Vasemmistoliiton puheenjohtajuuden jättänyt Martti Korhonen antaa palaa:
Rauhallisena miehenä tunnettu Martti Korhonen antoi palaa jättäessään Vasemmistoliiton puheenjohtajan paikan. Hän arvosteli nimeltä Esko Seppästä siitä, ettei puolueella ole tähänkään asti ollut europarlamentaarikkoa ja irvaili Paavo Arhinmäellekin, että aikaa antaa näyttöjä on ollut.
Nimeä mainitsematta hän moitti raukkamaisiksi kansanedustajia, jotka eivät pane itseään peliin, mutta ovat ajamassa puoluejohtoon kuuluvia henkilöitä ulos paikoiltaan.
Eduskunnan kesäloman kynnyksellä Martti Korhonen ei ole tippaakaan lauhtunut. Hän puhuu väärään maaliin pelaavista vekkuleista, hyödyllisistä idiooteista ja itseään vastaan suunnatusta kampanjasta, joka alkoi jo viime vuoden puolella.
Aiemmin Korhoselta ei ole näin kovia sanoja kuultu. Hän sanoo syyksi, että pitää itseään rakentajana, ei repijänä. Nyt hän sanoo suoraan, että kaikki Vasemmistoliitossa eivät ole sitoutuneet joukkuepeliin ja osa jopa pelaa väärään maaliin.
– Aina ei jaksa katsella, että kentän laidalta huudellaan viisauksia ja osin ei tulla edes sinne laidalle, Korhonen selittää turhautumistaan puolueen johtamiseen.
Tähtirooleja
ei aina tarjolla
Voitko sanoa suoraan, ketä ja mitä tarkoitat näillä kentän laidalla olevilla vekkuleilla?
– Jos puhutaan EU-vaaleista, niin osa kansanedustajista tiesi täsmälleen ruutupaperivihkolla näytettynä, mitä tässä tapahtuu, jos vaaleihin ei sitouduta. Ei se ole kovin monimutkaista katsoa, miten vaaleissa menestytään, jos ei ole riittävän tunnettuja ehdokkaita, Martti Korhonen vastaa.
Hän korostaa, että puolueella oli hyvät ehdokkaat, mutta hyväkään työ ei riitä lyhyellä kampanja-ajalla, jos perustunnettuus ei ole kunnossa.
Kansanedustajilta hän vaatii itsensä peliin laittamista joukkueen puolesta, vaikka tähtiroolia ei olisikaan tarjolla.
Martti Korhonen kysyy myös, miten muulla tavalla osa joukkueesta pani itseään peliin vaalityössä, kun ehdokkuus ei käynyt.
– Eivät he ainakaan kentällä olleet, vaan katsoivat kentän laidalta, että miten tässä käy. Minusta se ei ole ammattipoliitikon rooli näissä hommissa.
Korhonen ei halua sanoa, keitä ”he” ovat.
Mitä vastauksia heiltä saatiin?
– Erilaisia vastauksia. Ketä ei kiinnostanut ja kuka ei katsonut joutavansa. Kellä ei ollut rahaa ja kellä ei mitäkin.
– Kyllä selityksiä aina löytyy, mutta vaalit olivat ja menivät, ja turpiin tuli että rymisi. Ei se siitä enää kummene.
Seppänen on
lahkolainen
Kovimmin sanoin Martti Korhonen tykittää entistä europarlamentaarikkoa Esko Seppästä. Erotessaan Korhonen sanoi, ettei Vasemmistoliitolla ole ollut tähänkään asti euroedustajaa. Nyt hän perustelee sanomaansa sillä, ettei Seppänen ole ollut yhteistyökykyinen Vasemmistoliiton kanssa.
– Siellä on lahkolaisuususko, joka pelaa omilla säännöillä ja omista lähtökohdistaan, Korhonen laukoo.
Onko Vasemmistoliitto ollut kiinnostunut tekemään yhteistyötä Seppäsen kanssa?
– Eiköhän niitä tarjouksia yli kymmenen vuoden aikana ole ollut ja mahdollisuuksia siihen.
– Jos katsotaan tänä aikana hänen aktiivisuuttaan puoluehallituksen, eduskuntaryhmän ja puoluevaltuuston kokouksissa, ja jos vielä katsotaan, onko hän tullut niihin kokouksiin ajamaan puolueen etua vai omaa näkökulmaansa, niin siitäkin ehkä löytyy jonkinlainen läpileikkaus.
– Minun kokemukseni ja tietämykseni mukaan tämä ei ole ollut sellaista yhteistyötä, jossa kunnioitetaan kaikkien näkemyksiä ja haetaan yhdessä päätöksiä.
Lissabonin
sopimus
Martti Korhosen mukaan Esko Seppäsellä oli missio hänen vaihtamisekseen pois puoluejohdosta.
– Seppäsen oikeutus missioonsa minun vaihtamisekseni johonkin toiseen perustui siihen, että hänen mielestään minä äänestin väärin Lissabonin sopimuksessa. Olihan se lapsellista, typerää ja kostonhaluista, jos asiaa tarkastelee työväenliikkeen isossa kokonaisuudessa ja joukkueen näkökulmasta. Jos teet kymmenestä asiasta yhdessä hänen mielestään väärin, niin niillä yhdeksällä ei ole mitään merkitystä.
– Hänellä on ollut tällainen lahkolaisusko ja edelleenkin hän hakee messiasta, Korhonen ryöpyttää Seppästä täydeltä laidalta.
Esko Seppästä Korhonen toisaalta kehuu hyvästä työstä ja huippuasiantuntijuudesta monissa asioissa. Mutta ei joukkuepelistä.
Hyödylliset
idiootit
Martti Korhonen tarkentaa, ettei hänen eronsa taustalla ollut osapuolijako vanhassa merkityksessä. Sen sijaan hän syyttää ”hyödyllisiä idiootteja” lauman johtajan perässä juoksemisesta.
Vasemmistoliitolta on puuttunut EU-politiikka, Korhonenkin myöntää. Syynä hän pitää ”lahkolaisten” toimintaa.
– Eihän sitä ole ollut, kun yksi osa on tehnyt systemaattisesti työtä yhteen suuntaan niin kuin lahkolaiset tekevät. Ja jos joku on sen jälkeen eri mieltä kuin lahko, niin se ammutaan alas kaikin keinoin. Mikä järkevä ja tulevaisuuteen katsova linja sellaisesta voi syntyä?
Organisoitua
erottamista
Martti Korhonen oli aiemmin miettinyt ratkaisujaan silmällä pitäen vuoden 2010 puoluekokousta ja päättänyt, ettei ole enää ehdokkaana Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi.
Ratkaisu aikaistui, koska hänen mukaansa jo viime vuoden lopulla alkoi kantautua tietoja organisoidusta työstä hänen erottamisekseen. Sen jälkeen hän piti parhaana vaihtoehtona väistymistä, jotta järjestösota voidaan välttää.
Korhonen kertoo pohtineensa pienen piirin kesken eroamisen ajankohtaa ja päätyneensä johtamaan puoluetta vielä eurovaaleissa.
– Se on sama, että minut niistä hakataan, koska tiesin, että syyllinen pitää löytää.
Mitä tarkoitat erottamiseesi tähdänneellä organisoidulla toiminnalla?
– Alkoi kuulua kuiskeita, että tehtiin toimia, joissa tähdättiin siihen, että eri puolilta maata alkaa tulla vaatimuksia puheenjohtajan eroamiseksi.
Mikä siinä oli sylttytehdas?
– Ei sitä enää kannata kaivaa. He saivat haluamansa lopputuloksen ja sillä selvä.
Organisaatiolla
on pitkä muisti
Martti Korhonen ehti toimia Vasemmistoliiton puheenjohtajana kolme vuotta. Myös hänen edeltäjänsä Suvi-Anne Siimes erosi kesken kauden.
Korhonen sanoo, ettei hän kuvitellutkaan astuvansa hyvän joukkuepelin vetäjäksi. Harhakuvia ”vekkuleista” ei ollut.
– En halua sanoa, että tässä on joku vanha jako. Mutta vaikka ihmiset vaihtuvat, niin tällaisessa organisaatiossa toimintatavat pysyvät. Organisaation sisäinen muisti on pitkä.
Kuvittelitko kolme vuotta sitten, että joku olisi olennaisesti muuttunut?
– Uskallan kuitenkin väittää, että on tämän kolmen vuoden aikana melko yhtenäinen joukkue rakennettu. Siihen on tehty töitä järjestöorganisaatiossa olevien ihmisten kanssa, työntekijöiden kanssa ja kyllä siellä kohtuullisen hyvä pohja on olemassa. Nyt on vaan kiinni siitä, miten sitä tästä eteenpäin osataan käyttää. Tämä on ollut peruskuntokauden rakentamista ja kävi niin kuin jääkiekkojoukkueessa, että jossain vaiheessa pitää sitä valmentajaa vaihtaa.
Martti Korhonen toivoo, ettei kalvaminen ala taas, kun Vasemmistoliitto saa huomenna uuden puheenjohtajan.
– Luulen ja toivon ihmisten näkevän näitten muutaman toiminnan läpi. Toivon, ettei se ala, mutta sitten taas sisäinen realismini sanoo, että jossakin vaiheessa se alkaa.
Terävöittäminen
ei nyt riitä
Vasemmiston laajemmassa alamäessä Martti Korhonen pitää Paavo Lipposen hallitusten vaikutusta liian helppona selityksenä.
– Koko kansainvälisellä työväenliikkeellä ei ole ollut esittää oikeita vastauksia ja vaihtoehtoja ihmisille. Ei niitä ole kapitalistisella järjestelmälläkään, mutta pitää muistaa, että tälläkin hetkellä 70-80 prosentilla suomalaisistakin menee kohtuullisen hyvin. Siitä ulos jäävä joukko passivoituu eikä ole sanomaa, joka tavoittaisi heidät riittävän voimakkaasti.
– Tässä ei enää riitä kuuluisa peiliin katsomisen paikka. Ei riitä, että terävöitetään politiikkaa. Terävöittäminen on ristiriitaistamista ja kärjistämistä. Jos se on vastaus, niin siitä vaan huutamaan. Banderollit heiluu, mutta kun porukat eivät lähde vappumarssille. Oikeasti pitää löytää ihmisiä puhuttelevia sisältövastauksia ja se ei ole pelkästään suomalaisen vasemmiston ongelma, vaan koko maapallon menevä ongelma.
Täyttyykö tyhjiö
fasismilla?
Varsinainen ongelma hänestä on kuitenkin se, että vasemmistolta on iso missio hukassa. Aiemmin sen yhden ison asian sai kiteytettyä sanaan sosialismi. Se antoi päämäärän, vaikka eri ihmiset ymmärsivät sosialismin sisällön eri lailla.
Nyt sosialismi on ollut 20 vuotta kirosana eikä sen tilalle ei ole tullut mitään, mikä hahmottuisi vahvana vaihtoehtona ihmisten mielissä.
Martti Korhonen miettii haasteen olevan niin iso, että vastausten löytämiseen tarvitaan kansainvälisen vasemmiston ponnistuksia. Pelkkä oma tekeminen ei riitä.
– Muuten tulee jotakin muuta tilalle. Tyhjiö on olemassa ja tyhjiöillä on tapana täyttyä. Ikävä kyllä fasismi on piirtymässä ihmisille nykyisen vallan vaihtoehdoksi. Se on todella hurja kehitys, jos siihen suuntaan lähdetään, Martti Korhonen varoittaa.
uutiskirje 
