista noin puolet oli naisia, mutta yrittäjiksi heistä ei Saleniuksen lisäksi monikaan ole lähtenyt. Kollegoita löytyy lähinnä Fiskarista ja Kemiöstä.
Kampaajan ja urheiluhierojan ammatin jälkeen nykyinen työ tarjoaa Saleniuksen mukaan sopivassa suhteessa asiakaskontakteja ja yksin työskentelyä.
Mutta miksi puusepäksi?
– Kankaat tuntuivat vähän liian pehmeiltä ja metallit taas liian kovilta. Puu oli siinä välissä sopiva, sanoo Salenius, sukunsa ensimmäinen puuseppä.
uutiskirje 
